Suomessa naisten ja tyttöjen riski kuolla parisuhdeväkivallan seurauksena on korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Eroaikeista kertominen ja eroaminen kasvattavat hengenmenetyksen riskiä.
Sisäasianministeriö julkaisi vuonna 2012 selvityksen, jossa tutkittiin perhe- ja lapsensurmien taustoja. Perhesurmissa tekijä oli tyypillisesti mies ja uhreina lasten lisäksi puoliso, tyypillisesti nainen. Tekoa oli perusteltu muun muassa puolison ilmaisemilla eroaikeilla.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että tekijä oli saattanut valmistautua henkirikokseen pitkän aikaa. Tekijät olivat myös käyttäneet väkivaltaa kumppaniaan tai lapsiaan kohtaan jo ennen surmia, vaikka henkirikostietokannassa vain muutaman tekijän kohdalta löytyi merkintä aiemmasta väkivallasta.
Yksitoista vuotta myöhemmin valtioneuvoston kanslia julkaisi Naisiin kohdistuvat parisuhdetapot: Tapahtumaketjut, taustat ja ehkäisy -tutkimuksen. Tässäkin tutkimuksessa tarkasteltiin tapahtumaketjuja, jotka edelsivät naisten kuolemaa. Tutkimuksen fokus oli perheen sijaan parisuhteissa.
Tuloksia lukiessa tuli tunne, että olen lukenut tämän aiemmin. Tutkimus kertoi, että merkittävässä osassa henkirikoksia oli suunnitelmallisuutta ja ne liittyvät usein erotilanteisiin. Vaikka osa henkirikoksen tekijöistä on jo aiemmin ollut epäiltynä väkivallasta uhria kohtaan, valtaosassa tapauksia aiempia rikosilmoituksia ei ole.
Molemmat tutkimukset esittävät hyviä suosituksia siitä, mitä Suomessa tulisi tehdä, jotta väkivaltainen parisuhde ei päättyisi naisen tai tytön kuolemaan. Tunnistamisen merkitys ja riskinarviointi nostetaan esille molemmissa:
- On otettava käyttöön parisuhdeväkivallan uusiutumisen riskinarviointi aina, kun asiakas kertoo väkivallasta tai sen uhasta. Lainsäädäntöön on sisällytettävä velvollisuus riskinarvioinnista (2012).
- Parisuhdetappojen vähentäminen vaatii panostuksia ennen kaikkea väkivallan parempaan tunnistamiseen, mutta myös riskienarviointiin ja tehokkaisiin puuttumiskeinoihin (2023).
Edellä mainituista tutkimuksissa ei kerrottu sitä, oliko kuolemaan johtaneissa parisuhteissa havaittu merkkejä pakottavasta kontrollista. Brittiläinen väkivaltatutkija Emma Katz väittää, että jos uhreilta riistetään vapaus harjoittaa itsemääräämisoikeuttaan, eli jos tekijä käyttää pakottavaa kontrollia suhteessa, se itsessään kasvattaa hengenvaaran riskiä.
Pakottavan kontrollin kriminalisointi voisi tehostaa riskinarviointia. Havainto pakottavasta kontrollista parantaisi väkivallan varhaista tunnistamista esimerkiksi terveydenhuollossa. Valtioneuvoston tutkimuksessa parisuhdetappoja edelsi vain harvoin suoraan väkivaltaan viittaavia terveydenhuollon käyntejä. Havainto viittaa siihen, että väkivaltaa ei ole tunnistettu.
Parhaimmillaan pakottavan kontrollin kriminalisointi johtaisi viranomaistoimenpiteisiin, joilla suojeltaisiin uhria mahdollisesti tappavalta väkivallalta. Uudistukset täytyy toteuttaa yhteistyössä palveluja tarjoavien kansalaisjärjestöjen kanssa.
Takaisin nykyhetkeen. 25.11.2025 Istanbulin sopimuksen ratifioinnista Suomessa tulee kuluneeksi 10 vuotta. Sopimuksen toimeenpanoa valvova asiantuntijatyöryhmä (Grevio) on antanut Suomelle lukuisia kehotuksia, muun muassa pakottavan kontrollin kriminalisoinnista ja riskinarvioinnin tehostamisesta. Jälkimmäiseen on ottanut kantaa myös apulaisoikeuskansleri maaliskuussa 2025. Apulaisoikeuskansleri on pyytänyt oikeusministeriötä, sisäministeriötä sekä sosiaali- ja terveysministeriötä ilmoittamaan viimeistään vuoden 2025 loppuun mennessä toimenpiteistä, joilla edistetään riskinarviointia kehittäviä lainsäädäntömuutoksia.
Tiedämme, että naisen murha, tappo tai surma parisuhteessa ei ole ennakoimaton yllätys. Tiedämme, että yhteiskuntamme ja kulttuurimme on suhtautunut naisiin kohdistuvaan väkivaltaan vähätellen.
Suomessa naisilla ja tytöillä on oikeus erota parisuhteesta pelkäämättä henkensä puolesta. Meidän on vaadittava kokonaisvaltaisia poliittisia päätöksiä, jotka suojelevat naisia ja tyttöjä hengenvaaralliselta väkivallalta parisuhteissa.
Teksti:
Pia Puu Oksanen, sukupuolueen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija, Amnesty International Suomen osasto
Teksti on julkaistu osana Suomen kansallisen väkivaltaobservatorion Valoa ei väkivaltaa -kampanjaa.