Bosniassa tuhannet sodan aikana raiskatut naiset ovat jääneet heitteille, vailla tukea ja oikeutta. Viranomaisten välinpitämättömyys on ajanut monet heistä köyhyyteen.
Amnestyn tänään julkaisemassa raportissa kerrotaan, kuinka tuhannet seksuaalisesta väkivallasta selviytyneet naiset Bosniassa odottavat oikeuden toteutumista kaksikymmentä vuotta sodan loppumisen jälkeen.
Tukipalveluiden ja korvausten puute on ajanut monet heistä köyhyyteen ja elämään yhteiskunnan marginaalissa.
Bosnian sodan aikana (1992-1995) tuhannet tytöt ja naiset kokivat järjestelmällistä seksuaalista väkivaltaa – esimerkiksi raiskauksia ja seksuaalista nöyryyttämistä – sotilaiden ja sissien toteuttamana. Naisia orjuutettiin, kidutettiin ja saatettiin tahallisesti raskaaksi.
Yli 20 000 naista ja tyttöä koki seksuaalista väkivaltaa kolme vuotta kestäneen sodan aikana. Seksuaalisen väkivallan systemaattinen käyttäminen sodankäynnin välineenä on sotarikos.
”Kymmenet tuhannet naiset yrittävät edelleen jälleenrakentaa arkeaan ilman kipeästi kaipaamaansa lääketieteellistä, psykologista ja taloudellista tukea”, kertoo Gauri van Gulik, Amnestyn Euroopan osaston varajohtaja.
”Vuosien kuluessa mahdollisuudet oikeuden ja tuen saamiseksi hupenevat. Nämä naiset eivät voi unohtaa sitä, mitä heille tapahtui. Mekään emme saa tehdä niin.”
Oikeus toteutuu liian hitaasti
Vain arviolta 1% sodanajan seksuaalisesta väkivallasta selviytyneiden naisten tapauksista on saatu oikeuden käsittelyyn. Tuomioistuimet ovat käsitelleet loppuun asti ainoastaan 123 seksuaaliseen väkivaltaan liittyvää rikosprosessia.
Syytteitä sotarikoksista, joihin on sisältynyt seksuaalista väkivaltaa, on nostettu enenevässä määrin, mutta liki 200 tapausta odottaa yhä oikeudenkäyntiä. Niiden käsittelyssä voi kestää jopa kymmenen vuotta. Moni rikosprosesseista päätyy vapauttavaan tuomioon, ja lievennetyt tuomiot seksuaalirikoksiin syyllistyneille ovat yleisiä.
Hidas ja epäluotettava oikeusprosessi ei kannusta selviytyjiä tuomaan kokemaansa oikeuden eteen. Se rapauttaa luottamusta oikeusjärjestelmään ja vahvistaa rankaisemattomuuden kulttuuria.
Sodan aikana raiskattu Sanja on niitä harvoja naisia, jotka ovat uskaltautuneet nostamaan syytteen raiskaajaa vastaan. Sanja kertoi sekä poliisin että oikeusviranomaisten olleen kykenemättömiä toimimaan, jotta syytetty olisi saatu vastuuseen teoistaan. Sanjalle ei myöskään tarjottu tukipalveluita tai korvauksia.
”En luota enää kehenkään, en etenkään valtioon. He kaikki pettivät minut”, Sanja sanoi.
Köyhyys piinaa väkivallasta selviytyneitä naisia
Köyhyys ja työttömyys ovat yleistä seksuaalisesta väkivallasta selvinneiden naisten keskuudessa. He muodostavat yhden Bosnian taloudellisesti haavoittuvaisimmassa asemassa olevista ryhmistä.
Vaikka tämä yhteys tiedostetaan, vain 800 seksuaalisesta väkivallasta selviytynyttä on saanut sosiaalisia tukia. Koska virallista korvausjärjestelmää ei ole, naiset ovat joutuneet sukkuloimaan olemassa olevassa tukijärjestelmässä selviytyäkseen. Rikos- ja siviilioikeusjärjestelmät eivät ole taanneet uhreille heille kuuluvia oikeuksia.
Seksuaalisesta väkivallasta selviytyneille suunnatut tukipalvelut ovat lisääntyneet viime vuosien aikana. Ne ovat kuitenkin sirpaleisia, eivätkä toteudu samalla tasolla ympäri maata.
”Selviytyjille täytyy taata yhdenmukaista suojelua ja tukea, missä tahansa he asuvat”, Gauri van Gulik sanoo.
”Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta on yhä mahdollista varmistaa, että näiden naisten arvokkuus tunnustetaan.”