Konfliktien ja sotien vaikutukset eri sukupuoliin eroavat merkittävästi. Tätä ei kuitenkaan usein huomioida rauhanrakennuksessa ja konfliktien ratkaisussa. Asian korjaamiseksi YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 31.10.2000 päätöslauselman 1325: Naiset, rauha ja turvallisuus.
Päätöslauselma korostaa naisten osallistumisen vahvistamista kaikissa rauhanprosessin vaiheissa, naisten ja tyttöjen suojelua ja tarpeiden huomioimista konflikteissa sekä sukupuolinäkökulman sisällyttämistä rauhanrakennukseen.
Nyt 25 vuotta myöhemmin ei ole syytä juhlaan. Maailmassa on tällä hetkellä enemmän konflikteja kuin koskaan vuoden 1946 jälkeen. Yli 676 miljoonaa naista ja tyttöä elää konfliktien keskellä. Tämä on 50 prosenttia enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Konfliktit ja niihin liittyvät humanitaariset kriisit ovat pitkittyneitä muun muassa Gazassa, Ukrainassa, Sudanissa, Kongossa, Jemenissä ja Myanmarissa.
YK:n pääsihteerin tuoreen raportin mukaan naisten ja lasten osuus siviiliuhreista nelinkertaistui verrattuna edelliseen kahden vuoden jaksoon. Seksuaaliväkivalta konflikteissa on lisääntynyt 87 prosenttia kahdessa vuodessa, vaikka se on sotarikos.
Tutkimukset osoittavat, että osallistavat rauhanprosessit tuottavat kestävämpää rauhaa. Silti viime vuonna yhdeksässä kymmenestä rauhanprosessista ei ollut lainkaan naisia neuvottelijoina. Naisia oli vain seitsemän prosenttia neuvottelijoista ja 14 prosenttia sovittelijoista. Naisten – erityisesti paikallisten ja ruohonjuuritason toimijoiden – merkityksellinen osallistuminen on varmistettava kaikissa rauhanprosesseissa. Ilman inklusiivisia prosesseja ei synny kestävää rauhaa.
Kuitenkin myös hyvää kehitystä on tapahtunut. Päätöslauselma on luonut vahvan normatiivisen raamin, laajentanut naisten roolia rauhantyössä ja lisännyt esimerkiksi sukupuolinäkökulman sisältymistä rauhansopimuksiin ja rauhanturvaoperaatioiden toimeksiantoihin. Naisjärjestöt, ihmisoikeusaktivistit ja asialle omistautuneet virkahenkilöt ovat saaneet muutosta aikaan pienistä resursseista huolimatta. Heinäkuuhun 2025 mennessä ainakin 113 maata on hyväksynyt kansallisen toimintaohjelman päätöslauselman toimeenpanoon. Kuitenkin monet ohjelmat kaipaavat päivityksiä ja lisäresursseja ollakseen vaikuttavia.
Rahoitus onkin yksi ratkaiseva tekijä päätöslauselman tavoitteiden saavuttamisessa. Alle 10 prosenttia kehitysyhteistyövaroista keskittyy ensisijaisesti tasa-arvotavoitteisiin. Naisjärjestöjen rahoitus konfliktialueilla on alle yhden prosentin.
Suomelle rauhan ja turvallisuuden edistäminen on ollut keskeinen osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomi on sitoutunut päätöslauselmaan ja laatinut useita kansallisia toimintaohjelmia sen edistämiseksi. Kuitenkin viimeaikaiset rahoitusleikkaukset kehitysyhteistyöhön ja rauhanjärjestöille niin Suomessa kuin maailmalla uhkaavat heikentää entisestään päätöslauselman tavoitteiden saavuttamista.
25-vuotias päätöslauselma on haasteistaan huolimatta entistä tärkeämpi. Sen tavoitteiden saavuttaminen vaatii poliittista johtajuutta, riittäviä resursseja ja kansalaisjärjestöjen vahvaa osallistumista. Kestävä rauha ei synny juhlapuheilla, vaan konkreettisilla teoilla.
Elina Korhonen
Naiset, rauha ja turvallisuus -verkoston puheenjohtaja
Väestöliitto
Elisa Tarnaala
Naiset, rauha ja turvallisuus -verkoston varapuheenjohtaja
CMI—Martti Ahtisaari Peace Foundation
Hanne Lyytikkä
Naiset, rauha ja turvallisuus -verkoston ohjausryhmän jäsen
Amnesty International Suomen osasto