Amnestyn osastot eri puolilta maailmaa kokoontuvat vuosittain keskustelemaan työmme painopisteistä ja yhteisestä suunnasta. Tänä vuonna mukana oli myös 24-vuotias Elena El Founti, jonka tehtävänä oli tuoda nuorten ääntä kuuluville. Millainen kokemus oli ja millaisena hän näkee nuorten mahdollisuudet toimia Amnestyssa?
Taskuni ovat täynnä saatuja tarroja, kun kiirehdin suureen konferenssisaliin. Viimeisen viikon aikana jokaiselle nuorten pitämälle puheenvuorolle on taputettu, läsnäolosta kiitelty sihteeristöä myöten, kehuttu fiksuiksi ja tulevaisuuden toivoiksi. ”Youth delegate” -teksti kaulanauhassani tuntuu olevan asia, joka herättää ilahtunutta myhäilyä ja kädenojennuksia.
Tauoilla syömiemme leivosten ohella selviää, että moni kanssanuorisodelegaateista on ollut mukana osastojensa nuoriso- ja yliopistoryhmissä, lobannut, verkostoitunut, käynyt Amnestyn järjestämissä työpajoissa, ollut ehdolla johtokuntavaaleissa. Käy myös ilmi, että osa on aika pihalla liikkeen hallintorakenteista, lennätetty paikalle ilman etukäteisbriiffausta ja osallistuu lähinnä nuoria ja ympäristöä käsittelevään työpajaan.
Globaalikokouksen aikana minusta on alkanut tuntua siltä, että muut ihmiset ajattelevat nuoruuttani enemmän kuin minä itse. Piirteenä se lienee jonkinnäköinen avain kokemustietoon, jota muut minua aikuisemmat aikuiset eivät ilmeisesti voi saavuttaa.
Eniten rehellistä nyökyttelyä saavat nuorisoedustajat, joiden argumentit yhtyvät liikkeen strategisiin painopisteisiin – jotka siis osaavat puhua järjestöä. Se on yhdistelmä strategiatietoa, hienovaraista, ontohkoa vallankumouksellisuutta ja sivistyssanoja. Minäkin avaan suuni aina kun tuntuu siltä, mutta en globaalikokouksen jälkeen ole varma siitä, onko sanomiani asioita kirjattu mihinkään tai onko autoritarismityöpajalla, johon osallistuin, kauaskantoisempia vaikutuksia.
Vielä vuoden olen alle 25-vuotias, osana globaalisti vähiten poliittisesti aktiivista ikäryhmää. Tiedän, että olemme ihmiskuntana todella pulassa ratkaisua odottavien globaalien kriisien keskellä, ja tiedän vielä varmemmin, että tulevat alle 25-vuotiaat ottavat minua suuremmin takkiin tästä kaikesta.
Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea, mutta nuorten näkökulmasta voin todeta, että tokenismi ei muuta mitään, eikä varovaisella hyvyydellä voiteta määrätietoista pahuutta. Rautalangasta väännettynä: nuorten mukaan kutsuminen ei itsessään riitä, vaan valtaa ja päätöksentekopaikkoja pitää antaa eteenpäin, vaikka ohjaksista luopuminen voi tuntua epävarmalta.
Koska maailma on monimutkainen paikka, en näe tarpeellisena, että yksi liike olisi orkestroimassa toimintaa jokaista tuulimyllyä vastaan. Poliittisen polarisaation, sananvapauden kaventumisen ja fasismin nousun aikana uskon, että tieto toiminnan moninaisuudesta ja oikeuksista, totuuden puhuminen vallalle sekä ennen kaikkea näkyvä tuki ruohonjuuritason liikkeille ovat parasta, mitä kukaan voi tehdä.
Haasteena tuleekin olemaan se, miten hyvin Amnesty pystyy toimimaan vastavoimana narratiiveille, jossa rikollistaminen ja disinformaatio ajavat aktivisteja ja ihmisoikeuspuolustajia negatiiviseen valoon.
Mikä minut pitää toiveikkaana ja elossa tämän kaiken keskellä on yhteisö, kaikenlainen kehtaaminen kirjeiden kirjoittamisesta suoraan toimintaan sekä kanssa-aktivistit, joiden seurassa saa olla sensuroimattomasti turhautunut, pihalla, rakastettu sekä alati oppimassa uutta.
Teksti: Elena El Founti
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!