Amnesty Internationalin mukaan Puolan viranomaiset ottivat viime vuonna mielivaltaisesti säilöön lähes 2 000 Valko-Venäjältä maahan saapunutta turvapaikanhakijaa. Turvaa hakevia on kohdeltu väkivaltaisesti: ihmisille on esimerkiksi annettu väkisin rauhoittavia lääkkeitä, heitä vastaan on käytetty etälamauttimia, ja heille on tehty ruumiintarkastuksia epähygieenisissä ja täyteen ahdetuissa pidätyskeskuksissa.
Talven hiljaisen kauden jälkeen Puolaan on pyrkimässä lisää turvapaikanhakijoita Valko-Venäjän kautta. Kansainvälisten pakotteiden takia turvaa hakevat ihmiset eivät saa nostettua rahaa, ja he ovat vaarassa joutua Valko-Venäjän poliisin harjoittaman häirinnän tai kiinniottojen kohteeksi. Puolan rajalla heitä vastassa ovat piikkilanka-aidat ja rajavartijoiden toistuvat push-backit, eli palauttamiset ilman suojelun tarpeen selvittämistä. Joitain ihmisiä on käännytetty rajalta jopa 20–30 kertaa.
“Puolan rajan ylittäneet turvapaikanhakijat – joista moni on ylittänyt rajan Valko-Venäjän rajavartioiden pakottamana – ovat nyt säilöönotettuina likaisissa, ahtaissa säilöönottokeskuksissa, joissa vartijat kohtelevat heitä kaltoin ja estävät heiltä yhteyden ulkomaailmaan”, sanoo Jelena Sesar, Amnesty Internationalin alueellinen tutkija.
Tämä väkivaltainen ja alentava kohtelu on jyrkässä ristiriidassa sen lämpimän vastaanoton kanssa, jonka Puola nyt tarjoaa Ukrainasta saapuville ihmisille. Puolan viranomaisten käytös on rasistista ja tekopyhää. Amnesty vaatii, että Puola ulottaa välittömästi ukrainalaisiin kohdistamansa ihailtavan myötätunnon myös muille, jotka ylittävät Puolan rajan turvaa etsiessään.
Mielivaltaisesti säilöön otettujen järkyttävät olosuhteet
Puolan rajavartijat ovat systemaattisesti ja väkivaltaisesti pakottaneet rajan ylittäviä ihmisiä takaisin Valko-Venäjän puolelle, myös aseella uhaten. Monet niistä, jotka ovat olleet onnekkaita, ja jotka ovat välttäneet palautuksen Valko-Venäjälle ja päässeet hakemaan turvapaikkaa Puolasta, on otettu säilöön automaattisesti, ilman, että yksilöllisiä tilanteita ja säilöönoton vaikutusta ihmisten fyysiseen ja henkiseen terveyteen on arvioiduttu asianmukaisesti. Heitä on pidetty pitkiä, määrittelemättömiä aikoja ahtaissa keskuksissa, jotka tarjoavat vähän yksityisyyttä ja rajoitetun mahdollisuuden oikeusapuun tai pääsyyn saniteettitiloihin, lääkärille tai psykologille.
Melkein kaikki Amnesty Internationalin haastattelemat ihmiset kertoivat olevansa traumatisoituneita paetessaan konfliktialueilta ja olleessaan loukussa kuukausia Valko-Venäjän ja Puolan rajalla. He kärsivät vakavista psyykkisistä ongelmista, kuten ahdistuksesta, unettomuudesta, masennuksesta ja toistuvista itsemurha-ajatuksista, joita epäilemättä pahensi heidän tarpeeton säilöönottamisensa. Valtaosa oli jäänyt ilman psykologista tukea.
Uudelleentraumatisointi sotilastukikohdissa
Moni Amnestyn haastattelema oli ollut Wędrzynin säilöönottokeskuksessa, jossa on pidetty säilössä jopa 600 ihmistä. Tässä laitoksessa tilat ovat erityisen ahtaat, ja jopa 24 miestä saattoi olla säilössä vain kahdeksan neliömetrin tilassa.
Vuonna 2021 Puolan viranomaiset höllensivät sääntöjään ulkomaalaisten säilöön otettujen henkilöiden vähimmäistilaa koskien, kolmesta kahteen neliömetriä henkilöä kohden. Euroopan neuvoston vähimmäisvaatimus henkilökohtaiselle asuintilalle vankiloissa ja säilöönottokeskuksissa on neljä neliömetriä henkilöä kohden.
Monet säilöön otetuista olivat joutuneet kidutuksen uhreiksi kotimaassaan ennen tuskallisia kokemuksiaan Valko-Venäjällä ja Puolan rajalla. Wędrzynin säilöönottokeskus sijaitsee aktiivisessa sotilastukikohdassa, ja laitoksen piikkilankaseinät sekä alueen sotaharjoituksista jatkuvasti kuuluvat panssariajoneuvojen, helikopterien ja tulituksen äänet uudelleentraumatisoivat heitä.
“Useimpina päivinä heräsimme tankkien ja helikopterien ääniin, jonka jälkeen kuulimme laukauksia ja räjähdyksiä. Tätä jatkui välillä koko päivän. Kun ei ole mitään paikkaa, minne mennä; ei mitään tekemistä, joka saisi ajatukset hetkesi muualle, tai tilaa edes lyhyelle hengähdystauolle – se tuntui sietämättömältä. Kaiken Syyrian vankilassa tapahtuneen kidutuksen, perheeseeni kohdistuneiden uhkauksien ja kuukausia kestäneen pakomatkan jälkeen uskon, että Wędrzynissä minut lopulta murrettiin”, syyrialainen pakolainen Khafiz kertoi Amnesty Internationalille.
Lesznowolan säilöönottokeskuksessa pidetyt ihmiset kertoivat vartijoiden epäinhimillisestä kohtelusta. Henkilökunta kutsui säilöön otettuja nimien sijasta heidän tapausnumeroillaan, ja määräsi eristämisen kaltaisia kovia rangaistuksia esimerkiksi pyynnöistä saada lisää ruokaa tai pyyhkeen. Liki kaikki haastatellut raportoivat jatkuvasta epäkunnioittavasta ja sanallisesti loukkaavasta käytöksestä, rasistisista huomautuksista ja muista toimintatavoista, jotka viittaavat henkiseen väkivaltaan.
Kun miespuolisia säilöön otettuja siirrettiin keskuksesta toiseen, heidät pakotettiin riisuuntumaan jokaisessa laitoksessa erikseen, vaikka he olivat saman valtiollisen järjestelmän piirissä. Wędrzynissä kaikkia ulkomaalaisia pidettiin yhdessä huoneessa, ja heidät käskettiin riisumaan kaikki vaatteensa ja tekemään kyykkyjä enemmän kuin on tarkastuksen kannalta tarpeellista.
Väkivaltaiset pakkopalautukset
Haastateltavat kertoivat, että pakkopalautuksen yhteydessä puolalaiset rajavartijat pakottivat heidät allekirjoittamaan puolankielisiä asiakirjoja, joiden he epäilivät sisältäneen raskauttavia tietoja palautuksentamisen perustelemiseksi. He kertoivat myös, että joissain tapauksissa rajavartijat käyttivät tarpeetonta voimaa, kuten etälamautinta. Vartijat myös kahlitsivat ihmisiä käsiraudoilla ja antoivat heille väkisin rauhoittavia.
Viranomaiset yrittivät palauttaa väkisin 30-vuotiaan kurdinaisen Yezdan, hänen miehensä ja heidän kolmen pientä lastaan. Kun heille kerrottiin, että perhe palautettaisiin Irakiin, Yezda panikoi ja aneli vartijoilta apua. Hän uhkasi riistää henkensä ja oli erittäin kiihtyneessä tilassa.
”Tiesin, etten voisi palata Irakiin ja olin valmis kuolemaan Puolassa. Kaksi vartijaa pidättivät minut ja mieheni, ja sitoivat kätemme selkämme taakse. Lääkäri antoi meille pistoksen, joka teki meidät hyvin heikoiksi ja uneliaiksi. Pääni ei ollut selkeä, mutta kuulin huoneessa kanssamme olevien lapsieni itkevän ja huutavan.”
”Meitä pyydettiin menemään lentokentän turvatarkastuksen läpi ja vartijat käskivät käyttäytyä koneessa. Mutta kieltäydyin lähtemästä. Muistan kun huomasin, että minulla ei ollut edes kenkiä jalassa, koska leirillä vallitsevassa kaaoksessa ne luiskahtivat jaloistani. En nähnyt miestäni tai lapsiani, mutta muistan, että he pakottivat minut koneeseen, joka oli täynnä ihmisiä. Itkin edelleen ja rukoilin poliisia, etteivät he veisi meitä.”
Yezda kertoi murtaneensa jalkansa taistellessaan vartijoita vastaan, jotka yrittivät laittaa hänet koneeseen. Yezda ja hänen perheensä palautettiin Varsovaan, kun lentoyhtiö kieltäytyi viemästä heidät Irakiin. He ovat toistaiseksi leirillä Puolassa.
Vapaaehtoisia ja aktivisteja on estetty pääsemästä Puolan ja Valko-Venäjän rajalle, ja jotkut ovat jopa joutuneet syytteeseen yrittäessään auttaa ihmisiä rajalla. Maaliskuussa viranomaiset pidättivät aktivisteja henkiä pelastaneen avun antamisesta, ja heihin kohdistettavat syytteet saattavat olla vakavia.
Paossa metsässä
20. maaliskuuta Valko-Venäjän viranomaisten kerrottiin häätäneen lähes 700 pakolaista ja siirtolaista Valko-Venäjän Bruzgin kylässä sijainneesta teollisuusrakennuksesta, jonne oli majoittunut useita tuhansia ihmisiä vuonna 2021. Häädettyjen joukossa oli lapsiperheitä sekä vakavista sairauksista ja vammoista kärsiviä henkilöitä.
Rakennuksesta häädetyt ihmiset päätyivät metsään ja yrittivät selviytyä pakkasessa ilman suojaa, ruokaa, vettä tai sairaanhoitoa. Monet ovat metsässä edelleen, ja kokevat päivittäin Valko-Venäjän rajavartijoiden pahoinpitelyä. Vartijat pakottavat ihmiset rajan yli Puolan puolelle koirien ja väkivallan avulla.
“Sadat ihmiset, jotka pakenevat konflikteja – niin Lähi-idästä, kuin muualta maailmasta – ovat edelleen jumissa Valko-Venäjän ja Puolan välisellä rajalla. Puolan hallituksen on välittömästi lopetettava ihmisten mielivaltaiset palautukset rajalla. Se on laitonta, riippumatta siitä, millä tavoin hallitus yrittää tätä oikeuttaa. Kansainvälisen yhteisön – mukaan lukien EU:n – on vaadittava, että Puolan ja Valko-Venäjän rajalla loukkuun jääneille taataan sama pääsy EU:n alueelle kuin kaikille muille Euroopasta turvaa hakeville ryhmille”, Jelena Sesar sanoi.