Amnestyn uusi tutkimus osoittaa, että muotiteollisuuden suurimmat brändit hyötyvät työntekijöiden järjestäytymisoikeuden tukahduttamisesta. Vaatetuotannon suurmaissa Bangladeshissa, Intiassa, Pakistanissa ja Sri Lankassa miljoonat naiset työskentelevät alipalkattuina ilman mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan.
Maiden hallinnot, vaatetehtaat ja globaalit muotibrändit hyötyvät vaatetyöntekijöiden työoikeuksien polkemisesta Etelä-Aasian suurimmissa tuottajamaissa. Tämä ilmenee muun muassa työntekijöiden järjestäytymisoikeuksien loukkauksina sekä työnantajien harjoittamana häirintänä ja väkivaltana.
”Vaateteollisuus estää työntekijöidensä oikeuden järjestäytyä ja neuvotella työehdoistaan. Sen ansiosta ne ovat menestyneet vuosikymmenten ajan alipalkatun, ylipitkiä päiviä tekevän ja pääosin naisista koostuvan työvoiman kustannuksella”, sanoo Amnestyn pääsihteeri Agnès Callamard.
”Syytöksemme kohdistuvat vaateteollisuuden liiketoimintamalliin kokonaisuutena, sillä se uhraa työntekijöiden oikeudet osakkeenomistajien voittojen tähden.”
Amnesty on tutkinut työoloja Bangladeshissa, Intiassa, Pakistanissa ja Sri Lankassa vuosina 2023–2024 ja haastatellut tutkimusta varten 88 henkilöä 20 eri tehtaasta. Haastateltavien joukossa on työntekijöitä, ammattiliittojen johtajia ja työoikeusaktivisteja. Heistä yli kaksi kolmasosaa oli naisia.
Lisäksi Amnesty lähetti syksyllä 2023 kyselyn 21 suurelle muotibrändille ja -jälleenmyyjälle, joiden pääkonttorit ovat muun muassa Tanskassa, Ruotsissa, Saksassa, Japanissa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Yrityksiltä pyydettiin tietoa niiden ihmisoikeuslinjauksista ja -valvonnasta sekä käytännöistä liittyen yhdistymisvapauteen, sukupuolten tasa-arvoon ja hankintaketjuihin.
Yrityksistä muun muassa Adidas, ASOS, Zaran omistaja Inditex ja Primark antoivat käytännöistään kattavia tietoja. Monet yritykset vastasivat Amnestyn tietopyyntöön vain osittain, ja esimerkiksi H&M, Desigual ja Gap eivät vastanneet lainkaan.
”Jos liitymme liittoon, saamme potkut”
Amnestyn tutkimus vahvistaa näyttöä siitä, että Etelä-Aasian työntekijöihin – erityisesti naisiin – kohdistetaan järjestelmällistä syrjintää. Työntekijät kärsivät epävarmoista työoloista ja epämääräisistä työsopimuksista, ja heille maksetaan palkkaa, joka jää alle köyhyysrajan.
Kaikissa neljässä tutkitussa tuottajamaassa työntekijät kertoivat, etteivät uskalla liittyä ammattiliittoon, koska he pelkäävät työnantajiensa kostotoimia. Kaikki Amnestyn haastattelemat ammattiliittojen edustajat kertoivat, kuinka työpaikoilla vallitsee pelon ilmapiiri, ja että työntekijöitä häiritään, uhkaillaan ja irtisanotaan liittoon kuulumisen tai liiton perustamisen vuoksi.
”Kun työntekijät nostavat esiin ongelmia, heitä ei kuunnella. Kun he yrittävät järjestäytyä, heitä uhkaillaan ja irtisanotaan. Kun he protestoivat, heitä hakataan, ammutaan ja pidätetään”, kertoo Taufiq*, työntekijä Bangladeshista.
Kaikilla Amnestyn kyselyyn vastanneilla brändeillä oli ohjeistuksia alihankkijoilleen koskien järjestäytymistä sekä ihmisoikeusvalvontaa, mutta käytännössä riippumattomien ammattiliittojen toiminta oli sallittu vain harvassa tehtaassa.
Ihmisoikeusloukkaukset ovat arkipäivää
Kaikissa neljässä maassa viranomaiset estivät työntekijöitä järjestäytymästä muun muassa hajottamalla ammattiliittoja, rajoittamalla lakko-oikeutta ja korvaamalla riippumattomia ammattiliittoja työnantajamyönteisillä elimillä.
– Bangladeshissa laki rajoittaa yhdistymisvapautta ja ammattiliitot korvataan työntekijöiden ”hyvinvointiyhdistyksillä”. Rauhanomaisia protesteja on tukahdutettu väkivalloin, ja lakia käytetään aseena oikeuksiaan peräänkuuluttavia työntekijöitä vastaan.
– Intiassa monia tekstiilityöntekijöitä, jotka työskentelevät tehtaiden ulkopuolisissa tehtävissä esimerkiksi vaatteiden kirjonnan parissa, ei laissa luokitella työntekijöiksi. He eivät ole oikeutettuja eläkkeisiin tai sosiaaliturvaan, eivätkä saa liittyä ammattiliittoon.
– Pakistanissa alipalkkaus ja kirjallisten työsopimusten puute ovat arkipäivää. Työoikeuksien valvonta on hajautettua ja hallitus vastustaa ammattiliittoja, mikä on käytännössä tukahduttanut yhdistymisvapauden.
– Sri Lankassa työntekijöiden järjestäytymistä vaikeutetaan monimutkaisella hallinnolla, ja ammattiliittoon liittyneet joutuvat usein häirinnän ja irtisanomisten kohteeksi.
Vaatejätit haalivat voittoja vastuuta väistellen
Amnestyn mukaan muotiyritykset eivät noudata ihmisoikeusvelvoitteitaan, vaan valvovat niiden täyttymistä vain muodollisesti. Ne eivät vaadi alihankkijoiltaan läpinäkyvyyttä ja hankkivat työvoimaa maista ja tahoilta, jotka eivät valvo työoloja tai tukahduttavat yhdistymisvapautta. Monissa maissa puutteellinen lainsäädäntö tekee laiminlyönnit mahdollisiksi. Osassa tuottajamaita työntekijöiden oikeudet taataan laeissa, joiden toimeenpano on kuitenkin vasta puolitiessä.
Kansainväliset normit velvoittavat yrityksiä tunnistamaan ja ehkäisemään ihmisoikeusriskejä koko toimitusketjussaan. Näitä ovat esimerkiksi YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet ja taloudellisen yhteistyöjärjestö OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille vastuulliseen liiketoimintaan. Sitovan lainsäädännön puute on kuitenkin tehnyt väärinkäytöksistä kiinteän osan vaatealan toimitusketjuja monissa maissa.
Etelä-Aasian vaateteollisuuden työntekijöistä suurin osa on naisia, jotka ovat usein muuttaneet maaseudulta kaupunkiin töiden perässä. He ovat aliedustettuina johtotehtävissä ja kertovat joutuvansa työpaikoillaan säännöllisesti häirinnän, väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Silti oikeutta haetaan ja saadaan harvoin. Tehtaiden miesvaltainen johto, valtioiden järjestäytymisoikeuden rajoitukset ja työnantajien uhkailu ylläpitävät järjestelmää, jossa riisto jatkuu.
Amnesty vaatii valtioita varmistamaan, että kaikilla työntekijöillä on todellinen mahdollisuus käyttää yhdistymisvapauttaan, eli perustaa ja liittyä ammattiliittoihin sekä neuvotella työehdoista. Valtioiden on tutkittava kaikki työlainsäädännön loukkaukset, rangaistava työnantajia asianmukaisesti ja maksettava vääryyttä kokeneille työntekijöille korvauksia.
Yritysten on välittömästi ryhdyttävä konkreettisiin toimiin työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi toimitusketjuissaan ja vahvistettava naistyöntekijöiden asemaa.
”Globaali vaateteollisuuden on otettava käyttöön tuotantostrategia, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia. Vaateteollisuuden on tosiasiallisesti taattava yhdistymisvapaus, kiellettävä ammattiliittoihin kohdistetut kostotoimet ja vältettävä hankintoja sellaisilta alueilta, joissa työntekijöiden oikeuksia ei kunnioiteta. Vaateteollisuuden voitot eivät voi olla ristiriidassa työntekijöiden oikeuksien kanssa. Yhdistymisvapaus on avain väärinkäytösten kitkemiseen”, sanoo Amnestyn pääsihteeri Agnès Callamard.
* Haastateltavan nimi on muutettu hänen turvallisuutensa suojelemiseksi.
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!