Amnesty on ihmisten liike. Suomessa olennainen osa toimintaamme ovat paikallisryhmät, joissa aktivistit kokoontuvat ja kampanjoivat Lahdesta Rovaniemelle ja Porista Kuopioon. Tässä artikkelissa Helsingin, Turun ja Lappeenrannan paikallisryhmien koordinaattorit kertovat, mikä ajaa heitä puolustamaan ihmisoikeuksia omissa kotikaupungeissaan.
Konsta, Helsinki: “Vähintä mitä voin tehdä”
Konsta Hyötylä.
Konsta Hyötylän suhde Amnestyyn alkoi jo nuorena, kun vanhemmille postiluukusta tipahtanut jäsenlehti herätti kiinnostuksen järjestön toimintaa kohtaan. Vuosien varrella Amnestysta on muodostunut Konstalle tärkeä väylä oman aktivismin toteuttamiseksi. Harjoittelijan pesti vuonna 2019 vei lopulta paikallisryhmän koordinaattoriksi ja Amnestyn Suomen osaston johtokunnan jäseneksi.
Konstan palo ihmisoikeuksien puolustamiseen alkoi oman etuoikeutetun aseman tiedostamisesta. Sen jälkeen aktivistina toimiminen oli ainoa vaihtoehto.
– Ei ole vaikeaa etsiä voimaa toimintaan, kun on sisäistänyt ajatuksen siitä, että tämä on vähintä mitä voin tehdä.
Konstalle ihmisoikeudet toimivat jakamattomana ja selkeänä ohjenuorana kaikelle ihmiselämälle.
Yksi tärkeimmistä aktivismin hetkistä Konstalle oli hänen Ei vihapuheelle -kampanjaan toteuttamansa valokuvanäyttely. Hän kuitenkin alleviivaa, että aktivismissa hänelle merkityksellisintä on yhteisöllisyyden ja joukkovoiman tunne, joka syntyy yhdessä muiden kanssa toimimisesta.
Tähän myös Amnestyn paikallisryhmä antaa mahdollisuuden. Ryhmän toiminta rakentuu pitkälti sen jäsenten omien mielenkiinnon kohteiden ympärille. Vuosien varrella on esimerkiksi järjestetty keskusteluiltoja palestiinalaisalueiden tilanteesta, osallistuttu mielenosoituksiin sekä järjestetty rennompia hengailuiltoja. Toiminnasta kiinnostuneelle Konstalla on selkeä viesti:
– Mukaan vaan! Tämän helpompaa tapaa toteuttaa itseään ja puolustaa ihmisoikeuksia ei ole!
Jari, Turku: “Liike syntyy pienistä puroista”
Jari Mikkonen.
Jari Mikkosen nuoruuteen 1990-luvulla mahtui niin Neuvostoliiton hajoaminen, Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän purkautuminen kuin silloisen kotipaikkakunnan Joensuun skinhead-ongelma. Ajan henki herätti kiinnostuksen ihmisoikeuksia kohtaan, ja armeijasta päästyään Jari otti yhteyttä Joensuun paikallisryhmään.
– Ne sitten nakitti minut suoraan taloudenhoitajaksi. Se oli sillä selvä.
Nyt vuosia Amnestylla on kertynyt jo yli 20, ja tällä hetkellä Jari toimii Turun paikallisryhmän koordinaattorina. Ryhmä toimii ihmisoikeuksien puolesta esimerkiksi järjestämällä mielenosoituksia ja osallistumalla Kirjeitä vapaudelle -kampanjaan. Viimeisimpänä ryhmä on toiminut iranilaisen ihmisoikeuspuolustaja Atena Daemin puolesta, jonka vapautumista vankilasta päästiin tänä vuonna iloitsemaan.
Jari korostaa, että vaikka paikallistason toiminnan merkitys voi tuntua pieneltä, muodostaa se pohjan Amnestyn työlle.
– Liike syntyy pienistä puroista.
Jarille on jäänyt erityisesti mieleen naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen tapahtuma, jonka paikallisryhmä järjesti.
– Tuntui merkitykselliseltä, kun ihmiset tulivat jakamaan meille omia kokemuksiaan. Tunsin, että asia on tärkeä heille.
Vaikka Jari aloitti paikallisryhmässä suoraan taloudenhoitajan roolista, hän korostaa, että ryhmässä voi toimia juuri itselle sopivalla intensiteetillä. Mukaan voi lähteä, vaikka osallistumalla uusien iltaan tai ehdottamalla mielenosoituksen järjestämistä.
– Ennakkoluulottomasti vain ottamaan yhteyttä – ostopakkoa ei ole!
Sophie, Lappeenranta: “Paikallisryhmän perustaminen oli iso juttu”
Sophie Tammi.
Sophie Tammin kiinnostus aktivismia kohtaan heräsi vuonna 2020, kun George Floydin murha sai Black Lives Matter -liikkeen protestit leviämään ympäri maailmaa. Omat kokemukset rasismista sekä tunne yhteiskunnan epäreiluudesta herättivät vahvan halun muutokseen.
– Olin aina tiennyt, että pystyn tekemään jotain, mutta iso kysymys oli, että mitä.
Sophie oli aiemmin harjoittanut omaa aktivismia sosiaalisen median kautta. Amnestyn löydettyään hän pääsi toimimaan yhdessä muiden aktivistien kanssa. Aktiiveille järjestetyssä viikonlopputapahtumassa hän kuuli ensimmäistä kertaa paikallisryhmätoiminnasta, ja koska Lappeenrannassa ei ryhmää vielä ollut, hän päätti perustaa sellaisen.
– Paikallisryhmän perustaminen oli iso juttu.
Lappeenrannan ryhmä on vielä uusi, mutta se on ehtinyt osallistumaan Kirjeitä vapaudelle -kampanjaan sekä suunnittelemaan Amnestyn toimintaa yhdessä muiden paikallisryhmien kanssa.
– Tapaamiset ovat tosi rentoja ja hauskoja, niissä vietetään aikaa yhdessä ja samalla jutellaan omasta aktivismista ja maailmalla tapahtuvista asioista.
Muiden aktivistien kanssa toimiminen on inspiroivaa ja antaa voimaa myös omaan toimintaan. Sophie kehottaakin kaikkia ihmisoikeustyöstä kiinnostuneita kokeilemaan rohkeasti, olisiko paikallisryhmässä toimiminen oma juttu.
Sophie haluaisi nähdä maailman, jossa ihmisten ei tarvitsisi taistella perusoikeuksistaan.
– Jokaisella pitäisi olla oikeus omaan elämäänsä.
Teksti: Isla Arnivaara
Valokuvat: Konstan, Jarin ja Sophien kotialbumit
Kuvitus: Miukki Kekkonen
Kiinnostuitko paikallisryhmätoiminnasta? Ota yhteyttä: amjad.sher@amnesty.fi