Kun ovet YK:n ihmisoikeusneuvoston suureen saliin maanantaina aukeavat, on yksi paikoista varattu Suomelle. Se tarkoittaa, että Suomella on mahdollisuus vaikuttaa näkemyksillään maailman ihmisoikeustilanteeseen. Mutta kuinka paljon yksittäinen maa voi saada aikaiseksi sellaisten maiden joukossa, jossa osa ei kunnioita ihmisoikeuksia?
Listasimme viisi syytä, miksi ihmisoikeusneuvostoa ja Suomen jäsenyyttä kannattaa pitää silmällä:
1. Ihmisoikeuksien puolustamista korkeimmalla mahdollisella tasolla
Ihmisoikeusneuvosto on YK:n ylin ihmisoikeuksia käsittelevä elin. Sen tehtävänä on varmistaa, että valtiot noudattavat ihmisoikeussopimuksia ja puuttuvat vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.
Neuvoston 47 maasta koostuva kokoonpano vaihtuu säännöllisesti ja paikat jakautuvat maantieteellisesti tasa-arvoisesti. Neuvosto kokoontuu Genevessä kolme kertaa vuodessa, mutta se saatetaan myös kutsua koolle erityisistuntoihin, mikäli jonkin maan ihmisoikeustilanne heikkenee akuutisti ja vaatii neuvostolta nopeaa reagointia. Viime vuonna niitä järjestettiin Palestiinalaisalueen, Myanmarin, Afganistanin, Sudanin ja Etiopian tilanteista.
Ihmisoikeusneuvosto perustettiin vuonna 2006 YK:n ihmisoikeustoimikunnan korvaajaksi, sen jälkeen, kun toimikunta katsottiin kyvyttömäksi tarttumaan ihmisoikeusloukkauksiin, koska moni sen jäsenmaista syyllistyi niihin itse. Vaikka ihmisoikeusneuvostokaan ei ole välttynyt kritiikiltä, voidaan sen katsoa olevan paranneltu versio edeltäjästään – neuvostolla on esimerkiksi mahdollisuus estää ihmisoikeuksia loukkaavan maan jäsenyys, mikäli jäsenmaiden enemmistö kannattaa asiaa.
Ihmisoikeusneuvoston vaikuttavimpana työkaluna pidetään yleismaailmallista määräaikaistarkastelua. Sen myötä jokaisen maan ihmisoikeustilanne päätyy viiden vuoden välein neuvoston syyniin, ja maat saavat neuvostolta suosituksia. Mekanismi on tehokas, sillä kaikkia maita arvioidaan tasapuolisesti ja samoin kriteerein. Prosessi on kuin ihmeen kaupalla otettu kaikkien valtioiden toimesta äärimmäisen vakavasti ja siihen panostetaan.
Kun Suomen ihmisoikeustilannetta tarkasteltiin viimeksi vuonna 2017, sai se 153 suositusta ihmisoikeustilanteensa korjaamiseksi, muun muassa koskien rasismia, vihapuhetta sekä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Suomen ihmisoikeustilannetta tarkastellaan seuraavan kerran tänä vuonna, ja loppuvuodesta se tulee saamaan uudet suositukset, joihin myös Amnesty International on osaltaan vaikuttamassa.
2. Yhteisenä rintamana kriiseissä
Ihmisoikeusneuvostoa kuvaillaan poikkeuksellisen suoran keskustelun näyttämöksi. Vuosien varrella keskenään hyvin erilaiset maat ovat onnistuneet suoristamaan rivinsä ja yhteistuumin vaatineet parannuksia eri maiden ihmisoikeustilanteeseen. Neuvosto on esimerkiksi kehottanut Myanmarin sotilasjunttaa luopumaan vallasta ja vapauttamaan vallankaappauksensa yhteydessä pidättämänsä poliitikot. Se on kritisoinut Egyptin tapaa käyttää terrorisminvastaisia lakeja hiljentääkseen aktivisteja ja oppositiota, ja ilmaissut huolensa USA:ssa esiintyvästä rasismista ja poliisiväkivallasta.
Neuvosto tutkii kriisiytyneiden maiden ihmisoikeustilannetta keräämällä todisteita, joita se käyttää vedotakseen hallintoihin pahenevien tilanteiden pysäyttämiseksi. Erityisen huomion ja tiedon keruun kohteina ovat viime aikoina olleet talibanjärjestön pelolla hallitsema Afganistan, kansalaisiaan lukuisin eri tavoin valvova ja sortava Pohjois-Korea sekä opposition äänet hiljentänyt Valko-Venäjä.
Jotta ihmisoikeusneuvosto voi olla asioista jotain mieltä, on sen 47 jäsenvaltion ensin päästävä yhteisymmärrykseen neuvoston kannasta. Tämä on kaikkea muuta kuin helppoa, sillä neuvottelupöytään ääreen kokoontuvien maiden käsitykset ihmisoikeuksista ovat hyvin erilaisia. Monessa valtiossa esimerkiksi vauraus ja vakaus painavat vaakakupissa yksilön oikeuksia enemmän. Mikäli yhteisymmärrykseen kuitenkin päästään, on neuvoston kannan avulla mahdollista luoda huomattavaa painetta ihmisoikeuksia polkeville tahoille.
Samalla kun maailmanlaajuinen yhteistyö luo standardeja sille, mikä ihmisoikeuksien kentällä on hyväksyttävää ja miten loukkauksiin tulee suhtautua, vaikuttaa neuvosto myös siihen, mitkä asiat ylipäätään tulkitaan ihmisoikeuskysymyksiksi. Neuvosto määritti esimerkiksi hiljattain, että oikeus puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön tulee nähdä ihmisoikeutena. Päätöksestä uskotaan olevan apua päättäjien painostamisessa yhä tehokkaampiin toimiin ilmastokriisin ratkaisemiseksi.
3. Maailman valtasuhteet heijastuvat neuvoston työhön
Ihmisoikeusneuvostoa on syytetty hampaattomaksi, sillä elimellä ei ole valtaa määrätä sanktioita, vaan ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä voidaan ainoastaan nimetä, ja luottaa siihen, ettei yksikään maa tahdo olla näistä syistä parrasvaloissa. Käytäntö toivottaa kaikki maat tervetulleiksi neuvottelupöydän ääreen on niin ikään kirvoittanut kritiikkiä. Vaikka neuvoston säännöt edellyttävät jäsenten noudattavan ja edistävän ihmisoikeuksia alueellaan, koostuu sen enemmistö valtioista, joiden demokratiassa on vakavia puutteita, ja jotka itse syyllistyvät ihmisoikeusloukkauksiin. Monet maat ovat sivuuttaneet ihmisoikeustilannettaan koskevan kritiikin toteamalla, että neuvoston kannat ovat poliittisia ja se yrittää sekaantua maan sisäisiin asioihin.
Ihmisoikeusneuvosto ei luonnollisestikaan ole immuuni tosimaailman valtasuhteille. Kiinan taloudellinen vaikutusvalta näkyy esimerkiksi siten, että keskustelu Xinjiangin alueen muslimivähemmistöjen systemaattista sorrosta on loistanut poissaolollaan. Neuvosto ei myöskään ole kertaakaan tuominnut maita kuten Venäjä, Saudi-Arabia tai Turkki, joilla on pitkä lista ihmisoikeusloukkauksia kontollaan.
Epätäydellisyydestään huolimatta YK:n ihmisoikeusneuvosto on tärkeänä toimija ihmisoikeuksien kentällä. Se pitää ihmisoikeudet kansainvälisen agendan keskiössä, ja sen perustamat valvontaelimet ovat keränneet tärkeää tietoa ihmisoikeusloukkauksista. Se voi asettaa itsenäisiä ja riippumattomia erityisraportoijia ja asiantuntijoita tekemään muun muassa tutkimusta ja maavierailuita. Esimerkiksi viime vuonna neuvosto perusti Afganistanin tilannetta tarkkailevan erityisraportoijan mandaatin. Neuvosto voi myös perustaa erilaisia tutkimusryhmiä, joiden työn avulla pitkittyneisiin tai äkillisiin ja vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet tahot saatetaan vastuuseen.
Kun autoritääriset maat istutetaan säännöllisesti alas vääntämään peistä ihmisoikeuksista, ei aihe ainakaan pääse niiltä unohtumaan. Maakohtainen tarkastelu muistuttaa myös ihmisoikeuksien mallioppilaina itseään monesti pitäviä länsimaita, ettei tähän päivään mennessä ole nähty valtiota, jonka ihmisoikeustilanteesta ei löytyisi parannettavaa.
4. Suomella on mahdollisuus edistää ihmisoikeuksia
Suomi vaikuttaa ihmisoikeusneuvostossa seuraavan kolmen vuoden ajan – vuoteen 2024 saakka, seuranaan muun muassa Kiina, Venäjä, Kuuba ja Venezuela.
Neuvostojäsenyys on Suomelle mahdollisuus toteuttaa ihmisoikeusperustaista ulkopolitiikkaa käytännössä ja tukea kansainvälistä järjestelmää aikana, jolloin ihmisoikeudet ovat monin tavoin uhattuina.
Suomi on ilmoittanut keskittyvänsä neuvostotyössään muun muassa naisten ja tyttöjen ja vammaisten henkilöiden oikeuksiin, ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä koulutukseen ihmisoikeutena. Tärkeitä aiheita ovat esimerkiksi, kuinka naisihmisoikeuspuolustajien oikeudet turvataan konfliktitilanteissa ja miten LHBTIQ+-henkilöille voidaan taata syrjinnästä ja väkivallasta vapaa elämä.
Suomen odotetaan myös nostavan esiin jonkin tietyn maan ihmisoikeustilanne. Sillä on mahdollisuus jatkaa muiden pohjoismaiden viitoittamaa tietä; aiempina kausina esimerkiksi Islanti on tarttunut Filippiinien tuhoisaan huumeiden vastaiseen sotaan, ja Tanska nostanut esiin naisten ja aktivistien vainoamisen Saudi-Arabiassa.
Maanantaina alkaneessa ihmisoikeusneuvoston istunnossa tullaan myös keskustelemaan Ukrainan ihmisoikeustilanteen kriisiytymisestä Venäjän hyökättyä maahan, ja aihe lienee esillä koko kauden.
5. Amnesty odottaa ihmisoikeustekoja
Kotimaiset ihmisoikeustoimijat ja järjestökenttä tulevat seuraamaan Suomen tekemisiä ihmisoikeusneuvostossa tiiviisti.
Amnesty on säännöllisesti yhteydessä maiden ministeriöihin ajankohtaisten teemojen tiimoilta, ja pitää äärimmäisen tärkeänä, että kansalaisjärjestöt saavat ihmisoikeusneuvostossa äänensä hyvin kuuluviin.
Mitä tulee maakohtaiseen työhön, odottaa Amnesty Suomelta toimia huumesotaansa jatkavan Filippiinien ja ihmisoikeuspuolustajia väkivalloin hiljentävän Egyptin suhteen. Ihmisoikeustilanne muun muassa Afganistanissa, Iranissa, Myanmarissa, Etiopiassa, Valko-Venäjällä ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla vaatii myös huomiota.
Amnesty vaatii, että Suomi toimii neuvostossa aktiivisesti myös puolustaakseen ukrainalaisten ihmisoikeuksia, ja sen tulee tukea ehdotusta tutkintaryhmän lähettämisestä Ukrainaan ja Venäjän ihmisoikeustilannetta seuraavan erityisraportoijan viran perustamista.
Lisäksi Suomen tulee edistää rasismin kitkentää, jatkaa ilmastonmuutoksen hillitsemisen eteen tehtävää työtä ja edesauttaa koronarokotteiden tasapuolista jakautumista.
Nähtäväksi jää, uskaltaako Suomi tehdä rohkeita avauksia ja vaatia ihmisoikeustekoja myös maailmanpolitiikan jättiläisiltä. Tarvittaessa sen on osattava ottaa vetovastuuta ja liittouduttava samanmielisten jäsenten kanssa. Tärkeää on, etteivät Suomen listaamat tavoitteet jää vain tyhjiksi julistuksiksi, ja siksi Amnesty valvoo kauden edistymistä.
Seuraa kanssamme neuvoston työskentelyä aitiopaikalta
Tervetuloa seuraamaan ihmisoikeusneuvoston työtä lyhyissä verkkotapaamisissa Amnestyn asiantuntijan kanssa! Kokoonnumme ensimmäisen kerran 7.4. Ilmoittaudu mukaan täällä.