Suomessa paperittomien ihmisten rajallinen pääsy terveyspalveluihin herättää vakavia perusoikeuskysymyksiä. Paperittomuus tarkoittaa epävirallista maassa oleskelua, joka voi johtua esimerkiksi pakotetusta siirtolaisuudesta tai oikeudellisen aseman menettämisestä. Paperittomuus altistaa hyväksikäytölle, karkotuksen uhkalle ja terveysriskeille.
Jokaisella ihmisellä on oikeus terveyteen ja sosiaaliturvaan. Ennen vuotta 2023 Suomen laki takasi paperittomille vain kiireellisen hoidon, mistä Suomi sai YK:n ihmisoikeusvalvontaelimiltä kritiikkiä. Sittemmin oikeuksia on laajennettu koskemaan myös kiireetöntä, terveydenhuollon ammattilaisen välttämättömäksi arvioimaa hoitoa, kuten astman hoitoa ennen kohtausta.
Nyt pääministeri Petteri Orpon hallitus ehdottaa, että nämä oikeudet rajattaisiin jälleen lähtökohtaisesti vain kiireelliseen hoitoon. Ehdotettu lakimuutos on monimutkaisine poikkeuksineen vaikeaselkoinen, mikä asettaisi terveydenhuollon ammattilaiset vaikeaan asemaan lain soveltajina.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta on hiljattain antanut lakiehdotuksesta lausunnon, jonka enemmistön mukaan muutos on hyväksyttävissä perustuslain kannalta. Muutos kuitenkin rajoittaisi perus- ja ihmisoikeutta riittäviin terveyspalveluihin. Tällaisten rajoitusten tulee olla oikeutettuja, hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia.
Lausunnosta ei ilmene, että valiokunta olisi arvioinut esitystä näiden vaatimusten näkökulmasta. Sen sijaan myönteinen kanta perustuu kahteen ongelmalliseen oletukseen: ensinnäkin paperittomien ihmisten ei katsota asuvan Suomessa, ja toiseksi muutoksen arvioidaan turvaavan oleskelulupajärjestelmän merkityksellisyyttä ja legitimiteettiä.
Valiokunnan aiemman käytännön mukaan maassa oleskelun tilapäisyys voi oikeuttaa terveyspalvelujen rajoittamisen kiireelliseen hoitoon. Näin on esimerkiksi turistien kohdalla, joiden kiireetön hoito voi odottaa kotiinpaluuta. Oletettavasti tilapäisyydellä tarkoitetaankin tässä nimenomaan lyhytaikaista maassa oleskelua; esimerkiksi muutaman vuoden työkomennuksella olevan kiireetön hoito ei voisi vastaavasti odottaa. Samasta syystä perustelu muuttuu ontuvaksi, kun sitä pyritään soveltamaan laajasti kaikkiin paperittomiin ihmisiin.
Valiokunnan väite siitä, että paperittoman ihmisen ”yhteys Suomeen [ei] muodostu kiinteäksi”, perustunee ajatukseen, että epävirallinen oleskelu on aina lyhytaikaista. Todellisuudessa on varsin hyvin tiedossa, että monet paperittomat oleskelevat Suomessa vuosia. Heillä voi olla perhe, ja he saattavat työskennellä elantonsa hankkimiseksi. Heidän asemansa vaihtelee usein virallisen ja epävirallisen välillä, mutta oleskelu on tästä riippumatta tosiasiassa jatkuvaa. Tällöin sitä tulisi terveydenhuolto-oikeuksien näkökulmasta arvioida (epävirallisena) Suomessa asumisena.
Perustuslakivaliokunnan argumentaatio on heikkoa.
Tällaisessa tilanteessa olevien ihmisten kohdalla ei ole realistista olettaa, että jokin toinen valtio lähiaikoina huolehtisi heidän oikeudestaan terveyteen. Paperittomalla ihmisellä ei välttämättä ole edes mahdollisuutta palata kotimaahansa. Siksi terveyspalveluiden rajaaminen oleskelun ”tilapäisyyden” perusteella ei ole perusteltua vastaavalla tavalla, kuin turistien kohdalla. Paperittomien ihmisten kohdalla tilanne saattaa heikentää oikeutta elämään. Näin sosiaali- ja terveysministeriö itsekin totesi hallituksen esityksen ensimmäisessä luonnosversiossa.
Valiokunta perustelee epävirallisesti maassa olevien ihmisten asettamista eriarvoiseen asemaan myös oleskelulupajärjestelmän “merkityksellisyyden ja legitimiteetin turvaamisella”. Valiokunta ei avaa perustelua, mutta se lienee yhteydessä lakiehdotuksen tavoitteeseen vähentää epävirallista oleskelua Suomessa. Laaja tutkimustieto sekä Maahanmuuttoviraston asiantuntemus osoittavat samaan suuntaan: tällaista vaikutusta ei ole odotettavissa valitulla keinolla.
Näiden ongelmien vuoksi perustuslakivaliokunnan argumentaatio on heikkoa. Lakimuutoksen todennäköisimmät vaikutukset ovat paperittomina elävien ihmisten kärsimyksen lisääntyminen ja terveydenhuollon ammattilaisten kuormittuminen. Nämä puolestaan eivät ole hyväksyttäviä syitä perusoikeuksien rajoittamiselle.
Teksti:
Nea Peltoniemi, oikeustieteen väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Daniela Alaattinoğlu, oikeustieteen apulaisprofessori, Turun yliopisto
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!