Amnesty on antanut lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta työttömyysturvalain muuttamisesta 16.6.2025 työ- ja elinkeinoministeriölle.
Jatkossa työnhakija menettäisi oikeutensa työttömyysetuuteen jo ensimmäisestä työnhakuun tai työvoimapalveluihin osallistumisen laiminlyönnistä. Korvaukseton aika olisi seitsemän päivää. Toisesta työnhakijan velvoitteiden laiminlyönnistä asetettaisiin kuuden kalenteriviikon työssäolovelvoite, jonka täyttymisen jälkeen oikeus etuuteen palautuisi.
Amnesty vastustaa esitettyjä muutoksia, jotka lisäävät merkittävästi työttömyysturvan sanktiointia. Esitetyillä muutoksilla olisi kohtuuttomia kielteisiä vaikutuksia työttömyysturvan saajiin. Merkittävä sanktio ei välttämättä edellyttäisi tietoista laiminlyöntiä, vaan se voisi aiheutua esimerkiksi yhdestä inhimillisestä erheestä, tiedonpuutteesta, kielitaidon puutteista tai toimintakyvyn vajeesta. Esitettyjä merkittäviä sanktioita ei voi pitää kohtuullisina.
Sanktiot olisivat erityisen kovia niille työttömyysturvan saajille, jotka saavat samanaikaisesti toimeentulotukea. Samaan aikaan lausuntokierroksella olevassa toimeentulotukiuudistuksessa esitetään, että työttömyysturvan sanktiona aiheutuva etuuden maksun keskeytys johtaisi automaattisesti myös toimeentulotuen perusosan 20 ja 40 prosentin alentamismenettelyihin.
Esityksen tavoitteena on selkeyttää ja yksinkertaistaa työttömyysturvaseuraamuksia. Amnesty pitää työttömyysseuraamusten selkeyttämistä ja yksinkertaistamista sinänsä hyvänä ja hyväksyttävänä tavoitteena. Yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen ei kuitenkaan edellytä sanktioinnin merkittävää syventämistä.
Esitysluonnoksen mukaan noin 80 prosenttia työnhakijoista, jotka saivat vuonna 2023 muistutuksen, eivät muistutuksen jälkeen menetelleet työttömyysturvalaissa tarkoitetulla tavalla moitittavasti. Neljä viidestä työnhakijasta toimii siis toivotulla tavalla ilman sanktiota. Kun otetaan huomioon, että työttömyysturvan saajissa on ihmisiä, joilla on erilaisia terveys- ja toimintakyvyn ongelmia, muistutusten käyttäytymisvaste on varsin hyvä.
Esitysluonnoksen mukaan etuuden palauttaminen sanktion jälkeen olisi nykyistä nopeampaa, koska työssäolovelvoitteen kestoa lyhennettäisiin nykyisestä 12 viikosta kuuteen viikkoon. Työssäolovelvoitteen lyhentäminen on sinänsä myönteistä, muttei riittävä toimi lieventämään sanktioiden jyrkkyyttä. Kaikilla sanktioiden piiriin joutuvilla ei välttämättä ole keinoja tai kapasiteettia työssäolovelvoitteen täyttämiseen. Tällaisia henkilöitä voivat olla esimerkiksi vajaa- tai osatyökykyiset henkilöt tai sellaiset henkilöt, jotka hoivavelvoitteen vuoksi eivät kykene ottamaan vastaan kaikenlaista työtä. Ajankohtainen vaikea yleinen työllisyystilanne ei helpota sanktioiden vuoksi oikeutensa työttömyysetuuteen menettäneiden tilannetta.
Esitettyjen muutosten arvioidaan vahvistavan työllisyyttä noin 700 työllisellä ja vähentävän julkiselle taloudelle aiheutuvia menoja noin 14,9 miljoonalla eurolla vuodessa. Esitysluonnoksen mukaan nämä arviot sisältävät ”merkittäviä varaumia ja epävarmuuksia”. Amnesty yhtyy tähän arvioon ja pitää esitetyistä muutoksista saatavia työllisyys- ja säästövaikutuksia hyvin epävarmoina muun muassa sanktioinnin osaltaan aiheuttamien kielteisten vaikutusten vuoksi.
Sosiaaliturvan sanktioita harkittaessa tulisi erityisen huolellisesti arvioida niihin liittyvät perus- ja ihmisoikeusvaikutukset. Perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta arvioitavia asioita ovat muun muassa toteutuvatko oikeudet myös sanktioinnin kohteena olevilla ihmisillä ja ovatko velvoitteet sellaisia, joista ihmisillä on tosiasiallinen mahdollisuus suoriutua.
Vaikutusarvioinnissa tuodaan esille, että sanktiot kaventaisivat työnhakijan oikeutta työttömyysetuuteen, mutta kerrotaan työnhakijan voivan välttää sanktioita omalla toiminnallaan. Kun sanktio voi koitua yhdestä inhimillisestä virheestä tai aiheutua tilanteista, joissa työnhakijalla ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia suoriutua velvoitteista esimerkiksi toimintakyvyn vajeiden vuoksi, olisi näissä tilanteissa työttömyysturvaseuraamus käytännössä rangaistus.