Kuukauden aktivistikasvo Konsta Hyötylä: Maailmaa ei tarvitse muuttaa yksin

“En halua ajatella, että aktivistina toimiminen on jotakin hienoa ja ylevää. Se, että olen äänessä, on minimi, jonka voin tehdä”, pohtii Amnestyn Helsingin paikallisryhmän koordinaattori Konsta Hyötylä. Ennen kaikkea hän haluaa määritellä itsensä aktiiviseksi kansalaiseksi ja kansalaisyhteiskunnan jäseneksi, mutta ihmisoikeusaktivistiksi kutsuminenkaan ei tunnu vieraalta.

Oman aktivisminsa juurien Konsta kertoo olevan nimenomaan ihmisoikeuksien puolustamisessa. Ensimmäisiä kertoja kiinnostus heräsi, kun hän koululaisena luki isälleen tulleen Amnestyn jäsenlehden artikkeleja.

“Ihmisoikeudet on kehys, jonka kautta katson maailmaa”, hän miettii. Halu toimia oikeudenmukaisemman maailman puolesta on ohjannut myös esimerkiksi opiskeluihin liittyviä valintoja.

Yksi Konstan johtotähdistä on miete nuoren Anne Frankin päiväkirjasta: “Onpa hienoa, että kenenkään ei tarvitse odottaa hetkeäkään voidakseen alkaa tehdä maailmasta parempaa.”

Tärkeää on kuitenkin myös se, että maailmaa ei voi eikä tarvitse muuttaa yksin, vaan rinnakkain ja yhdessä toisten kanssa. Kansainvälisen ihmisoikeusliikkeen kautta on löytynyt yhteisö.

Aktivismia pohdittaessa Konsta pitää kuitenkin erittäin tärkeänä oman etuoikeutetun aseman tiedostamista. Hän tarkentaa, että mieltää toimintansa länsimaalaisena valkoisena cis-miehenä ja ison kansainvälisen järjestön aktivistina etuoikeuksilla ladatuksi verrattuna heihin, joille aktiivinen toiminta omien oikeuksien puolesta on ainoa vaihtoehto selviytymiseen.

“Sitä ei vaan voi olla hiljaa”

Juuri nyt tärkeintä Konstalle on oman Amnesty-ryhmän kanssa toimiminen. Viimeisen poikkeuksellisen vuoden aikana ryhmän aktiivit ovat keskittyneet erityisesti sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan kampanjointiin. Tässä mielessä koronavuosi on ollut jopa armollinen, sillä entistä useammalla on ollut mahdollisuus tulla mukaan, kun osallistuminen ei ole ollut paikan päälle pääsemisestä kiinni. Ryhmä on ottanut kantaa virtuaalisissa mielenosoituksissa muun muassa Valko-Venäjän tilanteeseen, Dubain prinsessa Latifan vangitsemiseen ja Puolan kiristyneeseen aborttilakiin.

Kyse on solidaarisuudesta ja tuesta. Kun maailmalla tapahtuu ihmisoikeusloukkauksia, Konstan mukaan “sitä ei vaan voi olla hiljaa”. Loppukeväästä ryhmä pääsi viimein osoittamaan mieltä myös ihan livenäkin. “Oli tärkeää, että seistiin juuri siinä Israelin lähetystön edustalla.”

Vuosien varrella Konstalle tärkeää työtä Amnestyssa on ollut muun muassa kampanjointi pakolaisten perheenyhdistämisen helpottamiseksi. Yhden oman tavoitteen täyttymys oli työskentely harjoittelijana Amnestyn toimistolla EU-puheenjohtajuuskauden ohjelman ja kansainvälisen Kirjeitä vapaudelle -kampanjan parissa.

Työjakso sytytti uudelleen kipinän Amnestyn aktivistiksi ryhtymiseen. Tärkeä, ja tähän asti pisin, jakso Konstan aktivistipolulla oli toimiminen Ei vihapuheelle -liikkeessä ja Kasvot vihapuheelle -valokuvanäyttelyn toteuttaminen.

Unelmien maailmassa ihmisoikeuksia ei enää tarvitse puolustaa

Konstan unelmien maailmassa kaikki ihmiset nähdään yhdenvertaisina, ja kaikilla on yhdenvertaiset oikeudet. Ihmisoikeuksia ei enää tarvitse puolustaa. Maailma ei hänen mukaansa ole valmis ennen kuin olemme oikeasti heränneet ilmastokriisiin ja ottaneet sen vaikutukset vakavasti.

Aktivismin näkökulmasta Konsta pitää olennaisena myös, että pyrimme aktiivisesti purkamaan vallitsevaa länsimaista etuoikeutettuun asemaan perustuvaa ajatusmalliamme. Aktivismi ei ole sitä, että tullaan ulkopuolelta käsin pelastamaan ja samalla vallataan itselle tilaa. Aktivismi on solidaarisuutta ja konkreettista tuen osoittamista. Sitä, että ollaan yhdessä aktiivisesti luomassa tilaa, jossa kaikkien ääni kuuluu.

Ajatus solidaarisuudesta ja rinnakkain olosta on myös yksi Konstan oman toiminnan tukipilareista. Yksin ei tarvitse osata ja jaksaa, yhdessä olemme oikeasti vahvoja.

Hc-punkkia soimaan!

Aktiivinen toiminta vaatii toki vastapainokseen myös lepoa. “Ei ole väärin ottaa aikaa ihan vaan itselleen ja tehdä asioita, jotka vievät ajatukset hetkeksi pois maailman muuttamisesta”, miettii Konsta.

“Toisaalta näitä tiettyjä asioita pohtii kyllä koko ajan”, hän kuitenkin jatkaa ja sanoo, että aktivismia on vaikea erottaa muusta elämästä.

Kun Konsta haluaa irrottautua aktiivisesta tekemisestä tai kun ajatukset maailman epäoikeudenmukaisuudesta käyvät raskaiksi, hän lähtee kulkemaan luontoon rescue-koiransa kanssa. Ilmastokriisi erityisesti on herättänyt hänet siihen, miten tärkeä asia monimuotoinen luonto on. Ajatuksia puhdistavaa samoilua hän suositteleekin kesävinkkinä ihan kaikille. Myös musiikista saa voimaa: “Jos oikein turhauttaa, laita hc-punkkia soimaan!”

Konsta haluaa myös kannustaa aktiivisen toimintaan ryhtymistä, jos siihen vähänkään tuntee paloa. “Asioiden kanssa ei kannata eikä tarvitse olla yksin. Meitä on monia, jotka haluamme samaa”, hän korostaa. Esimerkiksi Konstan omaan Amnesty-ryhmään kaikki kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita. “Saat tukea ja kokemuksia aivan varmasti!”

Ryhmässä toimiminen on Konstan mukaan myös aidosti kivaa, vaikka vakavien aiheiden parissa toimitaankin.