Rikkaat maat ovat jakaneet enemmän tehosterokotteita kuin mitä köyhissä maissa on jaettu koronarokotteita yhteensä.
Marraskuun 2021 loppupuolella maailma meni päivässä paniikkiin. Etelä-Afrikasta kantautui uutisia uudesta, nopeasti tarttuvasta virusvariantista, jolla oli erityisen monta muunnosta piikkiproteiinissa.
Se on proteiini, jonka perusteella nykyiset rokotteet on kehitetty. Uusi mutaatio saattaisi kiertää rokotesuojan.
Länsimaat vetivät hätäjarrusta, laittoivat lennot eteläisestä Afrikasta pannaan, ja jättivät Etelä-Afrikan hämmennyksen valtaan. Mitä tapahtui?
Samalla moni Afrikassa ei voinut olla sanomatta: tästähän me varoitimme.
Koronalääkkeet ovat jääneet Afrikan saavuttamattomiin
Kun koronaviruspandemia ravisutti maailmaa alkuvuodesta 2020, Afrikassa oli vain kaksi maata, jotka pystyivät ottamaan näytteitä ja analysoimaan niitä: Etelä-Afrikka ja Senegal.
Parissa kuukaudessa määrä oli noussut 44:ään. Tämä oli kiitos valtavan ponnistuksen, jossa maailman terveysjärjestö WHO, Afrikan tartuntatautikeskus CDC ja maailman ruokaohjelma WFP yhdessä toimittivat diagnostiikkaan vaadittuja laitteita, reagenssia ja kouluttivat henkilökuntaa.
Testausmäärät ovat kuitenkin jääneet monessa maassa alhaisiksi, koska tavallisilla ihmisillä ei ole ollut varaa käydä testissä. Testi maksaa usein kymmeniä euroja, eikä Afrikan tartuntatilastoihin siksi ole luottaminen.
Afrikan puutteellinen terveydenhuolto ja lääketieteellinen tutkimuskapasiteetti tarkoitti, että manner jäi jälkeen myös lääkkeiden osalta. Mailla ei ole ollut valmiuksia testata tai massatuottaa lääkkeitä.
Vain muutama maa on ollut mukana erilaisissa koronalääkkeiden testauksissa, mikä tarkoittaa puolestaan sitä, että suuri osa mantereen maista ovat jonon häntäpäässä, kun kyseisiä lääkkeitä otetaan käyttöön. Suuri osa länsimaissa käytetyistä lääkkeistä ovat sen lisäksi paitsi kalliita myös sairaalaolosuhteita vaativia.
Se johti siihen, että lääkärit ottivat, mitä oli saatavilla. Kokeiltiin sopivien lääkkeiden puutteessa muun muassa malarialääkitystä, ja Etelä-Afrikassa monet lääkärit käyttivät Ivermectiniä, eläimille tarkoitettua matolääkitystä.
“Ihmisiä kuoli ja lääkärit kokeilivat montaa eri lääkettä pelastaakseen ihmishenkiä, muun muassa Ivermectiniä”, eteläafrikkalainen lääkäri Nathi Mdladla kertoi BBC:lle keväällä 2021.
Afrikka jäi kauas WHO:n tavoitteesta
Pihalla jalkapalloa pelaavien lasten äänet kantautuvat sisään Amref-järjestön klinikalle Kenian pääkaupungin Nairobin Kiberan matalatuloisella alueella. On syyskuu 2021, ja Keniaan on ripotellut rokotteita.
Klinikan sisäpihalla istuu joukko tylsistyneen näköisiä ihmisiä. He odottavat koronarokotusta. He ovat kuulleet, että tänään niitä saattaisi klinikalta saada.
Jotkut ovat odottaneet jo parisen tuntia. Muutama nousee ja lähtee, on pakko päästä ansaitsemaan rahaa, tai perheellä ei ole syötävää illalla.
Parin tunnin päästä hoitaja vihdoin saapuu kylmälaukun kanssa, ja rokotteiden jako alkaa.
Kun rokotepullo avataan, se on pakko käyttää loppuun muutamassa tunnissa, tai se menee pilalle. Hoitaja kertoo, että he ovat klinikalla pelänneet, ettei tarpeeksi ihmisiä saavu paikalle. Jonain päivinä rokotteita on jouduttu heittämään pois.
Tämä pullonkaula on johtanut siihen, että moni halukas jää tänään rokottamatta. He eivät välttämättä tule takaisin jonottamaan uudestaan.
Maailman köyhimmissä maissa vain muutama prosentti on täysin rokotettuja. Erityisen paha tilanne on Afrikassa.
Koko maailmassa 50 prosentin raja meni hiljattain rikki – noin puolet ihmisistä ovat siis saaneet kaksi rokoteannosta.
Epätasa-arvo on kuitenkin räikeä.
Maailman köyhimmissä maissa vain muutama prosentti on täysin rokotettuja, ja erityisen paha tilanne on Afrikassa. Suurin osa Afrikan maista jäi kauas Maailman terveysjärjestö WHO:n tavoitteesta rokottaa 40 prosenttia kaikissa maissa vuodenvaihteeseen mennessä.
Vain seitsemän maata rikkoi 40 prosentin rajapyykin, niistä kolme ovat pieniä saarivaltioita, joissa logistiikkaongelmat eivät ole samaa luokkaa kuin esimerkiksi valtavassa Kongon demokraattisessa tasavallassa.
Siellä vain 0,1 prosenttia 90 miljoonasta asukkaasta on täysin rokotettuja.
Myös Botswana ja Ruanda pääsivät tavoitteeseen, mutta Ruandan naapurimaassa Burundissa nolla prosenttia on saanut kaksi annosta.
Seitsemän joukkoon kuuluvat myös Marokko ja Tunisia Pohjois-Afrikassa, ja koko mantereen keskiarvo on 9 prosenttia täysin rokotettuja.
WHO:n seuraava tavoite on saada 70 prosenttia rokotettua kesäkuuhun mennessä, mutta suuri osa Afrikan maista tulee mitä todennäköisimmin epäonnistumaan tässäkin. WHO:n alueellinen johtaja Afrikassa, Matshidiso Moeti, arvioi että Afrikka pääsee näillä näkymin 70 prosentin tavoitteeseen vasta kahden ja puolen vuoden päästä, syksyllä 2024.
Tämän ei pitänyt tapahtua.
Miksi Covax meni pieleen?
Pandemian alussa osattiin ennakoida tilannetta, missä köyhät maat jäävät rikkaiden maiden jalkoihin taistelussa rokotteista. Siihen yritettiin puuttua.
Ongelmaa ratkaisemaan perustettiin kansainvälinen Covax-ohjelma, joka on WHO:n, Coalition for Epidemic Preparedness Innovations CEPI:n ja kansainvälisen rokoteallianssi Gavin yhteistyön tulos.
Covaxin piti varmistaa rokotteiden saatavuus köyhiin maihin. Sen kautta oli tarkoitus taata rokotteet ainakin 20 prosentille osallistuvien maiden väestölle.
Se on kuitenkin ollut valtava epäonnistuminen.
Rikkaat maat alkoivat varmistaa kahdenkeskisiä sopimuksia lääkevalmistajien kanssa jo vuonna 2020, ja olivat siten jonon etupäässä, kun rokotteet alkoivat valmistua.
Covaxin ajatus oli rahoittaa rokotetutkimusta ja ostaa rokotteita. Köyhimmille maille rokotteita jaettaisiin ilmaiseksi. Covaxia rahoittaville ja siinä mukana oleville rikkaille maille se toimi eräänlaisena vakuutuksena. Koska se rahoitti tutkimusta ja osti useilta eri valmistajilta, se lisäsi mahdollisuuksia siihen, että joukossa olisi toimiva rokote.
Rikkaat maat alkoivat varmistaa kahdenkeskisiä sopimuksia lääkevalmistajien kanssa jo vuonna 2020, ja olivat siten jonon etupäässä, kun rokotteet alkoivat valmistua.
Yksi Covaxin virhe oli luottaa liikaa Intian seerumi-instituuttiin rokotteiden valmistamisessa. Kun koronaviruksen delta-variantti levisi Intiassa viime vuoden keväänä, Intia kielsi rokotteiden viennin ulkomaille. Maa tarvitsi kaikki rokotteet itse.
Afrikassa useat maat odottivat ensimmäisiä rokote-eriä saapuvan Covaxilta, mutta jäivät odottamaan. Covaxilla ei yksinkertaisesti ollut rokotteita.
Covax on nyt lähettänyt rokotteita 144 maahan, mutta jotkut ovat saaneet alle puolet siitä, mitä alun perin luvattiin.
Rikkaat maat ovat luvanneet lahjoittaa Covaxille satoja miljoonia rokoteannoksia, mutta vain pieni osa luvatuista rokotteista pääsivät viime vuonna perille. Samalla länsimaat ovat myös kajonneet Covaxin rokotteisiin.
Kesäkuussa Iso-Britannia sai 530 000 rokoteannosta Covaxilta. Samaan aikaan koko Afrikan manner sai vain noin neljä kertaa sen määrän.
Covaxilla on selkeä syypää tilanteeseen: lääkeyhtiöt. Covaxin perustajiin kuuluva Gavin johtaja Seth Berkley kertoo Bureau of Investigative Journalismille, että lääkefirmat eivät ole avoimia siitä, missä kohtaa jonoa Covax on.
“Vaikka jotkut viivästymiset olivat varmasti oikeutettuja, kysymys on, vaikuttavatko viivästymiset tasapuolisesti kaikkiin asiakkaisiin?”
Hän epäilee, että rokotteiden valmistajat pelkäävät poliittista painostusta rikkailta mailta, ja antavat siksi Covaxin liukua jonossa taaksepäin.
Kysymys on, miksi Covax lähti lupaamaan maille tiettyjä määriä rokotteita, kun se ei pystynyt varmistamaan rokotteiden saatavuutta.
Miksi juuri Afrikassa on niin hankalaa rokottaa?
Loppuvuodesta Afrikkaan tuli yhä enemmän rokotteita. Monet maat kuitenkin valittivat, että isoja rokote-eriä ikään kuin dumpattiin maihin lyhyellä varoitusajalla, eikä niitä ehditty jakaa ennen kuin ne menivät vanhoiksi.
Afrikkaan tuoduista rokotteista oli joulukuun puolessavälissä WHO:n mukaan jaettu vain 63 prosenttia. Jopa puolet maista olivat jakaneet alle puolet saamistaan rokotteista.
WHO ja Afrikan tartuntatautikeskus CDC ovatkin vaatineet, että Afrikkaan toimitettavien rokotteiden viimeinen käyttöpäivä olisi vähintään kaksi ja puoli kuukautta eteenpäin, ja että vastaanottajamaat saisivat tietää saapuvasta erästä vähintään kuukautta ennen, jotta rokottamista voidaan suunnitella.
Somaliassa Covax-vastaava kertoi, että rokotteita oli kyllä tullut, mutta ei rokotejakeluun tarvittavia ruiskuja. Somalia joutui ottamaan tuhkarokkorokotteeseen tarkoitettuja ruiskuja, mikä puolestaan tarkoitti sitä, että maa ei pääse jakamaan tuhkarokkorokotteita suuniteltuun tahtiin.
Epäluulo alkoi, kun länsimaat eivät halunneet käyttää Astra Zenecan rokotetta veritulppariskin takia.
Afrikkaan kiteytyy monta rokotekattavuutta hankaloittavaa tekijää.
WHO toteaakin, että saatavuuden rinnalle on noussut ongelmaksi logistiikka maiden sisällä.
Terveydenhuoltojärjestelmät ovat puutteelliset, ei ole ollut rahoitusta kouluttaa terveydenhuollon työntekijöitä rokottamaan, eikä tarpeeksi henkilökuntaa ole saatu lähetettyä esimerkiksi maaseudulle rokottamaan. Jos haluaa rokotteen, pitää siis matkustaa kauas.
Sen lisäksi rokotteiden säilytysvaatimukset ovat olleet haastavia monessa paikassa, missä kylmäketjuja ei voida puutteellisen sähköverkoston takia taata.
“Kun rokotteita on, meidän pitää nyt keskittyä enemmän muihin esteisiin. Siihen kuuluvat puutteet rahoituksesta, tarvikkeista, terveysalan työntekijöistä sekä kylmäketjujen kapasiteetti yhdessä rokotevastaisuuden kanssa”, WHO:n Matshidiso Moeti sanoo.
Rokotevastaisuus onkin noussut valtavaksi ongelmaksi monessa Afrikan maassa, toteaa Kenian rokoteryhmän koordinaattori, tohtori Willis Akhwale Ylen haastattelussa.
Epäluulo alkoi, kun länsimaat eivät halunneet käyttää Astra Zenecan rokotetta veritulppariskin takia. Monet erät lähetettiin Afrikkaan, minne uutinen veritulpista oli toki ehtinyt jo kauan sitten.
Montaa maata riivaava yleinen epäluulo viranomaisia kohtaan kärjistyy rokotuskampanjoissa: miksi valtio haluaisi jakaa ilmaiseksi rokotteita, jos ne olisivat meille hyväksi? Sitä miettii Keniassa kotiapulaisena työskentelevä Mary Sogoni.
Hän otti vastahakoisesti ensimmäisen rokotteensa joulukuussa, kun Kenian viranomaiset uhkasivat sulkea suuren osan valtion palveluista rokottamattomilta. Muun muassa paikallisbussilla matkustaminen kiellettäisiin rokottamattomilta. Keniassa suuri osa maan rikkaista on saanut jo kaksi rokoteannosta, kun valtaosa köyhistä on rokottamattomia.
Somessa leviävä disinformaatio on uponnut etenkin köyhiin, ja on ollut omiaan levittämään rokotepelkoa ja vastaisuutta. Monien Afrikan maiden asettamat tiukat rajoitustoimet pandemian alussa iskivät kovaa talouteen ja sysäsivät ihmisiä syvemmälle köyhyyteen. Se puolestaan lisäsi epäluottamusta viranomaisia kohtaan.
“Olemme surkeasti epäonnistuneet”
Tällä hetkellä tilanne on se, että rikkaissa maissa on jaettu enemmän tehosterokotuksia kuin köyhissä maissa on jaettu rokotteita yhteensä.
Joulukuussa Thomas Cueni, kansainvälisen lääkevalmistajien liiton IFPMA:n johtaja, piti lehdistötilaisuuden. Hän sanoi kaikkien olevan häpeissään maailman epätasaisesta rokotustilanteesta.
“Näin vuoden loppupuolella on myönnettävä, että olemme surkeasti epäonnistuneet rokotteiden oikeudenmukaisessa jakelussa, ja meidän on pakko olla parempia vuonna 2022.”
Ratkaisuja on etsitty muun muassa koronarokotteiden patenttien purkamisesta. Jo vuonna 2020 Etelä-Afrikka ja Intia nostivat esille rokotteiden patenttisuojasta luopumisen. Jos patenteista luovuttaisiin tilapäisesti rokotetuotantoa saataisiin moninkertaistua.
Toukokuussa 2021 Yhdysvallat kertoi tukevansa esitystä, mutta sen jälkeen neuvottelut Maailman kauppajärjestössä ovat junnanneet paikoillaan. Afrikkalaiset aktivistit olivat jo toukokuussa huolissaan siitä, että patenttikeskustelu etenee liian hitaasti, ja sen jälkeen se ei ole edennyt juuri lainkaan.
Fatima Hassan, eläafrikkalaisen tasa-arvoista terveydenhuoltoa ajava Health Justice Initiativen johtaja, twiittasi tammikuussa:
“Tulen takaisin töihin ja kuulen lisää tarinoita tehosterokotteiden aiheuttamasta epätasa-arvosta saatavuudessa. Ei mikään hyvä alku vuodelle 2022.”
Järjestö on vahvasti lobannut patenttien vapauttamisen puolesta.
Monet rikkaat maat, kuten Kanada, Sveitsi ja EU – myös Suomi – ovat olleet patenttien vapauttamista vastaan.
Lääkevalmistajat puolestaan sanovat, että patentit ovat tae rokotteiden kehittämiselle – ilman patentteja ei myöskään saada tutkimuksiin rahoitusta.
Myös Covaxia on kritisoitu liian lepsusta suhtautumisesta rokoteteknologian ja -osaamisen jakamisesta globaalin etelän valmistajien kanssa. Covaxin perustajat CEPI ja Gavi eivät ole julkisesti puhuneet patenttien vapauttamisen puolesta.
Voiko Afrikka valmistaa rokotteita?
Patenttikeskustelun hidas eteneminen on nostanut esille keskustelun Afrikan maiden omista valmiuksista valmistaa rokotteita. Tällä hetkellä tartuntatautikeskus CDC arvioi, että mantereella on kuusi laitosta, jotka voisivat tuottaa rokotteita. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin asiantuntijat puolestaan löysivät kahdeksan potentiaalista laitosta.
Muun muassa Kenian terveysministeriö on todennut, että maa ei voi luottaa ulkopuolisiin, vaan sen pitää itse saada oma rokotetuotanto käyntiin. Kenia yrittää saada rokotteiden täyttötehtaan pyörimään jo ennen pääsiäistä, ja toivoo pystyvänsä valmistamaan rokotteita itse vuonna 2024.
Se saattaa kuulostaa myöhäiseltä, mutta kukaan ei usko, että tämä on viimeinen pandemia.
Maailman epäoikeudenmukaista rokotustilannetta on kutsuttu rokoterotusorroksi. YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on myös puhunut koronapandemian rinnakkaisesta ihmisoikeusloukkauksien pandemiasta, missä köyhyys ja epätasa-arvo lisääntyvät.
Maailman terveysjärjestö on vedonnut maailmanlaajuisesti hallituksille, että ihmisoikeudet olisivat keskeisessä roolissa pandemian vastaisessa taistelussa. Eli rokotteet, koronaviruslääkkeet ja siihen liittyvä terveysteknologia tulisi olla kaikkien saatavilla. Se on osa ihmisten oikeutta terveyteen.
Teksti: Liselott Lindström
Lähteet: WHO, Kenian terveysministeriö, Africa CDC, Bureau for Investigative Journalism, BBC, Al Jazeera, Nature, Financial Times, The Global Health Network, Yle, Human Rights Watch