Kansainvälisten arvioiden mukaan Suomen terveysjärjestelmä on terveydenhuoltopalveluiden saatavuuden ja käytön suhteen yksi vauraiden maiden eriarvoisimmista. Suomi on myös saanut kansainvälisten ihmisoikeussopimusten toimeenpanoa valvovilta ihmisoikeuselimiltä moitteita terveydenhuollon eriarvoisuudesta ja kehotuksia turvata kaikkien oikeus terveyteen.
Tämä Amnesty International Suomen osaston raportti kertoo, miten julkisen perusterveydenhuollon varassa olevat ihmisryhmät, kuten työttömyyttä kokevat, pienituloiset ikääntyneet sekä ihmiset, joilla ei ole yksityistä sairauskuluvakuutusta, kohtaavat erityisiä haasteita terveydenhuoltopalveluiden saatavuudessa ja käytössä. Nämä tiettyihin ihmisryhmiin vaikuttavat esteet terveydenhuoltopalveluiden saatavuudessa ja käytössä ovat ristiriidassa Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.
Raportti pohjautuu taustatutkimukseen ja 117 haastatteluun palveluiden käyttäjien, sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden, kansalaisjärjestöjen edustajien, viranomaisten ja asiantuntijoiden kanssa.
Suomella on velvollisuus turvata kaikkien oikeus terveyteen
Kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaan jokaisella on oikeus nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä.
Epäoikeudenmukaiset terveyserot eri ihmisryhmien välillä ovat seurausta monista erilaisista sosiaalisista tekijöistä ja olosuhteista. Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut eivät voi yksin poistaa terveyseroja, niillä on tärkeä merkitys etenkin heille, jotka ovat marginalisoidussa asemassa tai alttiita syrjinnälle. Terveydenhuoltojärjestelmillä on siten merkittävä rooli terveyserojen vähentämisessä tai vakiinnuttamisessa. Suomen valtio ei ole onnistunut terveyserojen kaventamisessa, vaikka se on ollut poliittinen tavoite jo yli neljän vuosikymmenen ajan.
Valtiolla on velvollisuus varmistaa riittävä, oikea-aikainen, kohtuuhintainen ja laadukas terveydenhuolto ketään syrjimättä, sosioekonomisesta asemasta, sukupuolesta tai muusta taustasta riippumatta.
Julkisen terveydenhuollon varassa olevat ihmiset kohtaavat moninaisia esteitä
Ihmiset, joilla ei ole pääsyä työterveyteen tai varaa käyttää yksityisiä terveydenhuollon palveluita, kohtaavat runsaasti ongelmia terveydenhuoltopalveluihin pääsyssä ja palveluiden käytössä. Näitä ovat muun muassa vaikeus saada yhteys palveluihin, pitkät jonotusajat, taloudelliset esteet, maantieteellinen eriarvoisuus sekä digitaaliset esteet.
Ihmisillä on mittavia vaikeuksia saada yhteyttä terveyskeskuksiin oman hoidon tarpeen arvioimiseksi ja ajan varaamiseksi. Amnesty Internationalin tekemissä haastatteluissa ihmiset kertoivat, ettei puheluihin vastata, eikä takaisinsoittopalveluista soiteta takaisin. Monesti aikoja ei edes ole annettavaksi, vaan soittajia pyydetään kokeilemaan uudestaan toiste. Ajanvaraukset ruuhkautuivat monessa paikassa erityisesti koronapandemian aikana. Joissain kunnissa jopa poistettiin lainvastaisesti soittopyyntöjä ajanvarauspalveluiden tiedoista.
Pitkät jonotusajat olivat haastatteluissa useimmin mainittu ongelma. Perustason terveydenhuoltopalveluissa on kohtuuttoman pitkiä jonotusaikoja eri puolilla maata. Useat Amnesty Internationalin haastattelemat ihmiset kertoivat, että odottaminen aiheuttaa huolta omasta terveydentilasta, ja osa koki tilansa huonontuneen pitkän jonotusajan vuoksi. Jonottaminen pakottaa ihmiset pärjäämään oireidensa tai kipujensa kanssa. Pitkänkin jonottamisen jälkeen aika saattaa peruuntua tai lykkääntyä.
Terveydenhuoltopalvelut ja lääkkeet ovat monille liian kalliita. Vuonna 2022 lähes 490 000 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua meni ulosottoon, vaikka ulosottojen määrä laski hieman vuonna 2021 voimaan tulleen asiakasmaksulain uudistuksen myötä. Amnesty Internationalin haastatteluissa ihmiset kertoivat, miten he pitkittävät terveyspalveluihin hakeutumista kulujen pelossa, säästävät rahaa ottamalla lääkkeitä harvemmin kuin mitä lääkäri määräsi tai vetävät hampaan itse pois, koska ei ole varaa mennä hammaslääkäriin.
Koronapandemia vauhditti digitaalisten ajanvaraus- ja vastaanottopalveluiden käyttöönottoa. Kaikki ihmiset eivät pysty käyttämään digitaalisia palveluita yhdenvertaisesti. Kaikilla ei ole varaa ostaa älylaitteita, jotkut tarvitsevat ohjausta ja neuvontaa niiden käyttämiseen, ja joillekin ne eivät ole saavutettavia esimerkiksi kognitiivisten haasteiden vuoksi. Ihmisten erilaisia elämäntilanteita ja tarpeita ei ole huomioitu riittävästi palveluiden digitalisoinnissa.
Palveluita käyttävien ihmisten ja asiantuntijoiden haastatteluissa raportoitiin, että ongelmia palveluiden saatavuudessa on erityisesti suun terveydenhuollossa, seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluissa sekä mielenterveyspalveluissa. Myös päihteidenkäyttäjien tarvitsemien palveluiden ja silmätauteihin liittyvien palveluiden saatavuudessa koettiin ongelmia.
Lain mukaan hyvinvointialueiden on järjestettävä työttömien terveystarkastukset, jotta työelämän ulkopuolella olevien työikäisten terveyttä voidaan seurata ja edistää. Tämä vuonna 2010 annetussa terveydenhuoltolaissa esitetty vaatimus oli tunnustus siitä, että työttömät ovat Suomessa eriarvoisessa asemassa terveyspalveluiden saatavuuden suhteen. Terveystarkastusten toteutuminen on silti ollut vähäistä esimerkiksi tiedonpuutteen, huonon saatavuuden ja pitkien jonotusaikojen vuoksi.
Amnesty Internationalin tätä raporttia varten tekemissä haastatteluissa korostui ihmisten kokema luottamuksen puute julkiseen terveydenhuoltojärjestelmään. Luottamus suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään on erityisen vähäistä sairastuneilla ja pienituloisilla ihmisillä. Luottamuksen menetykseen ovat johtaneet edellä kuvatut esteet terveydenhuollon saatavuudessa: ongelmat yhteyden saamisessa palveluihin, pitkät jonotusajat, liian korkeat asiakasmaksut sekä digitaaliset esteet palveluiden käytössä. On vakava ongelma, etteivät julkista terveydenhuoltoa eniten tarvitsevat ihmiset pysty luottamaan järjestelmään.
Rinnakkaiset perusterveydenhuoltojärjestelmät yhtenä eriarvoisuuden syynä
Rinnakkaiset perusterveydenhuollon palvelujärjestelmät ovat yksi syy Suomen terveydenhuollon eriarvoisuuteen. Ihmiset, jotka kuuluvat työterveyshuollon piiriin tai joilla on taloudellinen mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluita, pääsevät palveluiden pariin helpommin ja nopeammin kuin julkisten palveluiden varassa olevat. Työterveyshuollon palvelut ovat käyttöhetkellä ilmaisia, kun taas julkisessa terveydenhuollossa potilaat maksavat asiakasmaksuja suurimmasta osasta palveluita.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa (sote-uudistus) ei puututa rinnakkaisiin perusterveydenhuollon järjestelmiin, eikä siten rakenteelliseen eriarvoisuuteen Suomen terveydenhuollossa.
Suomen terveydenhuollon rahoitus: Hidasta kasvua ja leikkauspolitiikkaa
Suomen julkisen terveydenhuollon rahoitusta on viime vuosikymmeninä leimannut stagnaatio eli taloudellinen pysähtyneisyys ja leikkauspolitiikka. 1990-luvulta lähtien julkiseen terveydenhuoltoon on kohdistunut useita leikkauksia. Leikkausten välillä rahoitus on kasvanut vaatimattomasti. Terveydenhuollon rahoitus onkin Suomessa alhaisempi kuin Pohjoismaissa ja EU-maissa keskimäärin.
Pitkäaikaisella alirahoituksella on seurauksensa. Julkinen terveydenhuoltosektori kärsii kroonisesta henkilöstöpulasta, joka on kasvanut nopeasti viime vuosina. Henkilöstöpula vaikuttaa jonotusaikojen pitenemiseen ja lisää työntekijöiden kuormitusta. Lisäksi kiihtyvä kilpailu henkilöstöstä julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä on vaikuttanut osaltaan julkisen puolen rekrytointivaikeuksiin.
Amnesty Internationalin hyvinvointialuekyselyssä alueet kertoivat, että niiden saama valtion rahoitus on joko riittämätöntä tai luultavasti riittämätöntä edes lakisääteisten palveluiden järjestämisen turvaamiseen, saati varmistamaan alueiden mahdollisuutta parantaa terveydenhuoltopalveluiden saatavuutta niille ihmisryhmille, joilla on vaikeuksia saada tarvitsemiaan palveluita. Hälyttävää on, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusmalli huomioi tulevina vuosina palvelutarpeen kasvusta vain 80 prosenttia.
Tässä raportissa tuodaan esille moninaiset haasteet, joita ihmisillä on terveydenhuollon saatavuuteen, käyttöön ja kohtuuhintaisuuteen liittyen sekä se, kuinka kaukana Suomi on näiden velvollisuuksien täyttämisestä. Suomi ei turvaa kaikkien oikeutta terveyteen, vaikka sillä on velvollisuus tehdä niin.
TÄRKEIMMÄT SUOSITUKSET
SUOMEN HALLITUKSEN JA EDUSKUNNAN TULEE:
- Turvata universaali terveydenhuollon kattavuus ja oikeus terveyteen ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti varmistamalla, että terveydenhuolto on kaikille saatavilla, saavutettavaa ja kohtuuhintaista, myös niille pienituloisille, joilla ei ole pääsyä työterveyshuoltoon.
- Vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja turvata sille riittävät resurssit:
- Osoittamalla uusia resursseja perusterveydenhuoltoon, esimerkiksi korvamerkitsemällä perusterveydenhuoltoon progressiivisesti kasvava osuus hyvinvointialueille osoitetuista varoista.
- Poistamalla automaattinen 20 prosentin leikkaus tarveperustaisesta hyvinvointialueiden rahoituksesta.
- Harkitsemalla vaihtoehtoisia tapoja hyödyntää täysimääräisesti käytettävissä olevat voimavarat ihmisoikeusvelvoitteiden täyttämiseksi, esimerkiksi verotuksen keinoin.
- Priorisoimalla julkisen perusterveydenhuollon resursointia, harkiten monikanavarahoituksen vähentämistä, muun muassa työterveyshuollon sairaanhoitokulujen korvausten pienentämisellä tai poistamisella, jotta kaikille voidaan turvata yhdenvertainen pääsy terveydenhuoltoon.
- Välttämällä julkiseen terveydenhuoltoon kohdistuvia leikkauksia. Mikäli leikkauksia harkitaan, niiden ihmisoikeusvaikutukset on arvioitava ennalta, jotta toimet eivät kohdistu marginalisoituihin ja syrjinnälle alttiisiin ihmisryhmiin.
- Poistaa terveydenhuollon käytön taloudellisia esteitä ja vähentää maantieteellistä eriarvoisuutta uudistamalla asiakasmaksulakia ja -asetusta. Uudistuksessa tulisi:
- Uudistaa perusterveydenhuollon asiakasmaksut siten, että terveydenhuolto on kaikille saavutettavissa.
- Laajentaa hyvinvointialueiden velvollisuutta huojentaa ja alentaa asiakasmaksuja.
- Yhdistää kaikki maksukatot ja siirtää vastuu maksukaton täyttymisen seurannasta potilaalta viranomaisille.
- Toteuttaa ihmisoikeusvaikutusten arviointi osana kaikkia terveyspoliittisia uudistuksia:
- Ihmisoikeusvaikutusten arviointien tulee olla kattavia, sisältäen sukupuolivaikutusten arviointi ja lapsivaikutusten arviointi, ja niissä tulee erityisesti huomioida vaikutukset marginalisoituihin ja syrjinnälle alttiisiin ihmisryhmiin.
- Tulee varmistaa riittävät resurssit ja asiantuntemus valtionhallinnossa laadukkaiden ihmisoikeusvaikutusten arviointien turvaamiseksi.
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!