Näyttelijä ja artisti Fanni Noroila tekee taidetta kertoakseen uudenlaisia kauniita tarinoita yhdestä Suomen syrjityimmistä vähemmistöistä. Vaikka yhteiskunta haluaa yhä puskea romanit marginaaliin, Noroila näkee, että monet yhteisön nuorista ja naisista kartuttavat itsevarmuutta ja suuntaavat kohti unelmiaan.
Fanni Noroilalle kevät on ollut lähes huimaavan hyvä. Hän saattoi juuri päätökseen 15 näytöksen verran kriitikoiden kiittelemää Pyörre-näytelmää. Pääosa näytelmässä, joka nostaa henkirikoksen uhriksi joutuneen naisen kokemukset keskiöön, tuntui merkitykselliseltä.
Noroila päätyi teatterilavalle ensimmäistä kertaa jo neljävuotiaana isänsä teatteriharrastuksen myötä ja suuntasi aikuisiällä Teatterikorkeakouluun. Monipuolisuus on aina ollut Noroilan taitelijuuden ytimessä: näyttelemisen lisäksi hän kanavoi pursuavaa luovuuttaan musiikkiin.
Suurelle yleisölle Noroila tuli tutuksi Sonja Kuittisen kanssa perustamastaan rap-duo SOFA:sta, joka 2010-luvun alussa raivasi tietä tuohon aikaan hyvin maskuliinisella alalla. Vaikka SOFA:n tarina päättyi muutama vuosi sitten, musiikki jäi Noroilan elämään. Viime vuoden lopulla hän debytoi sooloartistina nimellä Fanni Tähti. Debyyttisingle Rosita on oodi vahvoille romaninaisille ja kunnianosoitus hänen omille sukujuurilleen.
Kappaleeseen tehtiin musiikkivideo, joka syntyi ruohonjuurirahoituksen avulla. Kustannuksiin osallistui yli 460 ihmistä.
– Ihmiset lahjoittivat kymmenestä eurosta ylöspäin. Se oli todellista joukkovoimaa ja solidaarisuuden ele. Tuntuu tärkeältä tietää, että taidetta voi tehdä näinkin, Noroila sanoo.
Romaniyhteisön palaute Rositasta on Noroilan mukaan ollut hyvin innostunutta.
– Moni romaninainen ja -tyttö on kutsunut kappaletta vallankumoukselliseksi. He eivät ikinä olisi osanneet kuvitella, että kuulisivat itsestään laulettavan tällä tavoin, popkappaleen muodossa.
Kyllähän ryhmä voi ikuisesti puhua sisäisesti omasta sorrostaan, mutta jos valtaväestö ei kiinnostu asiasta, se ei etene. Me tarvitsemme liittolaisia.
Noroila toivoo, että hänen musiikkinsa rohkaisee yhä useampaa romanitaustaista naista kulttuurin pariin.
– Tässä ei ole kyse minusta, vaan meistä. Haluan avata ovia ja nähdä, että viiden tai kymmenen vuoden päästä on paljon romanityttöjä toteuttamassa unelmiaan eri tavoin. Se on loppupeleissä paljon tärkeämpää kuin se, menestynkö minä henkilökohtaisesti.
Romanikulttuurin kauneutta korostamalla Noroila osoittaa, että yhdestä Suomen vanhimmasta vähemmistöstä on muitakin kertomuksia, kuin mitä kehää kiertävä mediakeskustelu yhteisön ongelmista antaa ymmärtää.
– Median on helpointa tarttua yhteisön ongelmiin ja traumoihin. Jotta valtaväestö näkisi romanit ihmisinä ja yksilöinä, olisi tärkeää huomioida myös kulttuurin kauneus ja syvyys, sen hienous ja viisaus.
Kun yhteisö elää vuosisatoja marginaalissa, on hyvinvoinnin ja resurssien kerryttäminen pitkä prosessi, Noroila painottaa. Myös ylisukupolvinen köyhyys altistaa pahoinvoinnille.
– Yhteiskunta reagoi aina ajattelemalla, että nämä ovat tietylle ryhmälle ominaisia ongelmia. Vaihtoehtoisesti voisi ajatella, että yhden ryhmän haaste on koko yhteiskunnan ongelma, ja kysyä, miten yhteiskunta voisi muuttua, jotta ryhmä alkaisi voimaan paremmin.
Edelleen vuonna 2025 henkilön on vaikeaa edetä suomalaisessa yhteiskunnassa, mikäli hänellä on perinteinen romaninimi.
– Romanilapset voivat jäädä ilman TET-harjoittelua nimensä takia. Miten voi tuntea olevansa osa tätä yhteiskuntaa, jos koko ajan ovi lyödään kiinni nenän edessä?
Tätä keskustelua romaniyhteisö on käynyt vuosikymmeniä. Noroila näkee, että liittolaiset saattaisivat olla palapelin puuttuva palanen.
– Kyllähän ryhmä voi ikuisesti puhua sisäisesti omasta sorrostaan, mutta jos valtaväestö ei kiinnostu asiasta, se ei etene. Me tarvitsemme liittolaisia.
Romanien syrjintä on niin normaalia, että sitä voisi jopa kutsua osaksi suomalaisten dna:ta. Ulkopuoliset puuttuvat harvoin epäasialliseen kohteluun.
Noroilan mukaan romanikysymyksille on omat areenansa, mutta niiden toiminta on pienimuotoista. Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii romaniväestön yhteiskunnallista osallisuutta edistävä Romaniasiain neuvottelukunta, mutta julkinen rahoitus aktiiviselle romanipolitiikalle puuttuu.
– Jos valtio haluaa ratkoa yhteiskunnan ongelmia, sen on annettava aikaa ja resursseja, ja sitouduttava työhön.
Toinen tärkeä kysymys on yhteiskunnan asenteet. Noroilan mukaan valtaväestön tulisi ymmärtää, että romaniyhteisön sisällä on monenlaisia ääniä ja näkemyksiä.
– Romanius typistetään helposti tapoihin, jotka liittyvät siveliäisyyteen tai häveliäisyyteen. Mutta se ei ole koko kulttuurimme.
Noroilan mukaan romanien syrjintä on niin normaalia, että sitä voisi jopa kutsua osaksi suomalaisten dna:ta. Ulkopuoliset puuttuvat harvoin epäasialliseen kohteluun.
– Romanit ovat ehkäpä ainut kansanryhmä, joiden edessä on edelleen hyväksyttyä esimerkiksi sulkea kioskin ovi, olla myymättä tuotteita kaupassa tai olla päästämättä ravintolaan. Se on järkyttävää.
En anna sorron viedä iloani.
Nuorissa on kuitenkin toivo. Noroilan tuntemat romaninuoret eivät ole antaneet valtaväestön asenteiden lannistaa, vaan he ovat eteenpäin katsovia, ja heillä on suuria unelmia. Moni on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, varsinkin TikTok-sovelluksessa.
– Siellä voi olla yhteydessä toisiin ja nähdä eri tapoja elää. Naiset tekevät kokkailu- ja meikkivideoita, ja saavat näkyä kokonaisina ihmisinä. Se on aika iso asia tässä yhteisössä. Sanoisin jopa, että käynnissä on eräänlainen romaninaisen voimaantuminen.
Somevaikuttajien lisäksi romanitaustaisilla artisteilla, kuten nousukiidossa olevalla poptähti Mirellalla ja rap-artisti Jami Faltinilla, on suuri rooli nuorten itsetunnon rakentumisessa.
– He ovat menestyneitä ja ylpeitä siitä, keitä ovat. Ajattelen, että heissä on valtava esimerkin voima.
Myös Noroila on kanssaihmisilleen todiste unelmien toteuttamisesta, ja hän haluaakin rohkaista mahdollisimman monia nuoria näyttelijän työn pariin.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on verissä, sillä Noroilan isoeno oli romaniaktivisti ja omisti elämänsä yhteisönsä elinolojen parantamiselle.
– Meidän kulttuurissamme vanhojen kunnioittaminen on iso juttu. Jatkamalla tätä polkua kunnioitan omia vanhojani. Käyttämällä ääntäni pidä koko kansastamme huolta.
Välillä aktivistinkin on tosin pidettävä vapaapäivä.
– Joskus en osannut ottaa vapaata, nykyisin se on elinehto. Huomenna menemme kavereiden kanssa tanssimaan. Myös se, että nauttii elämästä, on omanlaistaan vastarintaa. En anna sorron viedä iloani.
Teksti: Mikaela Remes
Kuva: Eva-Liisa Orupõld
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!