Hallitus ajaa lainsäädäntöä, joka antaisi poliisille aiempaa laajemmat mahdollisuudet hankkia tietoa ihmisistä ilman konkreettista rikosepäilyä. Amnestyn mukaan viranomaisten toimivaltuuksia laajentavat lakihankkeet voivat kaventaa yksityisyyden suojaa ja kansalaisyhteiskunnan toimintatilaa merkittävästi.
Sisäministeriö vie parhaillaan eteenpäin uhkaperustaista rikostiedustelua koskevaa lainsäädäntöä, jonka tavoitteena on tehostaa vakavan rikollisuuden torjuntaa ja uhkien tunnistamista. Käytännössä esitys mahdollistaisi sen, että ihmisiin voidaan kohdistaa salaisia tiedonhankintakeinoja myös tilanteissa, joissa heitä ei epäillä rikoksesta.
Lakihankkeet siirtävät viranomaistoiminnan painopistettä konkreettisten rikosten torjunnasta ja tutkinnasta kohti laajempaa tiedonkeruuta ja uhka-arvioihin perustuvaa valvontaa.
Lakiesitysten keskeiset käsitteet ovat osin väljiä ja tulkinnanvaraisia, mikä antaa viranomaisille laajan harkintavallan sen suhteen, keihin tiedonhankintakeinoja voidaan kohdistaa ja millainen toiminta voidaan katsoa vakavan rikollisuuden uhkaksi. Poliisi voisi esimerkiksi asentaa kuuntelulaitteita sivullisen henkilön asuntoon, jos voidaan olettaa, että näin saataisiin tärkeää tietoa uhkaksi määritellystä toiminnasta.
“Uhkaperustaista rikostiedustelua koskeva lakiesitys ei ole ainoa lakihanke, jossa viranomaisten tiedonsaantia tehostetaan ja toimivaltuuksia kasvatetaan. Kyse on laajemmasta kokonaisuudesta. Osa lakimuutoksista on jo tullut voimaan ja useita hankkeita on käynnissä. Vähittäin lausunnoille tulevista lukuisista lakiesityksistä on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa eikä muutosten yhteisvaikutuksista perus- ja ihmisoikeuksiin ole tehty minkäänlaista arviota”, sanoo Amnestyn asiantuntija Anu Tuukkanen.
Lainsäädännön muutoksia perustellaan muuttuneella turvallisuustilanteella. Muutosten vaikutukset ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioon ovat kuitenkin niin mittavat, että niistä pitäisi käydä perusteellisempaa julkista keskustelua.
Osa suunnitelluista toimivaltuuksista edellyttää sitä, että oikeutta yksityiselämään, kotirauhaan ja luottamukselliseen viestintään heikennetään. Siksi eduskunta käsittelee parhaillaan yksityiselämän suojan turvaavan perustuslain 10 §:n muuttamista.
Sisäministeriö suunnittelee myös järjestäytyneen rikollisuuden hallinnolliseen torjuntaan keskittyvän analyysikeskuksen perustamista. Keskuksella olisi laajat oikeudet kerätä, käsitellä ja käyttää eri viranomaisten salassa pidettäviä tietoja, profiloida ihmisiä tietoja yhdistelemällä ja laatia arvioita oletetuista yhteyksistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Tietoja voitaisiin löyhin kriteerein koota esimerkiksi sosiaaliturvasta, verotuksesta, ulosotosta ja maahantulosta. Keskuksen tehtävänä olisi rekisteröidä ja luokitella tahoja, joiden toimintaan voitaisiin puuttua esimerkiksi lupia epäämällä. Keskuksen rekisteröimillä henkilöillä ei olisi tarkastusoikeutta itseään koskeviin tietoihin tai luokitteluun.
Oikeusministeriö on arvioinut analyysikeskuksen tiedonsaantioikeuden niin laajaksi, että se voisi heikentää merkittävästi yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa. Tietosuojavaltuutettu on kiinnittänyt huomiota siihen, että edes lapsia ei ole rajattu tiedonkeruun ulkopuolelle.
Yhteiskunnallinen toiminta tulee rajata valvonnan ulkopuolelle
Viime vuosina julkisuuteen tulleet Elokapinan aktivisteihin kohdistuneet televalvontatapaukset osoittavat konkreettisesti, miksi uusien toimivaltuuksien rajoista on säädettävä täsmällisesti. Anu Tuukkasen mukaan aktivistien päätyminen salaisten tiedonhankintakeinojen kohteiksi hatarin perustein korostaa tarvetta kirjoittaa kansalaisyhteiskuntaa suojaavat rajat lakiin.
Saksa tarjoaa varoittavan esimerkin siitä, mitä väljä sääntely voi tarkoittaa käytännössä. Siellä väkivallattomia suoran toiminnan keinoja käyttäneitä ilmastoaktivisteja on syytetty järjestäytyneen rikollisryhmän perustamisesta. Syyteprosessilla on ollut ilmastoliikettä tukahduttava vaikutus ja se on leimannut aktivisteja rikollisiksi.
Valvonnan kohdistaminen rikoksen uhkaan voi tarkoittaa sitä, että tiedonhankinta alkaa kohdistua ihmisiin yhteiskunnallisen toiminnan eikä tosiasiallisen rikosepäilyn perusteella, millä itsessään on pelotevaikutus.
“Jos ihmiset alkavat vältellä järjestötoimintaa, mielenosoituksia tai julkista keskustelua valvonnan pelossa, vaikutukset ulottuvat koko yhteiskuntaan”, Tuukkanen sanoo.
Samalla kun poliisilla pitää olla riittävät keinot torjua vakavaa väkivaltaa, järjestäytynyttä rikollisuutta ja muita turvallisuusuhkia, on varmistettava, etteivät poikkeukselliset tiedonhankintavaltuudet murenna yksityisyyden suojaa tai heikennä ihmisten mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Amnestyn mukaan lainsäädäntöön tarvitaan selkeät ja yksiselitteiset rajat, jotka sulkevat perus- ja ihmisoikeuksien suojaaman toiminnan uusien tiedonhankintavaltuuksien ulkopuolelle.