Hallituksen poikkeuksellisen ankaran leikkauspolitiikan seurauksena Suomen menestystarina on koetuksella: asunnottomuutta kokevien määrä kääntyi kasvuun ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen. Yhä useammin myös työssäkäyvät joutuvat turvautumaan hätämajoitukseen ja perheet sinnittelevät liian pienissä asunnoissa.
– En ole tällaista tilannetta nähnyt, vaikka olen ollut vuodesta 1991 asti asunnottomuuden kanssa työkseni tekemisissä. Kyllähän se aika pahasti syö.
Jussi Lehtonen näyttää mietteliäältä. Lehtonen työskentelee Vailla vakinaista asuntoa ry:n (VVA) palvelupäällikkönä. Asunnottomuutta kokeneet perustivat VVA:n 1980-luvun lopulla, ja nykyään järjestö toimii paitsi yksilötason tukena myös yhteiskunnallisena ja poliittisena vaikuttajana.
Keväällä 2025 uutisissa levisi hämmästyttäviltä tuntuneet otsikot. Asunnottomuutta kokevien määrä on kääntynyt kasvuun Suomessa. Edeltävät vuosikymmenet Suomi oli niittänyt kansainvälistä mainetta asunnottomuuden poistajana. Mitä tapahtui?
Sain häädön, koska mulla ei vaan ollut tarpeeksi rahaa. Asumistukea oli leikattu, kaikkea on leikattu. Rahaa ei ollut tarpeeksi ennenkään. Silti täytyy ostaa asioita, ihan perusjuttuja, ei mitään sen hienompaa.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen leikkauspolitiikka on ollut poikkeuksellisen laaja-alaista ja ankaraa. Käytännössä hallitus on järjestelmällisesti leikannut rakenteista, jotka ovat aiemmin vähentäneet asunnottomuutta Suomessa.
Asiantuntijat ovat yllättyneet siitä, kuinka nopeasti leikkauspolitiikan vaikutukset ovat alkaneet näkyä. Asunnottomuutta kokevien määrä kasvoi 11 prosenttia, samoin häätöjen. Määrät ovat suuria.
Sanaa häätö käytetään usein väärin. Jos ihminen joutuu luopumaan vuokra-asunnostaan esimerkiksi siksi, että omistaja myy asunnon, kyseessä ei ole häätö.
– Häätö tarkoittaa sitä, että vouti tulee tyhjentämään kämpän. Saat ehkä pari päivää aikaa tyhjentää sen itse, mutta käytännössä se tarkoittaa usein sitä, että ihmisen kamat ovat levällään pihalla, Lehtonen kuvailee.
Häätöjen taustalle jää usein vuokrarästejä ja oikeudenkäyntikuluja, joita ihmisellä ei ole varaa maksaa. Tilanne on jumissa, kun sekä henkilökohtainen talous että toimintakyky ovat romahtaneet. Seuraukset ovat pitkäaikaisia.
– Jos ihminen menettää asuntonsa häädön kautta, todennäköisyys siihen, että hän päätyy pitkäaikaisasunnottomaksi, on moninkertainen verrattuna tilanteeseen, jossa ihmisellä on niin paljon toimintakykyä, että pystyy itse luopumaan asunnosta.
Olen osa-aikatyössä. Työtunteja ei tule tarpeeksi ja joudun hakemaan tukea laskujen maksuun. Kaikki kulut ovat nousseet, mutta ei palkka ja työtunnit. Rahaa ei jää elämiseen, mutta Kela ei huomioi sitä. Olen hakea apua kirkolta ja leipäjonosta. En haluaisi menettää vuokra-asuntoani.
Oikeus asuntoon on ihmisoikeus. Kansainvälisessä oikeudessa puhutaan oikeudesta riittävään asumiseen. Riittävä asuminen on kohtuuhintaista, vakaata ja vastaa ihmisen tarpeita.
Riittävää asumista ei siis ole pelkkä katto pään päällä, vaan asunnossa täytyy olla mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään. Asuminen ei esimerkiksi saa olla niin kallista, ettei ihmisellä ole varaa ruokaan tai lääkkeisiin.
Riittävä asuminen on nyt vaakalaudalla ja asumisen epävarmuus uhkaa kymmeniä tuhansia Suomessa asuvia ihmisiä. Asuminen on liian kallista.
Syy ei ole yksin sosiaaliturvaan kohdistuneissa leikkauksissa. Samaan aikaan Suomessa asuvat ovat kokeneet ja toipuneet elinkustannuskriisistä, jossa korkea inflaatio nosti hintoja, eikä palkalla saanut enää ostettua yhtä paljon kuin ennen.
Hallitus on leikannut myös kohtuuhintaisten asuntojen tuotantotuesta ja lopettanut esimerkiksi asumisoikeusasuntojen rahoittamisen.
Kohtuullisen hintaisista asunnoista kilpailevat nyt monet eri tilanteissa olevat ihmiset. Kela on lähettänyt liki 35 000 toimeentulotukea saavalle kotitaloudelle kehotuksen etsiä halvempaa asuntoa. Edullisia asuntoja ei kuitenkaan ole välttämättä saatavilla tai jos onkin, se voi tarkoittaa muuttoa eri alueelle.
– Muuttaminen ei ole vain tekninen asia, vaan kyseessä on myös elinpiirin muutos, jonka seuraukset voivat olla aika arvaamattomia. Kyllähän Suomesta asuntoja löytyy, mutta sieltä ei löydy julkista liikennettä, palveluita tai varsinkaan työpaikkoja. Sen takia ne asunnot ovat tyhjillään, Lehtonen sanoo.
Uudet muutokset tukiin pelottaa. Todennäköisesti on pakko muuttaa pois tältä alueelta ja se tulee vaikuttamaan lasten hyvinvointiin. Yleisesti ottaen toimeentulo aiheuttaa suunnattomasti ahdistusta.
Lehtonen huomauttaa painokkaasti, että nyt nähty asunnottomien määrän ja häätöjen kasvu ovat vain jäävuoren huippu. Hän puhuu leikkauspolitiikan vaikutuksista esimerkiksi yksinhuoltajaperheiden ja alustataloudessa työskentelevien, kuten ruokalähettien ja taksikuskien, elämään.
– Jos on yksinhuoltaja, palvelualalla töissä ja asuu Helsingissä, rahat eivät yksinkertaisesti riitä vuokraan. Jos on yksi tai kaksi lasta, käteen jäävä summa jää reilusti alle kaikkien rajojen. Siellä on paljon niitä ihmisiä, jotka ovat olleet normaalin elämän rajalla ja jotka nyt putoavat, Lehtonen toteaa ja nostaa esiin, että laajemmat vaikutukset epävarmaan asumiseen tulevat näkymään viiveellä.
– Jos ei ole muuten syviä ongelmia, ihmiset kykenevät sinnittelemään jonkin aikaa.
Nyt voimavarat menevät päivästä selviämiseen ja arpomiseen, onko kämppää vai joudutaanko keväämmällä kadulle. Apua ei saa edes pyytämällä. Olen loppu ja sydänoireet pahentuneet. Olen suoraan sanoen alkanut harkita jo itsemurhaa. En kestä ajatusta, että jäämme kadulle.
Jos aiemmin Suomen hallituksen ääneen lausuma tavoite oli poistaa asunnottomuus kokonaan, nyt pyrkimys on muuttunut pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen.
Pitkäaikaisasunnottomuus tarkoittaa tilannetta, jossa ihminen on kokenut asunnottomuutta vähintään vuoden ajan tai toistuvasti viimeisten kolmen vuoden aikana. Hallitus panosti esimerkiksi pitkäaikaisasunnottomuutta torjuvaan ohjelmaan 10 miljoonaa euroa. Riittääkö se?
Lyhyt vastaus on: ei. Asunnottomuutta torjuvista rakenteista on leikattu niin rajusti, että pitkäaikaisasunnottomuutta torjuvat ohjelmat ovat laastari avohaavaan. Se ei tule tarjoamaan apua työssäkäyville, jotka joutuvat turvautumaan hätämajoitukseen tai perheille, jotka sinnittelevät liian pienissä asunnoissa.
Kun Lehtoselta kysyy, mitä pitäisi tehdä, vastaus tulee nopeasti. Lyhyellä aikavälillä paljon on kiinni tukijärjestelmästä. Siksi Lehtosen mukaan asumistuen leikkaukset ja toimeentulotuen kiristykset pitää perua. Myös asumisneuvontaan – jonka rahoitusta hallitus pienensi noin puoleen – pitäisi panostaa, jotta jo käyneet vahingot saataisiin korjattua.
– Pitää muistaa, että vuosi on pitkä aika, jos ihminen jää asunnottomaksi. Nyt voi tuntua, että eletään huonompaa jaksoa, mutta jos huono jakso kestää pari kolme vuotta ja asunnottomuus kasvaa, sitä on todella vaikeaa palauttaa alaspäin. Se on paljon hitaampaa kuin nousu.
Vaikka hallitus perustelee leikkauspolitiikkaa talouden vakauttamisella, totuus on, että asunnottomuus käy yhteiskunnalle kalliiksi.
– Ei tarvitse olla kauhean kummoinen taloustietäjä ymmärtääkseen, että jos tuhat ihmistä joutuu asunnottomaksi, kulut julkiselle vallalle tulevat olemaan korkeammat kuin silloin, jos he eivät olisi joutuneet asunnottomaksi, Lehtonen kiteyttää.
Teksti: Iina Lindeman
Artikkelin sitaatit ovat poimintoja haastatteluista, joita tutkijamme teki asunnottomuudesta kertovaan raporttiin. Raportti osoittaa, että Petteri Orpon hallituksen ankara leikkauspolitiikka on johtanut siihen, että yhä useampi kokee asunnottomuutta ja epävarmaa asumista. Raportti ilmestyi huhtikuussa 2025.
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!