Israelin valtion palestiinalaisiin kohdistamat sortotoimet täyttävät apartheidin tunnusmerkistön. Amnesty Internationalin tuore Israel’s Apartheid against Palestinians: Cruel System of Domination and Crime against Humanity -raportti paljastaa sortoon ja alistamiseen perustuvan järjestelmän, joka kohdistuu niin Israelissa, miehitetyillä palestiinalaisalueilla kuin muissa maissa pakolaisina eläviin palestiinalaisiin.
Raportti perustuu yli kaksi vuotta kestäneeseen tutkimukseen ja oikeudelliseen analyysiin, jota ovat arvioineet myös ulkopuoliset asiantuntijat. Tämä artikkeli avaa raportin keskeisiä käsitteitä ja johtopäätöksiä.
1. Moni muukin taho on tunnistanut Israelin toimet palestiinalaisia kohtaan apartheidiksi. Miten Amnestyn raportti eroaa muiden toimijoiden julkaisuista?
Keskustelua Israelin harjoittamasta apartheidista käydään monissa palestiinalaisissa, israelilaisissa ja kansainvälisissä ihmisoikeusjärjestöissä, ja siihen osallistuvat myös monet juristit, kirjoittajat ja tutkijat ympäri maailman. Israelilaiset ihmisoikeusjärjestöt Yesh Din ja B’Tselem ovat hiljattain julkaisseet tutkimuksensa aiheesta, samoin kansainvälinen järjestö Human Rights Watch.
Amnestyn raportin johtopäätös on se, että Israelin viranomaiset pitävät yllä apartheid-järjestelmää kaikkia palestiinalaisia kohtaan, elivätpä nämä Israelissa, miehitetyillä palestiinalaisalueilla tai pakolaisina maan rajojen ulkopuolella. Muiden järjestöjen raporteissa on tunnistettu apartheid-järjestelmän olemassaolo miehitetyillä palestiinalaisalueilla, muttei Israelissa.
Raporttiimme on koottu uusia todisteita siitä, että Israelin palestiinalaisiin kohdistama sorto on luonteeltaan rakenteellista sekä siitä, kuinka Israelin lakeja ja käytäntöjä on jo lähtökohtaisesti suunniteltu polkemaan palestiinalaisten oikeuksia. Raportin pohjalta esittämämme vaatimukset myös menevät pidemmälle kuin muiden järjestöjen vaatimukset: vaadimme, että YK:n turvallisuusneuvoston tulee asettaa laaja aseiden vientikielto Israeliin.
2. Mitä apartheid tarkoittaa?
Apartheid on kielletty kansainvälisessä oikeudessa. Se on vakava ihmisoikeusloukkaus ja rikos ihmisyyttä vastaan. Apartheid on järjestelmä, joka muodostuu laeista, toimintaperiaatteista ja käytännöistä ja jota ylläpidetään epäinhimillisin teoin.
Apartheid määritellään apartheidin vastaisessa yleissopimuksessa ja kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä. Sopimusten määritelmän mukaan on kyse apartheidista rikoksena ihmisyyttä vastaan, kun epäinhimillisiä tekoja tehdään hallintojärjestelmässä, jossa yksi rodullinen ryhmä järjestelmällisesti sortaa ja alistaa toista tarkoituksenaan tämän järjestelmän ylläpitäminen. Tällaisia epäinhimillisiä tekoja ovat laittomat teloitukset, kidutus, pakkosiirrot, vaino ja perusoikeuksien sekä -vapauksien riistäminen.
Apartheidin vastaisen yleissopimuksen sekä Rooman perussäännön määritelmät apartheidista eivät ole täysin yhtenevät. Raportissa käydään yksityiskohtaisesti läpi, miltä osin tilanne Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla vastaa näiden sopimusten määritelmiä.
Jotta apartheid-teot voidaan tunnistaa, on tärkeää osoittaa, että käytössä on sortava valtajärjestelmä. Oikeudellisten asiantuntijoiden tulkintoihin nojaten Amnesty katsoo, että sortavalla valtajärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmällistä ja pitkään jatkuvaa, julmalla tavalla syrjivää kohtelua, jota yksi rodullinen ryhmä kohdistaa toista kohtaan, pyrkimyksenään hallita tätä toista ryhmää.
3. Miksi Amnesty käyttää apartheidin määritelmää?
Yli seitsemän vuosikymmenen ajan kansainvälinen yhteisö on katsonut sivusta, kun Israel pakkohäätää, erottelee, kontrolloi ja sortaa palestiinalaisia ilman pelkoa seuraamuksista. Amnestyn raportin ensisijainen tavoite on saada aikaan muutos tähän.
Pelkkä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltaminen jättää huomiotta konfliktin juurisyyt. Tämä lähestymistapa ei ole onnistunut tuomaan oikeutta palestiinalaisille.
Apartheid on rikos ihmisyyttä vastaan. Kun jokin valtio syyllistyy tällaiseen rikokseen, kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus saattaa tekijät vastuuseen. Toivomme, että raporttimme voimistaa entisestään palestiinalaisten ja Israelin kansalaisyhteiskunnan vaatimuksia palestiinalaisten oikeuksien toteutumisesta. Toivomme myös, että raportti tarjoaa maailman johtajille uuden näkökulman Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla vallitsevaan tilanteeseen.
4. Mitä todisteita Amnestylla on?
Amnestyn tutkimus ja analyysi raporttia varten tehtiin vuoden 2017 heinäkuun ja vuoden 2021 marraskuun välillä. Perusteellisen analyysin kohteena olivat Israelin lainsäädäntö, asetukset, sotilaalliset käskyt ja hallituksen ohjeet sekä hallituksen ja armeijan lausunnot. Tarkastelimme virallisia ja julkisesti saatavilla olevia asiakirjoja, kuten Israelin parlamentin arkistoja, suunnittelu- ja kaavoitusasiakirjoja ja -suunnitelmia, hallituksen budjetteja ja Israelin oikeuden tuomioita.
Analysoimme myös Amnestyn vuosikymmenten aikana dokumentoimia ihmisoikeusloukkauksia Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla sekä YK:n elinten ja ihmisoikeusjärjestöjen raportteja, ja tutkimme niitä apartheidin viitekehyksessä.
Raporttia varten tehtiin myös kymmeniä haastatteluja palestiinalaisyhteisöissä, sekä Israelissa että miehitetyillä palestiinalaisalueilla, vuoden 2020 helmikuun ja vuoden 2021 kesäkuun välillä. Konsultoimme lukuisia palestiinalaisten, israelilaisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen edustajia sekä YK:n asiantuntijoita, tutkijoita ja oikeudellisia asiantuntijoita. Saimme apua ulkopuolisilta kansainvälisen oikeuden asiantuntijoilta sekä ennen tutkimuksen ja lainopillisen analyysin tekemistä että sen aikana. Lisäksi kolme kansainvälisen oikeuden apartheidiin erikoistunutta asiantuntijaa tarkasti raportin lainopilliset perustelut ja johtopäätökset raportin luonnosvaiheessa.
5. Miksi Amnesty puhuu juutalaisista ja palestiinalaisista rodullisina ryhminä?
Ei ole Amnestyn tehtävä päättää, ketkä muodostavat rodullisen ryhmän. Apartheidin vastaisessa yleissopimuksessa sekä kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä eri ihmisryhmiin viitataan englanniksi termillä racial group ja suomeksi termillä rodullinen ryhmä. Kun puhumme Israelin valtion apartheid-järjestelmästä, käytämme näitä oikeudellisia termejä.
Kansainvälisessä oikeudessa “rodullista ryhmää” käytetään käsitteenä, joka on riippuvainen hallitsevan ryhmän käsityksestä toisesta ryhmästä. Apartheid-järjestelmässä rikoksentekijä kohtelee alistamaansa rodullista ryhmää erilaisena ja arvoltaan alempana, ja kohtelu perustuu alistetun ryhmän fyysisiin tai kulttuurisiin ominaisuuksiin.
Israelin juutalaiset ja palestiinalaiset identifioivat itsensä eri ryhmiksi. Raporttimme osoittaa, kuinka Israelin lainsäädäntö kohtelee palestiinalaisia vähempiarvoisena rodullistettuna ryhmänä, joka määritellään ei-juutalaisuuden kautta.
Syrjivä kohtelu tuli näkyväksi vuonna 2018 säädetyssä kansallisvaltiolaissa. Siinä Israel julistetaan juutalaisten kansallisvaltioksi, jossa itsemääräämisoikeus on vain juutalaisilla ihmisillä. Kansallisvaltiolaki ei tunnista juutalaisuuden rinnalla mitään muuta kansallista identiteettiä huolimatta siitä, että 19 prosenttia Israelin väestöstä on palestiinalaisia. Israelin lainsäädännössä sen sijaan tunnustetaan erityinen ja ylempiarvoinen, kansalaisuudesta erillinen “juutalainen kansallisuus”.
6. Miksi Israelin palestiinalaisiin kohdistuvat toimet täyttävät apartheidin määritelmän?
Israelin valtio perustettiin vuonna 1948. Alusta alkaen valtion käytäntöjä ja lainsäädäntöä on muokannut tavoite ylläpitää juutalaisten enemmistöasemaa ja maksimoida Israelin juutalaisten hallinta maa-alueista palestiinalaisten kustannuksella.
Tavoitteen saavuttamiseksi Israelin hallitukset ovat luoneet järjestelmän, jolla palestiinalaisia syrjitään ja hallitaan. Järjestelmän ytimessä on alueiden hajauttaminen, väestöryhmien erottelu ja kontrolli, maan ja omaisuuden pakkolunastaminen sekä taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien riistäminen.
Esimerkkejä järjestelmästä käytännössä ovat esimerkiksi:
- Länsirannalla on käytössä ankarat liikkumisrajoitukset, joita pidetään yllä tarkistuspisteiden ja tiesulkujen verkostolla. Lisäksi käytössä on kulkulupajärjestelmä, joka pakottaa palestiinalaiset anomaan kulkuluvan Israelin armeijalta, jos he haluavat vierailla muilla miehitetyillä palestiinalaisalueilla.
- Israelin kansallisvaltiolaissa maan palestiinalaiset kansalaiset asetetaan oikeudellisesti eriarvoiseen asemaan Israelin juutalaisiin verrattuna.
- Palestiinalaisille ei myönnetä rakennuslupia Itä-Jerusalemissa, minkä vuoksi he joutuvat rakentamaan laittomia rakennuksia, joita Israelin viranomaiset tuhoavat kerta toisensa jälkeen. Israelin laittomien siirtokuntien laajentuminen Itä-Jerusalemissa pakottaa monet palestiinalaiset jättämään kotinsa ja eristää palestiinalaisväestön yhä pienemmille erillisille alueille.
- Pakolaisilla on kansainvälisesti tunnustettu oikeus palata kotimaahansa. Palestiinalaisilta pakolaisilta tämä oikeus kuitenkin on riistetty: Israel kieltää palestiinalaisperheitä palaamasta kotikyliinsä ja koteihinsa Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla, jotta se voisi säilyttää väestörakenteellisen ylivaltansa.
- Gazassa rajoitetaan palestiinalaisten oikeutta maahan ja kalastusalueisiin, mikä kärjistää Israelin laittoman saarron sosioekonomisia vaikutuksia.
7. Millaisiin epäinhimillisiin tekoihin Israel on syyllistynyt?
Israelin viranomaiset kohdistavat palestiinalaisiin järjestelmällisesti monia toimia, jotka määritellään epäinhimillisiksi apartheidin vastaisessa yleissopimuksessa ja kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä.
Tätä raporttia varten Amnesty tutki erityisesti pakkosiirtoihin liittyviä tekoja, hallinnollisia pidätyksiä ja kidutusta, laittomia teloituksia ja vakavia vammoja sekä perusoikeuksien ja -vapauksien riistoa ja vainoa, jotka kohdistuvat palestiinalaisiin Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla ja jotka liittyvät syrjivien lakien, toimintaperiaatteiden ja käytäntöjen järjestelmään.
Tutkimus osoittaa, että nämä teot ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan ja täyttävät apartheidin määritelmän, sillä niihin syyllistytään sortoon ja alistamiseen perustuvassa järjestelmässä, tavoitteena tämän järjestelmän ylläpitäminen.
Esimerkiksi miehitetyillä palestiinalaisalueilla Israelin joukot turvautuvat säännöllisesti kuolettaviin voimakeinoihin tukahduttaessaan omien oikeuksiensa puolesta protestoivien palestiinalaisten mielenosoituksia. Israelin ja Gazan rajalla toteutettujen viikoittaisten Great March of Return -mielenosoitusten aikana 2018–2019 Israelin joukot tappoivat 214 siviiliä, joista 46 oli lapsia. Lisäksi yli 8000 mielenosoituksiin osallistunutta palestiinalaista sai vammoja.
Israel on syyllistynyt epäinhimillisiin tekoihin palestiinalaisia vastaan myös vuoden 1948 rajojen sisäisessä Israelissa.
8. Millaisia epäinhimillisiä tekoja Israelissa eläviin palestiinalaisiin on kohdistettu?
Amnestyn raportti osoittaa Israelin tehneen apartheidin vastaisessa yleissopimuksessa ja kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä määriteltyjä rikoksia kaikilla alueilla, joita Israel hallitsee. Väkivaltaisimmat rikokset ovat tapahtuneet miehitetyillä palestiinalaisalueilla, missä rikoksia tapahtuu myös enemmän kuin Israelissa.
Raporttimme kuitenkin dokumentoi myös Israelin rajojen sisällä sellaisia epäinhimillisiä tekoja, jotka ollessaan osa kattavaa sortoon ja alistamisen perustuvaa järjestelmää ovat apartheidia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Israelin viranomaiset ovat esimerkiksi toistuvasti tuhonneet Negev/Naqab-alueen beduiinipalestiinalaisten koteja ja toteuttaneet pakkohäätöjä niin laajasti, että kyse on ollut väestön pakkosiirroista.
Apartheidin vastaisessa yleissopimuksessa ja kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä todetaan, että epäinhimilliset teot voivat sisältää niin rakenteellisia väärinkäytöksiä kuin väkivaltaisia tekoja.
Apartheidin vastaisen yleissopimuksen mukaan tällaisia tekoja ovat esimerkiksi tiettyjen ryhmien estäminen osallistumasta maansa poliittiseen, sosiaaliseen, taloudelliseen ja kulttuurilliseen elämään. Myös sellaisten olosuhteiden tarkoituksellinen luominen, joissa tietyn ryhmän kehitys estetään kieltämällä heiltä perustavanlaatuiset ihmisoikeudet ja vapaudet, kuten oikeus tehdä työtä ja järjestäytyä ammattiyhdistyksiin, oikeus opiskella, oikeus lähteä ja palata omaan maahansa, oikeus kansallisuuteen, oikeus liikkumisenvapauteen ja asumiseen, oikeus mielipiteen- ja ilmaisunvapauteen sekä oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen.
Israelissa olemme dokumentoineet esimerkiksi, että:
- Palestiinalaisilta pakolaisilta on evätty oikeus palata Israeliin ja miehitetyille palestiinalaisalueille
- Muualla asuvat palestiinalaiset pakolaiset ja Israelissa, mutta ei kotialueellaan, asuvat ns. sisäiset pakolaiset eivät voi saada takaisin kotejaan, maataan ja omaisuuttaan
- Valtion harjoittama rasistinen maapolitiikka kieltää palestiinalaisilta vuokraamisen, pääsyn, kehittämisen tai omistamisen suuressa osassa julkisia maita ja asumuksia
- Perheenyhdistämiseen, avioitumisoikeuteen ja oleskeluoikeuden pidentämiseen kohdistuu syrjiviä rajoituksia
Amnestyn raportti osoittaa, että monet näistä epäinhimillisistä teoista tapahtuvat Israelin lain puitteissa sekä sen, että Israelin oikeuslaitos on epäonnistunut korvausten määräämisessä ja loukkausten lopettamisessa.
Palestiinalaisten syrjivä kohtelu Israelin rajojen sisällä on olennaista Israelin sortoon ja ylivaltaan perustuvan järjestelmän kokonaisuuden ymmärtämisessä. Apartheidin määritelmässä ei kuitenkaan edellytetä, että kaikki rodullisen ryhmän jäsenet ovat jatkuvasti epäinhimillisten tekojen kohteena; keskeistä on se, että nämä teot tapahtuvat osana laajempaa järjestelmää.
9. Israelissa asuvien palestiinalaisten ihmisoikeudet toteutuvat paremmin kuin miehitetyillä palestiinalaisalueilla asuvien palestiinalaisten. Miksi Amnesty väittää, että kaikkia palestiinalaisia sorretaan ja alistetaan?
Raporttimme tunnistaa erot Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla asuvien palestiinalaisten tilanteessa, mutta palestiinalaisten sortoon ja juutalaisen kansanosan ylivaltaan perustuva järjestelmä on voimassa kaikilla Israelin hallitsemilla alueilla.
Vaikka Israelissa asuvien palestiinalaisten elämä on erilaista kuin Länsirannalla asuvien palestiinalaisten, joiden elämä puolestaan on merkittävästi erilasta kuin Gazassa elävien palestiinalaisten, heistä jokainen kärsii pitkäkestoisesta ja julmasta syrjinnästä, joka on osa apartheid-järjestelmää.
Raportti osoittaa perusteellisesti, kuinka Israelin käytännöt vaikuttavat palestiinalaisiin niin Israelissa, Israeliin pakkoliitetyssä Itä-Jerusalemissa, muualla Länsirannalla ja Gazassa kuin pakolaisina eläviin palestiinalaisiin. Raportti osoittaa, kuinka näiden käytäntöjen avulla palestiinalaisyhteisöjä hallitaan julmasti, tavoitteena hyödyttää Israelin juutalaisia.
On tärkeää myös tunnistaa, että palestiinalaisten sijoittaminen maantieteellisesti hajalleen on itsessään perustavanlaatuinen tekijä apartheid-järjestelmässä. Israel toimii yhtenäisen, sortavan hallinnollisen ja oikeudellisen järjestelmän puitteissa sekä Israelissa, Itä-Jerusalemissa ja muualla Länsirannalla, Gazassa että palestiinalaisten pakolaisten yhteisöissä. Jos alueita tarkastellaan vain toisistaan erillisinä, ei järjestelmästä välity riittävän kattavaa kuvaa.
Israelin hallituksen erotteleva kohtelu juutalaisille ja palestiinalaisille ei tunne rajoja. Israel esimerkiksi takaa täyden suojelun ja palvelut laittomissa siirtokunnissa miehitetyillä palestiinalaisalueilla asuville Israelin juutalaisille, siinä missä alueella asuvilta palestiinalaisilta evätään heille kuuluvat perustavanlaatuiset ihmisoikeudet.
10. Miten Israelin palestiinalaisten kohtelu eroaa Israelin juutalaisten kohtelusta?
Israelissa palestiinalaiset kohtaavat rakenteellista syrjintää, joka ylläpitää heidän asemaansa toisen luokan kansalaisina.
Palestiinalaisten oikeuksia rajoitetaan sekä lainsäädännön että käytäntöjen tasolla. Vuonna 2018 Israelin parlamentissa knessetissä hyväksyttiin kansallisvaltiolaki, jossa todetaan Israelin olevan juutalaisten kansallisvaltio. Näin ei-juutalaisten, kuten palestiinalaisten, syrjintä vahvistettiin oikeudellisesti.
Syrjinnän tavat pitävät sisällään:
- Israelin palestiinalaisilta evätään pääsy isoon osaan valtion alueista, joista suurin osa on pakkolunastettu vuosien kuluessa palestiinalaisilta.
- Israelin hallituksen toiminta on pitkään tähdännyt siihen, että mahdollisimman suuret maa-alueet olisivat juutalaisväestön käytettävissä samalla, kun palestiinalaisia estetään perustamasta ja kehittämästä yhteisöjään.
- Länsirannalla ja Gazassa asuvat palestiinalaiset eivät saa Israelin kansalaisuutta tai pysyvää oleskelulupaa mennessään naimisiin Israelissa asuvan palestiinalaisen kanssa. Näin perheet joutuvat asumaan erossa toisistaan.
- Israelissa asuvat palestiinalaiset suljetaan ulos asepalveluksesta ja niistä etuuksista, joita palvelus tuo mukanaan. Asepalveluksen epäämisen myötä sulkeutuvia ovia ovat esimerkiksi tietyissä ammateissa toimiminen ja mahdollisuus saada tiettyjä asumiseen liittyviä tukia.
- Israelin palestiinalaiset saavat äänestää kansallisissa ja alueellisissa vaaleissa ja heidät voidaan valita maan parlamentin, knessetin, jäseniksi. Palestiinalaisten alueellinen hajasijoittelu kuitenkin varmistaa, että Israelin vaalijärjestelmä suosii erittäin voimakkaasti Israelin juutalaisten poliittista osallistumista. Palestiinalaisten edustusta knessetissä myös rajoitetaan ja hankaloitetaan erilaisin laein ja käytännöin.
- Israelin poliisi syrjii säännönmukaisesti maan palestiinalaisväestöä. Esimerkiksi toukokuun alussa vuonna 2021 Israelin poliisi vastasi Sheikh Jarrahin pakkohäätöjä vastustaviin mielenosoituksiin palestiinalaisten joukkopidätyksillä sekä Israelissa että Itä-Jerusalemissa. Palestiinalaisten suojelemisessa poliisi puolestaan epäonnistuu esimerkiksi aseistettujen Israelin juutalaisten hyökätessä heitä vastaan – huolimatta siitä, että hyökkääjien suunnitelmat on usein julkaistu ennalta.
11. Länsirannalla ja Gazassa on palestiinalaishallinto. Miksi syytätte kaikesta Israelia?
Länsirannan Fatah-johtoinen palestiinalaishallinto ja Hamasin hallinto Gazassa toimivat Israelin miehityksen ja hallinnan alaisina. Joillain alueilla Länsirannalla ja Gazassa palestiinalaishallintojen valta on erittäin rajoitettua, esimerkiksi alueelle perustettujen siirtokuntien tai liikkumista rajoittavien tarkastuspisteiden vuoksi.
Länsirannan ja Gazan muodostama kokonaisuus on Israelin sotilaallisen miehityksen alaisena. Israel hallitsee näitä alueita ja käyttää valtaa alueen palestiinalaisväestöön. Se hallitsee alueen luonnonvaroja, ja Gazan lyhyttä Egyptin vastaista etelärajaa lukuun ottamatta se hallitsee myös alueen maa- ja vesirajoja sekä ilmatilaa.
12. Israelin raportissa esitetyt käytännöt perustuvat turvallisuuden takaamiseen. Eikö se ole hyvä ja oikeutettu tavoite?
Kuten kaikilla valtioilla, myös Israelilla on oikeus – ja myös kansainvälisessä oikeudessa asetettu velvollisuus – suojella kaikkia hallitsemallaan alueella asuvia ihmisiä ja varmistaa alueidensa turvallisuus. Turvallisuuteen liittyvien toimien täytyy kuitenkin olla linjassa kansainvälisen oikeuden kanssa, ja toimien tulee olla oikeasuhtaisia valtioon ja sen väestöön kohdistuvaan uhkaan nähden. Turvallisuus ei voi milloinkaan olla oikeutus tai veruke ihmisoikeusloukkauksille tai rikoksille ihmisyyttä vastaan.
Israelin viranomaiset oikeuttavat monet raportissa esille tuoduista toimintatavoistaan turvallisuusperusteilla. Turvallisuudella oikeutettuja tekoja ovat esimerkiksi maa-alueiden pakkolunastukset, rakennus- ja suunnittelulupien epäämiset, oleskelulupien peruuttamiset, liikkumisen rajoitukset sekä syrjivä perheenyhdistämislainsäädäntö. Amnesty tutki Israelin käyttämiä turvallisuusperusteita ja totesi niiden olevan tekosyitä toimenpiteille, joiden todellinen tarkoitus on hallita palestiinalaisväestöä ja hyödyntää sille kuuluvia resursseja. Israel salaa turvallisuusuhkiin liittyvät tietonsa, joten henkilöt, joiden oikeuksia on loukattu turvallisuudella perustelluilla toimenpiteillä, eivät voi vaatia oikeuksiaan.
Osa palestiinalaisia syrjivistä käytännöistä on alun perin saatettu suunnitella oikeutettujen turvallisuuspäämäärien saavuttamiseksi, mutta niitä toteutetaan nyt tavalla, joka ei vastaa kansainvälisen oikeuden vaatimuksia. Esimerkiksi Israelin käytännöt Gazan palestiinalaisten suhteen, kuten laajat, vakavat ja pitkäkestoiset liikkumisen rajoitukset, eivät ole kansainvälisen oikeuden mukaisia.
Raportissa on lukuisia esimerkkejä käytännöistä, joissa turvallisuuspyrkimykset on selvästi ylitetty lainvastaisilla pyrkimyksillä käyttää palestiinalaisiin ylivaltaa ja sortaa heitä.
13. Onko totta, että kaikki raportin tekemiseen osallistuneet tutkijat ovat palestiinalaisia?
Amnesty on antirasistinen ihmisoikeusjärjestö, joka ei syrji työntekijöitä heidän kansalaisuutensa tai taustansa vuoksi. Tämän raportin teki tiimi, joka koostuu yksilöistä, joilla on moninaiset taustat ja jotka valittiin tekemään tutkimusta asiantuntijuuden – ei kansalaisuuden tai etnisyyden – perusteella.
Raportti perustuu yli kaksi vuotta kestäneeseen tutkimukseen ja oikeudelliseen analyysiin sekä huolelliseen arviointiin, johon ovat osallistuneet myös ulkopuoliset asiantuntijat.
14. Miten vastaatte kritiikkiin, jonka mukaan Amnesty ei ole puolueeton arvioija, kun puhutaan Israelista ja palestiinalaisista?
Tällä kritiikillä ei ole perusteita ja se vie huomion itse aiheelta. Amnesty on itsenäinen ja riippumaton järjestö, ja tutkimuksella on tarkat laatustandardit. Amnestyn tutkimukset ja niihin liittyvät ulostulot käyvät läpi tarkan arvioinnin, jota tekevät esimerkiksi tutkimuspäälliköt sekä kansainvälisen oikeuden asiantuntijat.
Amnesty tutkii ihmisoikeusloukkauksia ympäri maailman ja moni hallitus toivoisi, etteivät niiden tekemät loukkaukset olisi tutkimuksen kohteena. Siksi monet hallitukset ovat yrittäneet kääntää huomion ihmisoikeusloukkauksista erilaisiin syytöksiin Amnestya kohtaan, etenkin silloin, jos niillä ei ole muuta vastattavaa tutkimustuloksiin.
15. Tuomitseeko Amnesty myös palestiinalaishallinnon tekemät ihmisoikeusloukkaukset?
Kyllä, mutta tämä raportti ei kerro siitä. Olemme jo pitkään dokumentoineet kidutusta, mielivaltaisia pidätyksiä, sanavapaudenloukkauksia ja mielenosoittajiin kohdistuvaa liiallista voimankäyttöä, joihin palestiinalaisviranomaiset ovat syyllistyneet Länsirannalla ja Gazassa. Olemme tuominneet rakettien ampumisen israelilaisiin siviilikohteisiin Gazasta ja kehottaneet kansainvälistä rikostuomioistuinta tutkimaan niitä mahdollisina sotarikoksina.
16. Miten vastaatte kritiikkiin, jonka mukaan Amnesty on antisemitistinen järjestö?
Syytös on väärä ja perusteeton. Amnesty on antirasistinen järjestö ja vastustamme antisemitismiä. Vastustamme syrjintää, rasismia ja vihapuhetta kaikissa muodoissaan, myös silloin kun se kohdistuu juutalaisiin. Amnesty arvostelee Israelin hallitusta kansainväliseen oikeuteen perustuen ja nostamme esiin sen, miten julman haitallisesti Israelin politiikka vaikuttaa palestiinalaisten oikeuksien toteutumiseen. Arvostelemme Israelin hallitusta, emme Israelissa tai muualla asuvia juutalaisia.
17. Vastustaako Amnesty sionismia?
Ei. Amnesty on riippumaton ihmisoikeusjärjestö, eikä sellaisena ota kantaa ideologioihin tai poliittisiin järjestelmiin, kuten sionismiin. Raporttimme ei arvioi tai ota kantaa sionismiin poliittisena ideologiana.
Amnesty ei myöskään arvioi minkään valtion oikeutta olemassaoloon. Amnestyn näkökulma keskittyy ainoastaan valtioiden velvollisuuksiin kansainvälisen oikeuden ja etenkin ihmisoikeuksien näkökulmasta.
Amnesty International tunnustaa niin juutalaisten kuin palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden. Emme ota kantaa poliittisiin tai oikeudellisiin järjestelyihin, joita käytetään itsemääräämisoikeuden toteuttamiseksi. Amnesty keskittyy ihmisoikeusloukkauksien todistamiseen, missä tahansa niitä tapahtuukin.
18. Onko Amnesty sitä mieltä, että Israelin valtio pitäisi lakkauttaa laittomana?
Ei. Amnesty tutkii valtioiden tekemiä ihmisoikeusloukkauksia, ei hallitusten tai valtioiden laillisuutta itsessään. Amnesty ei esimerkiksi koskaan vaadi muutoksia hallintoon vaan antaa suosituksia siitä, miten hallitukset voivat muuttaa käytäntöjään niin, että ne ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia.
19. Vastustaako Amnesty palestiinalaisalueiden miehittämistä?
Amnesty ei ole ottanut kantaa miehitykseen. Olemme keskittyneet Israelin kansainvälisen oikeuden määrittämiin velvoitteisiin miehittävänä valtana. Siksi olemme vastustaneet siirtokuntien perustamista, maa-alueiden pakkolunastuksia ja monia muita loukkauksia, joihin Israel on syyllistynyt miehityksen aikana, mutta emme ole ottaneet kantaa itse miehitykseen.
20. Kannattaako Amnesty yhden valtion ratkaisua (one-state solution)?
Kysymys on poliittinen ja siksi Amnesty ei ota siihen kantaa. Ainoa vaatimuksemme on, että poliittinen ratkaisu perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.
21. Miksi Amnesty vaatii pakotteita? Eikö se ole vastoin boikottilinjauksianne?
Amnesty vaatii YK:n turvallisuusneuvostoa asettamaan kohdennettuja pakotteita, kuten matkustuskieltoja ja varojen jäädytyksiä, apartheidista raskaimmassa vastuussa oleville Israelin viranomaisille sekä asettamaan laajan asevientikiellon Israeliin. Tämä on tarpeen, jotta Israelin syyllistyminen sotarikoksiin ja muihin vakaviin loukkauksiin voidaan estää.
Emme vaadi laajoja talouspakotteita tai muita pakotteita, jotka eivät ole kohdennettuja. Asevientikiellon tulisi kattaa kaikkien aseiden ja ammusten ja turvallisuusvarusteiden toimitus, myynti ja kuljetus sekä turvallisuuskoulutus. Amnesty on esittänyt vastaavia vaatimuksia aiemmin esimerkiksi Syyriaan, Libyaan, Sudaniin, Myanmariin ja Nepaliin.