6. helmikuuta vietetään saamelaisten kansallispäivää. Juhlapäivää varjostaa eduskunnassa viime metreillä roikkuva saamelaiskäräjälain uudistaminen.
Kuudentena helmikuuta vuonna 1917 sataviitisenkymmentä saamelaista Norjasta ja Ruotsista kokoontui ensimmäistä kertaa pohjoismaiseen kokoukseen Norjan Trondheimissa. Kokous sitoi saamelaiset yhteen kansana ja loi saamelaispolitiikan perustan yli valtiorajojen. Trondheimin kokouksen merkitystä pidetään niin suurena, että sitä on juhlittu saamelaisten kansallispäivänä vuodesta 1992 lähtien.
Suomessa saamelaisten järjestäytyminen käynnistyi sotien jälkeen. Vuonna 1949 valtioneuvosto asetti ensimmäisen saamelaisasiain komitean suunnittelemaan valtion toimenpiteitä saamelaisten tulevaisuuden turvaamiseksi. Komitean yksi keskeinen tehtävä oli määritellä, kuka on saamelainen. Vuonna 1952 valmistuneessa komiteamietinnössä tärkein saamelaisuuden kriteeri oli saamen kieli, joka osoittaa selkeimmin elävää yhteyttä saamelaiseen kulttuuriin.
Suomi oli 1970-luvulla saamelaisoikeuksien edelläkävijä, kun saamelaisten itsehallinto eteni naapurimaita nopeammin.
1950-luvulta lähtien saamelaisten pohjoismainen yhteistyö tiivistyi ja poliittinen saamelaisliike voimistui. Suomi oli 1970-luvulla saamelaisoikeuksien edelläkävijä, kun saamelaisten itsehallinto eteni naapurimaita nopeammin. Tällöinkin saamelaisvaltuuskuntaa koskevassa asetuksessa saamelaismääritelmän ja vaalikelpoisuuden tärkein peruste oli saamen kieli.
Saamelaiskäräjät perustettiin lailla ensin Norjassa vuonna 1989 ja seuraavaksi Ruotsissa vuonna 1993. Sekä Norjassa että Ruotsissa kieliperusteisen saamelaismääritelmän malli otettiin Suomen saamelaisvaltuuskunnasta. Sittemmin Suomi on lähtenyt eri linjoille ja on jäänyt alkuperäiskansoja koskevassa oikeuskehityksessä naapurimaitaan jälkeen.
Vuonna 1990 valmistui saamelaisvaltuuskunnan pitkään valmistelema saamelaislakiehdotus. Siinä ehdotettiin, että saamelaisalueella sijaitsevat valtion maat siirrettäisiin historiallisten lapinkylien eli saamelaisten siidojen yhteisomistukseen.
Ehdotus sai ankaraa vastustusta erityisesti pohjoisen suomalaisväestön keskuudessa. Moni pelkäsi menettävänsä oikeuksiaan, vaikkei yksityisiin oikeuksiin esitetty muutoksia. 1990-luvulta alkaen saamelaisiin kohdistuva vihapuhe alkoi yltyä sitä kovemmaksi mitä pidemmälle saamelaisoikeudet olivat etenemässä.
Kiistojen rauhoittamiseksi oikeusministeriössä alettiin valmistella saamelaisten kulttuuri-itsehallintolakikokonaisuutta maaoikeuskysymyksistä erillään. Saamelaisten asema alkuperäiskansana vahvistettiin vuonna 1995 Suomen perustuslaissa, joka muodostaa itsehallinnon perustan. Tarkemmin asiasta säädetään saamelaiskäräjälaissa, joka tuli voimaan tammikuussa 1996.
1990-luvulta alkaen saamelaisiin kohdistuva vihapuhe alkoi yltyä sitä kovemmaksi mitä pidemmälle saamelaisoikeudet olivat etenemässä.
Muista Pohjoismaista poiketen Suomen saamelaiskäräjälakiin tuli kielimääritelmän rinnalle lappalaiskriteeri: ”että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa”.
Eduskunnassa lakia säätäessä lappalaiskriteeriin tarkoitettu vuosiluku 1875 tippui pois perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti ja ilman saamelaisten hyväksyntää. Alkuperäinen ehdotus ulotti tarkastelun vuonna 1875 tai sen jälkeen laadittuihin maa-, veronkanto- tai henkikirjoihin, eli tätä ennen henkikirjoihin merkityt esivanhemmat eivät olisi riittäneet saamelaiskriteerin täyttymiseen”. Saamelaismääritelmästä tuli ristiriitainen, kun kielitaitovaatimus kattaa kolme sukupolvea taaksepäin, mutta lappalaiskriteeri on ilman aikarajaa.
Saamelaiset ovat pitäneet lakia virheellisenä heti alusta lähtien ja näkivät vaarana saamelaiskäräjien suomalaistumisen. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on hakeutunut 1990-luvun lopulta alkaen ihmisiä hyvin vanhojen elinkeinoluetteloiden perusteella. Kaukaisen lapinveron maksajina on ollut myös suomalaisia, eikä pelkkä merkintä maa-, veronkanto- tai henkikirjassa ole todiste etnisestä saamelaisuudesta.
Kansainväliset ihmisoikeussopimuksia valvovat elimet, kuten YK:n ihmisoikeuskomitea ja YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitea (CERD), ovat useita kertoja hyvin selväsanaisesti todenneet, että Suomen nykyinen, monin osin vanhentunut ja liian tulkinnanvarainen saamelaiskäräjälaki loukkaa ihmisoikeuksia.
Saamelaiset ovat pitäneet lakia virheellisenä heti alusta lähtien – vaarana on saamelaiskäräjien suomalaistuminen.
Alkuperäiskansana saamelaisilla on kansainvälisen oikeuden mukainen itsemääräämisoikeus, joka tarkoittaa myös oikeutta kansan itsemäärittelyyn. Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen julistuksen 33 artiklassa todetaan, että alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä omasta identiteetistään tai jäsenyydestään tapojensa ja perinteidensä mukaisesti. Lisäksi alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä toimielintensä rakenteet ja valita niiden jäsenet omia menettelyjään noudattaen. Erityissäännösten tarkoitus on turvata alkuperäiskansojen olemassaolo ja perinteisten kulttuurien erityispiirteet sekä estää sulautuminen valtaväestön kulttuuriin.
Saamelaiskäräjälakia on yritetty uudistaa kolmen hallituskauden aikana, mutta uudistus näyttää tyssäävän aina saamelaismääritelmään. Saamelaiset ovat kannattaneet kielimääritelmää johdonmukaisesti jo ensimmäisestä komiteamietinnöstä lähtien, ja se pohjautuu pohjoismaiseen saamelaissopimukseen, jonka Suomen valtio on alustavasti hyväksynyt. Alun perin saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon säätämisen yhteydessä esitettiin, että itsehallinto olisi dynaamista ja saamelaiset voisivat kehittää itsehallintoaan. Saamelaiskäräjälakiin ei kuitenkaan ole tehty itsehallintoa kehittäviä muutoksia lain lähes 30 vuoden voimassaolon aikana.
Saamelaiskäräjälain muuttaminen hallituksen esityksen mukaisesti olisi merkittävä askel saamelaisten itsemääräämisoikeuden edistämisessä, itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytysten parantamisessa, sekä todettujen ihmisoikeusloukkausten poistamisessa.
Saamelaiskäräjälain uudistusta edellyttävät Suomen kansainväliset velvoitteet. Kansainvälinen oikeus on asiassa selkeä. Toteutuessaan uudistus saattaa Suomen lainsäädännön huomattavasti aiempaa paremmin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaatimusten tasolle viime vuosikymmeninä tapahtuneen kansainvälisen oikeuden kehityksen mukaisesti.
Erityissäännösten tarkoitus on turvata alkuperäiskansojen olemassaolo ja perinteisten kulttuurien erityispiirteet sekä estää sulautuminen valtaväestön kulttuuriin.
Saamelaisille kansallispäivä on juhlapäivä, mutta sitä varjostaa erityisesti eduskunnassa viime metreillä roikkuva saamelaiskäräjälain uudistaminen. Saamelaisilla ei ole aikaa levätä, vaan heidän on jatkuvasti puolustettava oikeuksiaan erilaisilta uhilta.
Ensimmäisestä komiteamietinnöstä on kulunut yli 70 vuotta, ja saamelaisten ensimmäisestä Trondheimin järjestäytymisestä yli sata vuotta. Saamelaiset kamppailevat yhä samojen haasteiden kanssa. Saamelaisia on pakkosulautettu valtaväestöön ja -kulttuuriin erilaisin keinoin vuosisatojen ajan. Saamenmaalla jokaisella alueella ja sukupolvella on omat kokemuksensa pakkosulauttamisesta ja maiden menetyksistä, joista saamen kansa kantaa kollektiivista, ylisukupolvista traumaa.
Suomessa on käynnissä totuus- ja sovintokomissio, Norjassa työ on loppuvaiheessa ja Ruotsissa komissiota valmistellaan. Totuus- ja sovintokomissiotyössä on kyse sekä menneisyyden vääryyksien että tämän päivän oikeusloukkauksien tunnistamisesta. Suomen komissaarit vetosivat hiljattain saamelaiskäräjälain uudistamisen puolesta totuus- ja sovintokomission työn helpottamiseksi. Keskeistä on, että valtio ja koko yhteiskunta saadaan sitoutumaan haitallisten rakenteiden korjaamiseen, jotta sovinto olisi mahdollista.
Trondheimin kokouksessa yksi keskeinen vaatimus oli syrjinnän lopettaminen. Nyt yli sata vuotta myöhemmin vihapuhe saamelaisia kohtaan käy yhä kovemmilla kierroksilla. Uhkaukset ja häirintä kasvavat sitä kovemmaksi, mitä lähempänä saamelaiskäräjälain uudistus on toteutua. Erityisesti saamelaisnuoret ovat kertoneet kokevansa nykyilmapiirin traumatisoivana ja uskonsa oikeusvaltioon horjuvan.
Suomen tulee turvata saamelaisten ja saamelaisnuorten oikeus kulttuurinsa ylläpitämiseen ja kehittämiseen ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti. Saamelaiskäräjälain uudistus on ihmisoikeuskysymys.
Šiõǥǥ saaʹmi meersažpeiʹvv pukid!
Pyeri säämi aalmugpeivi puohháid!
Buori sámi álbmotbeaivvi buohkaide!
Hyvää saamelaisten kansallispäivää kaikille!
Teksti: Kukka Ranta
Kirjoittaja työskentelee asiantuntijaharjoittelijana Amnestyn Suomen osastossa ja väitöskirjatutkijana Lapin yliopistossa. Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!