On kulunut kaksi vuotta siitä, kun Edward Snowden vuosi julkisuuteen NSA:n salaiset asiakirjat, jotka paljastivat hallituksien verkkovakoilun kaikessa laajuudessaan. Haastattelimme Snowdenia, miten hän ja poliittinen ilmapiiri ovat muuttuneet kahdessa vuodessa.
Mikä on mielestäsi muuttunut viimeisen kahden vuoden aikana?
Ihmiset ovat paljon kriittisempiä massavalvontaa kohtaan nyt kuin mitä he olivat ennen kuin paljastin tietoni. Tietojen tultua julki kansalaiset ovat olleet laajalti sitä mieltä, että hallituksemme ovat rikkoneet lakia. Jopa oikeusistuimet ovat tuominneet valvonnan. Tuntuu hienolta, että olen ollut osa tätä muutosta. Tieto siitä, että olen ollut vaatimassa lainmukaisuutta hallituksien toimintaan ja vapautta digitaaliseen elämäämme, saa minut ylös sängystä joka aamu.
Mitä tiedustelupalveluissa työskentelevät ovat sanoneet sinulle?
Julkisesti tiedustelupalveluiden työntekijät ovat tuominneet julkituloni poliittisista syistä. Yksityiselämässään heistä monet ovat kuitenkin hyvin huolissaan ja käyvät sisäistä kamppailua siitä, onko massavalvonta oikein ja tulisiko meidän tehdä sitä ollenkaan.
Viranomaisten mielestä yleinen tietoisuus massavalvonnasta itse asiassa hyödyttää heitä. Kaikki haluavat leikkiä maailman uskomattomimman vakoilukoneen omistajan kanssa. Olen todistanut tätä paljon.
Kadutko mitään?
Kadun vain yhtä asiaa: minun olisi pitänyt paljastaa tietoni aiemmin. Jos olisin tehnyt sen aiemmin, uskon että voisimme käyttää Internetiä nyt vapaammin. Nyt kun valtavat määrät rahaa on jo käytetty, ja kun käytännöt ovat ehtineet vakiintua salassa, niin on todella vaikeaa ruveta purkamaan olemassa olevia rakenteita.
Hallitus ei halua repiä näitä järjestelmiä juuriltaan ja vain heittää niitä menemään. Viranomaiset ovat tottuneet, että voivat ilman lupaa valvoa kaikkia ja heidän tekemisiään. On vaikea vakuuttaa heitä luopumaan siitä nyt.
Mitä sanoisit ihmisille, jotka ajattelevat, että koska minulla ei ole mitään salattavaa, massavalvonnalla ei ole merkitystä?
Kyse ei ole siitä, että ei tarvitse salata mitään, vaan siitä, että voi olla oma itsensä. Voi olla ystävä kenen kanssa tahtoo, ilman että tarvitsee miettiä, miltä se näyttää jossain salaisessa rekisterissä valtion synkässä kassaholvissa.
Suljemme syystä oven mennessämme vessaan. Emmekä halua poliisin esimerkiksi pystyvän kuvaamaan vaahtokylpyjämme videokameralla. Ihmiset huolestuivat syystä Samsungin televisiosta, joka nauhoittaa kaiken keskustelun olohuoneessa, ja lähettää sitten nauhoitukset kolmansille osapuolille. Tämä tulee yleistymään, jos emme tee jotain. Emme enää katso televisiota, vaan televisio katsoo meitä.
Mitä veikkaat tapahtuvan seuraavaksi?
Massavalvonta tulee olemaan yksi merkittävimmistä ihmisoikeuskysymyksistä seuraavan 30 vuoden ajan. Kaikki mitä todistamme nyt, on vain alkua. Kaikki tiedustelun parissa työskentelevät insinöörit pohtivat juuri nyt, miten voimme viedä tämän vielä pidemmälle ja miten voimme kerätä vielä enemmän tietoa. Massavalvonnan mahdollistava teknologia tulee halpenemaan, yhteyksistä tulee sujuvampia ja verkostoista läpitunkevampia, joten datan keräämisestä tulee aina vain helpompaa. Jos me emme tartu näihin kysymyksiin, ja aseta kansainvälisiä sääntöjä sille, kuinka pitkälle valvonnassa saa mennä sivistyneessä ja vapaassa yhteiskunnassa, meillä ei enää kauaa ole sivistynyttä ja vapaata yhteiskuntaa.
Miten olet voinut?
Minulla ei ole juurikaan vapaa-aikaa. Se on itse asiassa aika hassua. Usein ajatellaan, että kun on painunut maan alle, voi viettää melko joutilasta elämää. Mutta työskentelen nyt paljon enemmän kuin koskaan aiemmin, ja se ei haittaa minua yhtään. Teen käytännössä töitä seitsemän päivää viikossa, koska on niin paljon tehtävää.
Vaikeinta viimeisen kahden vuoden aikana on ollut ero perheestäni ja kodistani. Tein paljon uhrauksia. Elän nyt yksinkertaisemmin, mutta kaikki on ollut sen arvoista. Kaikki ovat olleet erittäin kannustavia – jopa entiset kollegat tiedustelupalveluissa.
Onko jotain, mitä haluaisit vielä sanoa?
Edistystä tapahtuu vain, jos ihmiset uskaltavat ilmaista mielipiteitään. Eläisimme hyvin pysähtyneessä ja rajoittuneessa yhteiskunnassa, jos kukaan ei haluaisi yrittää jotain uutta ja murtautua tottumuksen kahleista.