Aktivistien ja järjestöjen pitkän vaikuttamistyön tuloksena Suomen translakia ollaan vihdoin uudistamassa. Lakiuudistuksesta on keskusteltu paljon julkisuudessa. Kokosimme vastaukset yleisimpiin translakia koskeviin kysymyksiin.
Miksi Amnesty kampanjoi transihmisten oikeuksien puolesta?
Ennen kaikkea siksi, että transihmisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Tavoitteenamme on maailma, jossa jokaisen ihmisoikeudet toteutuvat. Ihmisoikeudet ovat luonteeltaan jakamattomia ja yleismaailmallisia. Niiden toteutuminen on varmistettava ihmisen sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta tai muista tekijöistä riippumatta.
Transfobinen häirintä, syrjintä ja väkivalta ovat laajamittaisia ihmisoikeusloukkauksia. Suomessa vuosittain 46 prosenttia transihmisistä kokee syrjintää. Ainakin 375 transihmistä eri puolilla maailmaa kuoli väkivaltaisesti viimeisen tarkasteluvuoden aikana. Murhien taustalla on transfobian lisäksi esimerkiksi naisvihaa, rasismia sekä seksityöntekijöihin kohdistuvaa vihaa.
Tarve transihmisten oikeuksien puolustamiselle on erityisen akuutti juuri nyt. Ihmisoikeuksien vastustaminen on aiempaa äänekkäämpää, ja useat valtiot ovat viime vuosina murentaneet transihmisten oikeuksia lainsäädännössään. Esimerkiksi Unkari kielsi sukupuolen juridisen vahvistamisen keväällä 2020.
Teemme työtä sen puolesta, että valtiot torjuvat transfobiaa ja siihen risteäviä vihan muotoja. Valtioiden tulee varmistaa ihmisoikeuksia turvaavan lainsäädännön ja politiikan avulla, että jokainen voi elää vapaasti juuri sellaisena kuin on. Suomessa työmme transihmisten oikeuksien parantamiseksi keskittyy räikeästi ihmisoikeuksia loukkaavan translain uudistamiseen.
Transihmisen sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu eroaa odotuksista sille sukupuolelle, johon hänet määriteltiin syntymähetkellä. Transihmisiin luetaan usein kuuluvan transsukupuoliset, muunsukupuoliset ja transvestiitit.
Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa ihmisen omaa sisäistä ymmärrystä sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan.
Sukupuolen ilmaisu kattaa yksilön toiminnan ja käyttäytymisen, joilla hän ilmaisee itselleen ja muille olevan nainen, mies tai jotain muuta. Ilmaisun keinoja ovat esimerkiksi vaatetus, muu ulkonäkö, puhetyyli, ilmeet ja eleet.
Mitä juridinen sukupuoli ja translaki tarkoittavat?
Juridisella sukupuolella tarkoitetaan väestötietojärjestelmään sisältyvää tietoa henkilön sukupuolesta. Merkintä näkyy usein virallisissa asiakirjoissa kuten passissa. Suomessa on tällä hetkellä käytössä kaksi sukupuolimerkintää: “nainen” ja “mies”. Sukupuolitieto näkyy myös henkilötunnuksen yksilönumerossa.
Trans- ja muunsukupuoliset henkilöt haluavat usein muuttaa syntymän yhteydessä väestötietoihin kirjatun sukupuolimerkintänsä paremmin omaa sukupuoli-identiteettiään vastaavaksi. Tätä prosessia kutsutaan sukupuolen juridiseksi vahvistamiseksi. Suomen translaissa säädetään ehdoista, joiden täyttyessä henkilö voi vahvistaa juridisen sukupuolensa.
Nykyisessä muodossaan translaki vaatii sukupuolen juridisen vahvistamisen ehtoina, että henkilön täytyy esittää lääketieteellinen selvitys lisääntymiskyvyttömyydestä ja pysyvästä kuulumisesta “vastakkaiseen” sukupuoleen. Henkilön on oltava vähintään 18-vuotias, ja hänellä on oltava Suomen kansalaisuus tai asuinpaikka Suomessa.
Sukupuolen juridiseen vahvistamiseen liittyy usein myös etunimen muuttaminen. Suomessa etunimen muuttamisesta säädetään vuonna 2019 voimaan astuneessa nimilaissa, jonka sisältö on muotoiltu väljästi sukupuolen suhteen. Etunimen muutosta voi hakea vapaamuotoisella hakemuksella itsenäisesti 15-vuotiaasta lähtien ja tätä nuorempana huoltajan tai muun laillisen edustajan toimesta.
Transsukupuolisen henkilön sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Transsukupuolisten ihmisten sukupuoli-identiteetti voi olla esimerkiksi mies, nainen tai muunsukupuolinen.
Muunsukupuolinen henkilö voi olla sekä mies että nainen, jotakin mieheyden ja naiseuden väliltä tai tyystin tämän jaon ulkopuolella. Muunsukupuolisuus toimii usein kattokäsitteenä erilaisille ei-binäärisille eli kaksinapaista nainen-mies-jakoa rikkoville sukupuoli-identiteeteille.
Mitä ongelmia translaki käytännössä aiheuttaa transihmisten arjessa?
Omaa identiteettiä vastaavan sukupuolimerkinnän saaminen on nykylain nöyryyttävien ja ihmisoikeuksia loukkaavien vaatimusten vuoksi varsin hankalaa. Tämän vuoksi moni transihminen joutuu elämään oman sukupuoli-identiteettinsä ja sukupuolen ilmaisunsa vastaisen sukupuolimerkinnän kanssa.
Lain sanelemat ehdot pakottavat sukupuolen juridista vahvistamista hakevan henkilön tinkimään muista ihmisoikeuksistaan. Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä loukkaa ihmisoikeussopimuksissa taattua oikeutta olla joutumatta julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi.
Tiukkojen ehtojen täyttäminen edellyttää jopa vuosia kestävää lääketieteellistä prosessia, joka perustuu haitallisiin stereotypioihin ja vanhentuneisiin käsityksiin sukupuolesta. Nykyiset kaksijakoiset sukupuolimerkinnät eivät tunnusta riittävästi sukupuolen moninaisuutta, eikä laki mahdollista sukupuolen juridista vahvistamista trans- ja muunsukupuolisille lapsille ja nuorille.
Translaki päätyy altistamaan transihmiset syrjinnälle lukuisissa tilanteissa arjen eri osa-alueilla. Mikäli henkilötietojen sukupuolimerkintä ei vastaa omaa sukupuoli-identiteettiä ja sukupuolen ilmaisua, ihmisen transtausta paljastuu käytännössä aina henkilöllisyystodistuksen näyttämisen yhteydessä. Esimerkiksi postipakettia hakiessa, matkustaessa tai koronapassia näyttäessä henkilön saatetaan epäillä käyttävän väärennettyä tai jonkun toisen henkilöllisyystodistusta.
Sukupuolen moninaisuus viittaa siihen, että sukupuoli on moninainen ilmiö, joka ei ole jaettavissa kahteen, toisilleen vastakkaiseen ja selvästi toisistaan erotettavaan sukupuoleen. Sukupuolen moninaisuus sisältää sekä sukupuolivähemmistöt että -enemmistöt.
Lisätietoja sukupuolen moninaisuudesta ja siihen liittyvistä käsitteistä löydät Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen verkkosivuilta.
Miksi ja miten Amnesty haluaa uudistaa translakia Suomessa?
Suomi on saanut nykyisestä lainsäädännöstä kritiikkiä lukuisilta kansallisilta ja kansainvälisiltä ihmisoikeuksia valvovilta tahoilta kuten Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeuskomitealta, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta, eduskunnan oikeusasiamieheltä sekä tasa-arvo- ja lapsiasiavaltuutetuilta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin taas on todennut ratkaisuissaan, että lisääntymiskyvyttömyyden vaatiminen loukkaa oikeutta yksityiselämän suojaan.
Eri tahojen antamissa suosituksissa Suomea on kehotettu luopumaan lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksesta, lääketieteellisistä toimenpiteistä ja mielenterveysdiagnooseista sukupuolen juridisen vahvistamisen ehtoina. Lisäksi suosituksissa on kehotettu tekemään sukupuolen juridisesta vahvistamisesta mahdollista tietyin edellytyksin myös alle 18-vuotiaille.
Yhdessä muiden järjestöjen kanssa olemme jo vuosien ajan vaatineet translain uudistamista itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi. Pitkän vaikuttamistyön tuloksena uudistus on ensimmäistä kertaa mukana Suomen nykyisessä hallitusohjelmassa. YK:n ihmisoikeuskomitea on kuitenkin esittänyt huolensa siitä, ohitetaanko lapsen oikeudet tulevassa lakiuudistuksessa.
Uusi laki sukupuolen juridisesta vahvistamisesta on julkisuudessa kerrottujen tietojen mukaan määrä valmistella ja saattaa voimaan vuoden 2022 aikana.
Keskeisimmät vaatimuksemme uudistukselta ovat:
- Sukupuolen juridinen vahvistaminen tulee jatkossa perustua henkilön omaan ilmoitukseen, ja oikeudellinen ja lääketieteellinen prosessi on erotettava toisistaan. Sukupuolen juridisen vahvistamisen on oltava nopea, avoin ja sujuva prosessi sekä kunnioitettava ihmisten yksityisyyttä ja ihmisarvoa.
- Sukupuolen juridiseen vahvistamiseen vaadittavasta 18 vuoden ikärajasta on luovuttava. Lainsäädännön tulee turvata lapsen edun toteutuminen ja suojella lasta ympäröivän yhteiskunnan syrjinnältä.
- Muunsukupuolisten tai ei-binääristen henkilöiden identiteettien ja itsemääräämisoikeuden tunnustamisen on oltava osa lainsäädäntöuudistusta.
Miksi juridinen sukupuoli pitää voida vahvistaa omalla ilmoituksella?
Henkilön itse määrittelemä sukupuoli-identiteetti on keskeinen osa identiteettiä. Oikeus oman sukupuoli-identiteetin viralliseen vahvistamiseen sisältyy ihmisoikeussopimusten turvaamiin oikeuksiin lain edessä tunnustetuksi tulemisesta, yksityiselämän suojasta ja koskemattomuudesta. Se liittyy olennaisesti myös henkilön vapauksien turvaamiseen, syrjimättömyyden suojaan ja terveyttä koskeviin oikeuksiin.
Sukupuolen moninaisuutta koskevat kansainväliset ihmisoikeusnormit ovat alati kehittyviä, ja niiden saralla on otettu suuria harppauksia viime vuosien aikana. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on todennut valtioita oikeudellisesti sitovissa ratkaisuissaan lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen loukkaavan Euroopan ihmisoikeussopimusta, mutta jättänyt valtioille harkintavaltaa joihinkin muihin ennakkoehtoihin liittyen.
Useat toimijat ovat kuitenkin kehottaneet valtioita toimimaan EIT:n ratkaisukäytäntöä laajemmin, jotta sukupuolen juridinen vahvistaminen todella perustuisi yksilön itsemääräämisoikeuteen. Viime vuosina näin ovat linjanneet muun muassa Euroopan komissio, Yhdistyneiden kansakuntien (YK) sateenkaariasiantuntija, YK:n ihmisoikeussopimuksia valvovat komiteat sekä ihmisoikeusnormeja sateenkaarinäkökulmasta tulkitsevat Yogyakartan periaatteet.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sukupuolimerkinnän muuttamisen tulee täysi-ikäisten kohdalla tapahtua puhtaasti henkilön omalla ilmoituksella. Vain henkilöllä itsellään on valta määritellä oma sukupuolensa, ja valtioiden vastuulla on tunnustaa tämä virallisesti.
Ajantasaisten ihmisoikeusnormien mukaan:
- Sukupuolen juridisen vahvistamisen prosessin on oltava nopea, läpinäkyvä ja helposti saavutettavissa.
- Valtioiden ei tule asettaa ennakkoehdoiksi lääketieteellisiä tai psykologisia toimenpiteitä ja diagnooseja, ehdotonta ala- tai yläikärajaa, taloudelliseen asemaan, terveydentilaan, siviilisäätyyn tai vanhemmuuteen perustuvia rajoitteita eikä täysi-ikäisten osalta minkään kolmannen osapuolen mielipidettä.
- Vaihtoehtoja sukupuolimerkinnöiksi on oltava useita, ja niiden tulee tunnustaa ei-binääriset identiteetit.
Miksi sukupuolen juridisen vahvistamisen tulee olla mahdollista myös lapsille ja nuorille?
Lapsen tunne omasta sukupuoli-identiteetistään kehittyy useimmiten 2–3 vuoden iässä. Lapsi tai nuori ei pysty tahdonalaisesti vaikuttamaan siihen, mihin sukupuoleen hän samaistuu. Euroopan unionin perusoikeusviraston kyselyn mukaan joka viides suomalainen transihminen on oivaltanut jo alle 6-vuotiaana ensimmäisen kerran, että oma kokemus sukupuolesta ei vastannut syntymässä määriteltyä sukupuolta. Kolme neljäsosaa kertoi tunteneensa näin alle 18-vuotiaana.
Nykytiedon valossa on lapsen edun mukaista, että lapsi tai nuori saa identifioitua ja ilmaista sukupuoltaan oman kokemuksensa mukaisesti. Hänelle on annettava tilaa kehittyä ja hyväksyttävä, että käsitys omasta sukupuolesta voi muuttua. Vanhempi tai kukaan muu ei voi ennalta tietää, miten kehitys jatkuu.
On tärkeää kuulla lasta tai nuorta itseään, eikä sivuuttaa hänen kokemustaan omasta sukupuolestaan kategorisoimalla sitä esimerkiksi “ohimeneväksi vaiheeksi”. Lapsen tai nuoren oman kokemuksen ja pohdinnan kieltäminen voi johtaa pitkäkestoisiin mielenterveyden ongelmiin ja traumoihin. Yhteiskunnan ennakkoluulojen vuoksi moni trans- tai muunsukupuolinen lapsi tai nuori ei saa tukea perheeltään tai muilta aikuisilta.
Lapsen tai nuoren sukupuoli-identiteetin, sukupuolen ilmaisun ja niihin liittyvän pohdinnan tukeminen tarjoavat tilaa ja aikaa oman itsensä tutkimiseen. Trans- ja muunsukupuoliset lapset ja nuoret voivat paremmin, jos he saavat elää omana itsenään kannustavassa ja hyväksyvässä ympäristössä. Silloin he voivat tutkitusti yhtä hyvin kuin muut ikäisensä.
Yhtenä trans- ja muunsukupuolisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisen muotona on yleistymässä sosiaalinen transitio, jossa mahdollistetaan jo varhaiskasvatus- tai kouluikäisenä eläminen omaa sukupuoli-identiteettiä vastaavasti. Sukupuolen juridinen vahvistaminen voi sisältyä sosiaaliseen transitioon lakien niin mahdollistaessa. Tämän on havaittu vähentävän itsemurhariskiä ja parantavan psyykkistä hyvinvointia. Sukupuolen juridinen vahvistaminen voi myös suojata transfobian vaikutuksilta.
Tarve toimille trans- ja muunsukupuolisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi Suomessa on akuutti:
- 42 % 15–17-vuotiaista transnuorista on kertonut kohtaavansa syrjintää vuoden aikana.
- 11 % sukupuolivähemmistöihin kuuluvista nuorista kokee koulukiusaamista vähintään kerran viikossa.
- Myös trans- ja muunsukupuolisia lapsia ja nuoria tukevat perheet voivat kohdata syrjintää tai sen pelkoa.
Millaisia kansainvälisiä esimerkkejä lasten ja nuorten sukupuolen juridisesta vahvistamisesta on?
Kansainvälinen ihmisoikeusjuridiikka suojaa trans- ja muunsukupuolisia lapsia ja nuoria sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvalta syrjinnältä. Aivan kuten aikuisilla, lapsen omasta identiteetistä ja ilmaisusta eroava sukupuolimerkintä aiheuttaa vaikeuksia arkisissa tilanteissa sekä altistaa syrjinnälle. Sukupuolimerkintä näkyy esimerkiksi koulun rekistereissä, jolloin lapsi tai nuori voi jatkuvasti joutua selittelemään itseään koulun aikuisille sekä muille lapsille ja nuorille.
Yhdistyneiden kansakuntien (YK) sateenkaariasiantuntija on todennut raportissaan, että kieltäessään kategorisesti sukupuolen juridisen vahvistamisen alle 18-vuotiailta valtiot altistavat heidät syrjinnälle, väkivallalle, vainolle ja hyväksikäytölle. Valtioilla on velvollisuus turvata sukupuolen juridisen vahvistamisen prosessissa YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen sisältyvät oikeudet kuten lapsen edun huomioiminen ja lapsen kuuleminen häntä koskevissa päätöksissä.
Ihmisoikeusnormit edellyttävät, että sukupuolen juridisen vahvistamisen tulee olla mahdollista ilman ikään liittyviä rajoituksia. Näin ovat linjanneet esimerkiksi Euroopan komissio, Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous sekä Yogyakartan periaatteet. Myöskään lapsen tai nuoren sukupuolen juridiselle vahvistamiselle ei tule edellyttää ennakkoehtoina lääketieteellisiä toimenpiteitä tai diagnooseja.
Kansainvälisesti yhä useampi valtio on uudistanut sukupuolen juridista vahvistamista koskevia lakeja lapsen oikeuksia kunnioittaviksi. Esimerkiksi Islannissa laki mahdollistaa sukupuolimerkinnän korjaamisen omalla ilmoituksella 15-vuotiaasta lähtien ja nuoremmilla huoltajan suostumuksella. Norjassa tämä onnistuu omalla ilmoituksella 16-vuotiaasta lähtien ja 6–15-vuotiaana huoltajien suostumuksella. Lisäksi lait sisältävät menettelytavat lapsen edun varmistamiseksi mahdollisissa ristiriitatilanteissa.
Tukemamme Trans ry:n Oikeus olla -kansalaisaloitteen tavoitteet lapsen oikeuksien turvaamiseksi:
- Sukupuolen juridisesta vahvistamisesta tulee ilmoitusasia 15 vuotta täyttäneille.
- Alle 15-vuotiaalta edellytetään huoltajan tai muun laillisen edustajan suostumusta sukupuolen juridisessa vahvistamisessa.
- Mikäli huoltaja ei voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa, lapsen edun turvaamiseksi voitaisiin nimittää edunvalvoja.
Ehdotettu malli vastaisi pitkälti nykyistä nimilakia ja yhdenmukaistaisi sukupuolen juridista vahvistamista koskevia ikäkäytäntöjä.
Miten ei-binääristen tai muunsukupuolisten ihmisten oikeuksia tulisi kunnioittaa lakia uudistettaessa?
Ihmisoikeusnormien mukaan valtioiden tulisi mahdollistaa useampia sukupuolimerkintöjä kuin “mies” ja “nainen”. Ei-binääristen identiteettien tunnistamiseksi osa valtioista kuten Islanti, Malta ja Argentiina ovat ottaneet käyttöön kolmannen sukupuolimerkinnän ”X”.
Joissakin valtioissa kuten Saksassa kolmas sukupuolimerkintä on rajattu intersukupuolisille henkilöille. Kolmannen sukupuolimerkinnän ei kuitenkaan tulisi perustua kategorisiin rajauksiin, sillä tällainen käytäntö voi olla stigmatisoiva. Myös kolmanteen sukupuolimerkintään vahvistamisen tulisi perustua henkilön omaan ilmoitukseen. Tällainen käytäntö hyödyttäisi myös osaa intersukupuolisista henkilöistä.
Viranhaltijoiden mukaan kolmannen sukupuolimerkinnän mahdollistaminen ei toistaiseksi sisälly hallituksen suunnitelmiin translain uudistamisesta. Omassa vaikuttamistyössämme edistämme myös ei-binääristen identiteettien virallista tunnustamista ja kolmannen sukupuolimerkinnän käyttöönottoa.
Useat ihmisoikeustoimijat ovat ottaneet kantaa muunsukupuolisten huomioimiseksi sukupuolen juridisen vahvistamisen käytännöissä:
- Yhdistyneiden kansakuntien sateenkaariasiantuntija on kehottanut valtioita tunnustamaan ei-binääriset identiteetit ja mahdollistamaan sukupuolimerkinnöiksi useita vaihtoehtoja.
- Osana HLBTIQ-strategiaa vuosille 2020–2025 Euroopan komissio auttaa jäsenvaltioita parantamaan transihmisten, muunsukupuolisten ja intersukupuolisten sisällyttämistä asiakirjoihin, sovelluksiin, tutkimuksiin ja prosesseihin.
- Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on suositellut jäsenvaltioita harkitsemaan kolmannen sukupuolimerkinnän mahdollistamista henkilöllisyysasiakirjoihin heille, jotka tätä haluavat.
Vaikuttaako sukupuolen juridista vahvistamista koskevan lainsäädännön uudistaminen lääketieteelliseen sukupuolen korjaukseen?
Transihmisten kokemukset ja toiveet oman identiteettinsä tunnustamiseen ovat yksilöllisiä. Useat transihmisistä korjaavat kehoaan lääketieteellisillä hoidoilla omaa sukupuoli-identiteettiään vastaavaksi. Hoitopolkuja on monenlaisia, ja tarpeet hoitoihin vaihtelevat. Osa ei hakeudu lääketieteellisiin hoitoihin, vaan toivoo esimerkiksi ainoastaan sukupuolen juridista vahvistamista.
Suomen nykyisessä sääntelyssä lääketieteelliset sukupuolenkorjaushoidot on sidottu sukupuolen juridiseen vahvistamiseen translain yhteydessä säädetyllä asetuksella. Amnestyn tavoitteena on lääketieteellisen prosessin erottaminen sukupuolen juridisesta vahvistamisesta. Sukupuolen juridista vahvistamista koskevien käytäntöjen ei siis tule jatkossa kytkeytyä lääketieteellisiin hoitoihin tai toisin päin. Tällaisen muutoksen on arvioitu parantavan myös hoitojärjestelmän resurssien kohdentamista.
Viranhaltijat arvioivat lakimuutoksen yhteydessä tarpeita lääketieteellisten sukupuolenkorjaushoitojen sääntelyn mahdollisille muutoksille. Translain muutos itsessään ei kuitenkaan muuta hoitoon pääsyn kriteerejä, hoitovalikoiman saatavuutta tai esimerkiksi hoitojen ikärajoihin liittyviä käytäntöjä.
Työssämme vaadimme, että Suomen on turvattava pääsy lääketieteellisiin sukupuolenkorjaushoitoihin pohjautuen transihmisten omaan tarpeeseen ja tietoon perustuvaan suostumukseen. Oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta saavutettavasta terveydentilasta on kansainvälisten sopimusten turvaama ihmisoikeus.
Transihmisten terveyttä koskevien oikeuksien toteutumisessa Suomessa on merkittäviä puutteita:
- Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ja Eduskunnan oikeusasiamies ovat kritisoineet Suomea pitkistä odotusajoista sukupuolenkorjaushoitoihin pääsyssä.
- Hoitojärjestelmä perustuu yhä transihmisiä patologisoivaan vanhentuneeseen käsitykseen, jossa transihmisten sukupuoli-identiteettiä arvioidaan mielenterveyden häiriönä. Saatavilla oleva hoitovalikoima riippuu henkilölle annetusta diagnoosista syrjien erityisesti muunsukupuolisia ihmisiä.
- Maailman terveysjärjestön uusimman ICD-11-luokituksen mukaisesti hoitojärjestelmässä tulisi hoitaa henkilön sukupuoliristiriitaa, joka kuuluu seksuaaliterveyden alle kuuluviin luokkiin.
- Trans- ja muunsukupuoliset sekä sukupuoltaan pohtivat lapset kohtaavat erityisiä haasteita hoitoon pääsyssä.
Mitä tarkoittavat väitteet, että translain uudistuksessa olisi kyse ”gender- tai sateenkaari-ideologiasta”?
Translain uudistuksessa on kyse ennen kaikkea yhtäläisten ihmisoikeuksien turvaamisesta, ei ideologiasta. Julkisessa keskustelussa toistuvat ”ideologiaan” viittaavat väitteet ovat osa laajempaa ja kansainvälistä liikehdintää, joka pyrkii heikentämään ihmisoikeuksien toteutumista.
Tutkijat ovat nimittäneet tällaista vastustusta anti-gender-liikehdinnäksi. Siinä erilaiset toimijat kehystävät tiettyjen uskonnollisten ja perhearvojen uhkakuvaksi ”gender-ideologian” käsitteen, joka näiden toimijoiden käyttämänä viittaa monenlaiseen sukupuolten tasa-arvon, seksuaalioikeuksien ja sateenkaari-ihmisten oikeuksien vastustamiseen. Todellisuudessa käsite on keksitty ja juontaa juurensa erityisesti katolisen kirkon seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia vastustaviin toimiin 1990-luvun puolivälissä.
Anti-gender-liikehdintä on kansainvälisesti hyvin verkostoitunutta ja rahoitettua. Tutkimusten mukaan siihen kuuluu monenlaisia toimijoita kuten konservatiivisia uskonnollisia ryhmiä, ajatushautomoita, abortinvastaisia ryhmiä, tutkijoita ja uudenlaisia ihmisoikeusvastaisia kansanliikkeitä.
Liikehdinnän hyödyntämä retoriikka on levinnyt laajasti eri yhteyksiin ja aiheuttanut konkreettista ihmisoikeuksien heikentymistä. Viime vuosien aikana sen myötävaikutuksesta esimerkiksi Turkki on eronnut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa torjuvasta Istanbulin sopimuksesta, Unkari on kaventanut perheen määritelmää lainsäädännössään, ja Paraguay on kieltänyt kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen tarjoamisen.
Ihmisoikeuksien turvaamiseksi valtioiden tulee:
- Jatkaa määrätietoista työtä naisten ja sateenkaari-ihmisten oikeuksien edistämiseksi sisä- ja ulkopolitiikoissa.
- Tukea näiden oikeuksien puolesta toimivia ihmisoikeuspuolustajia ja kansalaisjärjestöjä.
- Edistää kansainvälisillä areenoilla sukupuolten tasa-arvoa koskevien käsitteiden käyttöä ihmisoikeusmyönteisellä tavalla.
Vaikuttaako lakimuutos naisten oikeuksien toteutumiseen?
Naisten ja transihmisten oikeuksien edistäminen ei sulje toisiaan pois. Pikemminkin nämä oikeudet risteävät monin tavoin toisiinsa. Transnaiset ovat naisia, ja ihmisoikeusnormit painottavat naisten moninaisuuden tunnistamista kaikessa naisten oikeuksia edistävässä työssä. Esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnassa on tunnistettava transnaisten kohtaaman väkivallan ja tuen tarpeiden erityispiirteet.
Translakejaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi uudistaneissa maissa ei ole huomattu lakiuudistusten johtavan merkittäviin väärinkäytöksiin. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) sateenkaariasiantuntija on todennut, että mediakeskusteluissa esitettyjen erityisesti cisnaisiin kohdistuvien väärinkäytössyytösten faktapohja on usein kyseenalainen. Cisnaisilla viitataan naisiin, jotka on syntymässä määritelty tytöksi. Mahdolliset yksittäiset väärinkäytökset eivät ole syy estää ihmisoikeuksien suojaamista, vaan oikeustieteen asiantuntijat ovat korostaneet väärinkäytösten olevan raskauttavia tekijöitä tekijän syyllisyyttä tai tuomiota harkittaessa.
Transihmisiin ja erityisesti transnaisiin kohdistuvat keksityt uhkakuvat perustuvat haitallisiin ja stigmatisoiviin stereotypioihin. YK:n sateenkaariasiantuntijan mukaan tällaiset väitteet pikemminkin ylläpitävät transihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja voivat täyttää vihapuheen kriteerit.
Cis- ja transnaisten sekä muiden transihmisten kokemalla syrjinnällä ja väkivallalla on paljon yhteisiä nimittäjiä. Näihin puuttumiseksi on muutettava yhteiskunnan pitkään rakentuneita sukupuolten välisiä epätasa-arvoisia valtasuhteita ja purettava ahtaita sukupuolinormeja. Hyviä askelmerkkejä tälle matkalle ovat niin translain uudistus kuin matalan kynnyksen tukipalvelujen lisääminen naisiin kohdistuvan väkivallan kokijoille.
Translain uudistaminen itsemääräämisoikeuteen perustuvaksi ei vaikuta merkittävästi yhteiskunnan sukupuolitettuihin käytäntöihin:
- Sukupuolitettujen puku- ja wc-tilojen käyttöön ei kysytä henkilöllisyystodistusta. Lain näkökulmasta juridinen sukupuoli ei vaikuta sukupuolitettuihin tiloihin menemisen laillisuuteen, vaan niihin pääsyä arvioidaan syrjintäkiellon osalta yksilökohtaisesti.
- Asevelvollisuuslaki kohtelee henkilöä hänen juridisen sukupuolensa perusteella. Lakimuutoksen mahdollisia merkityksiä asepalvelukseen on arvioitu julkisuudessa rajallisiksi.
- Rikosseuraamuksissa laitossijoittelua ei ole sidottu juridiseen sukupuoleen, vaan se tehdään ensisijaisesti henkilön sukupuoli-identiteetin mukaan huomioiden henkilön sukupuolenkorjausprosessi ja oma toive.
- Urheilun sukupuolitettuihin sarjoihin osallistuminen ei yleensä ole sidottua juridiseen sukupuoleen. Olympiakomitea on ohjeistanut, että lähtökohtana tulee olla henkilön itse määrittelemän sukupuoli-identiteetin kunnioittaminen muut yhdenvertaisuuteen liittyvät periaatteet huomioiden.
Miten lain tulee huomioida tilanteet, joissa ihminen haluaa vahvistaa takaisin aiemman juridisen sukupuolensa?
Sukupuolen moninaisuus kattaa sen, että henkilön kokemus omasta sukupuolestaan voi muuttua ja transitiopolku edetä eri suuntiin koko elämänkaaren ajan. Mediassa nostetaan toisinaan esiin yksilötarinoita detransitioon päätyvistä henkilöistä. Detransitiolla tarkoitetaan lääketieteellisen sukupuolenkorjauksen tai sosiaalisen transition keskeyttämistä, perumista tai lieventämistä. Detransition merkitys on erilainen eri yksilöille, ja siksi myös syyt detransitiolle vaihtelevat.
Mediakuvauksista voi saada vaikutelman, että detransitioituminen koskee isoa osaa transihmisistä. Kansainvälisissä tutkimuksissa on kuitenkin arvioitu, että hoitojen perumista toivovia on noin 0,5–2 % heistä, jotka ovat käyneet läpi leikkaustoimenpiteitä sukupuolenkorjaushoidoissa. Suomessa erikoissairaanhoidon yksiköihin on viimeisen kymmenen vuoden aikana ottanut yhteyttä yhteensä noin 40 ihmistä pohtien detransitiota.
Vaikutamme sen puolesta, että sukupuolen juridinen vahvistamisen prosessi erotetaan lääketieteellisistä sukupuolenkorjaushoidoista. Tämä auttaisi huomioimaan transitiopolkujen moninaisuutta, tarjoaisi lisää tilaa oman identiteetin pohdintaan ja helpottaisi kullekin sopivan mahdollisen hoitokokonaisuuden löytämistä.
Oikeus tehdä itseään koskevia päätöksiä on keskeinen osa kansainvälisiä ihmisoikeusperiaatteita – myös detransitioituneen henkilön näkökulmasta. Sukupuolensa kerran vahvistaneen henkilön on siis voitava halutessaan muuttaa sukupuolimerkintäänsä myös myöhemmin elämänsä aikana.
Julkisuudessa esitetyt väitteet sukupuolen vahvistamisesta edestakaisin ”huvin vuoksi” ovat stereotyyppisiä:
- Sukupuolen juridisen vahvistamisen hallinnollisen prosessin lisäksi henkilölle aiheutuu paljon työtä esimerkiksi uusien henkilöllisyystodistusten hankkimiseksi ja tietojen päivittämiseksi eri tahoille.
- On epätodennäköistä, että ihmiset tekisivät kalliin ja aikaa vievän prosessin ”huvin vuoksi”.
- Mikäli joku tekisi näin, olisi siitä tällöin haittaa lähinnä henkilölle itselleen.
Lukuvinkkejä ja lähteitä:
Amnesty International (2014) The State Decides Who I Am -raportti
Ihmisoikeuskeskus (2018) Sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen -selvitys
Kehrääjä (20.12.2021) Sukupuolipykälä: Mitkä lait koskevat sukupuolitettuja tiloja ja niihin liittyviä ongelmatilanteita?
Oikeusministeriö (2021) Kohti sateenkaariystävällisempää Suomea -selvitys
Seta (16.11.2017) Viisi myyttiä lapsista ja sukupuolen moninaisuudesta
Trans ry: Oikeus olla -kansalaisaloitteen usein kysytyt kysymykset