Selonteon mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ihmisoikeusperustaista. Tämä tarkoittaa ihmisoikeusvaikutusten arviointia kaikessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa toiminnassa. Amnesty kannattaa ihmisoikeusvaikutusten arviointia kaikessa toiminnassa ja pitää sitä hyvänä pohjana ihmisoikeuksien edistämiseen tähtäävälle politiikalle. Ihmisoikeusvaikutusten arviointi ei kuitenkaan yksin tee politiikasta ihmisoikeusperustaista ja ihmisoikeusperustaisuuden käsite kaipaisi lisää konkretiaa ja läpinäkyvyyttä.
Ihmisoikeuksien tulisi olla toiminnan lähtökohta ja niiden edistämisen tulisi ohjata kaikkea toimintaa. Ihmisoikeuksien edistämiselle tulisi laatia konkreettisia tavoitteita, kaikkien ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimijoiden ihmisoikeusasiantuntemus tulisi varmistaa ja ihmisoikeustyölle varata riittävät resurssit valtionhallinnossa.
Selonteon sukupuolinäkökulma on hyvin ohut, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että Suomi on tehnyt pitkäjänteistä työtä naisten ja tyttöjen sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämiseksi. On valitettavaa, että muuttoliikettä tarkastellaan selonteossa monin paikoin pikemminkin haasteena ja Suomen ja EU:n turvallisuuteen negatiivisesti vaikuttavana tekijänä kuin maasta toiseen liikkuvien ihmisten oikeuksien toteutumiseen vaikuttavana kysymyksenä.