Israelin valtion palestiinalaisiin kohdistamat sortotoimet täyttävät apartheidin tunnusmerkistön, sanoo Amnesty International tuoreessa raportissaan. Raportti paljastaa sortoon ja alistamiseen perustuvan järjestelmän, joka kohdistuu niin Israelissa, miehitetyillä palestiinalaisalueilla kuin muissa maissa pakolaisina eläviin palestiinalaisiin.
Amnesty Internationalin Israel’s Apartheid against Palestinians: Cruel System of Domination and Crime against Humanity -raportti perustuu yli kaksi vuotta kestäneeseen tutkimukseen ja oikeudelliseen analyysiin, jota ovat arvioineet myös ulkopuoliset asiantuntijat.
“Palestiinalaisia kohdellaan vähempiarvoisena rodullisena ryhmänä, jolta riistetään järjestelmällisesti ihmisoikeudet, asuivatpa he Gazassa, Itä-Jerusalemissa, Hebronissa tai Israelissa”, sanoo Amnestyn pääsihteeri Agnès Callamard.
“Järjestelmälle, joka perustuu miljoonien ihmisten rakenteelliseen rasistiseen sortamiseen, ei ole oikeutusta. Apartheidilla ei ole sijaa maailmassamme. Maat, jotka sallivat Israelin sortotoimet, jäävät historian väärälle puolelle. Hallitukset, jotka sallivat aseviennin Israeliin ja jotka YK:ssa suojelevat Israelia vastuuseen joutumiselta, tukevat apartheidia, heikentävät kansainvälistä oikeusjärjestelmää ja lisäävät palestiinalaisten kärsimystä”, Callamard jatkaa.
Apartheidin määritelmä
Apartheid-järjestelmä loukkaa vakavasti ihmisoikeuksia ja on kielletty kansainvälisessä oikeudessa. Apartheid-järjestelmässä yksi rodullinen ryhmä järjestelmällisesti syrjii ja alistaa toista, tavoitteenaan sortohallinnon ylläpito. Apartheid on rikos ihmisyyttä vastaan.
Apartheidiin kuuluvat epäinhimilliset teot on määritelty apartheidin vastaisessa yleissopimuksessa ja kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä. Tällaisia tekoja ovat laittomat teloitukset, kidutus, pakkosiirrot ja perusoikeuksien sekä -vapauksien riistäminen.
Amnestyn raportti osoittaa Israelin tehneen apartheidin vastaisessa yleissopimuksessa ja kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä määriteltyjä rikoksia kaikilla alueilla, joita Israel hallitsee. Väkivaltaisimmat rikokset ovat tapahtuneet miehitetyillä palestiinalaisalueilla, missä rikoksia tapahtuu myös enemmän kuin Israelissa.
Amnestyn raportti osoittaa, että Israel riistää palestiinalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia monella tavalla. Palestiinalaiset kärsivät äärimmäisistä liikkumisvapauden rajoituksista sekä Israelin palestiinalaisyhteisöjen pitkäaikaisesta ja syrjivästä aliresursoinnista. Raportti esittää todisteita myös palestiinalaisten pakkosiirroista, hallinnollisista pidätyksistä ja laittomista teloituksista niin Israelissa kuin miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Samalla ulkomailla asuvia palestiinalaispakolaisia kielletään palaamasta koteihinsa.
Amnestyn analyysin mukaan nämä rikokset ovat osa systemaattista palestiinalaisväestöön kohdistuvaa hyökkäystä, joka tähtää sortavan ja alistavan järjestelmän ylläpitämiseen. Siksi ne ovat apartheidia, joka on rikos ihmisyyttä vastaan.
Palestiinalaisten mielenosoittajien laittomat teloitukset ovat selkeä esimerkki Israelin viranomaisten pyrkimyksistä valta-aseman säilyttämiseen. Vuonna 2018 Gazassa asuvat palestiinalaiset alkoivat osoittaa mieltään viikoittain Israelin vastaisella rajalla. He vaativat Gazan saarron lopettamista ja palestiinalaispakolaisten oikeutta palata koteihinsa. Jo ennen mielenosoitusten alkamista Israelin viranomaiset varoittivat, että rajalle saapuvat palestiinalaiset tullaan ampumaan. Vuoden 2019 loppuun mennessä Israelin sotilaat olivat tappaneet 214 siviiliä. Heistä 46 oli lapsia.
Laittomien teloitusten vuoksi Amnesty International vaatii YK:n turvallisuusneuvostoa määräämään laajan asevientikiellon Israeliin. Kiellon tulee kattaa kaikki aseet ja ammukset sekä lainvalvonnassa käytettävät laitteet.
Palestiinalaisia kohdellaan väestöllisenä uhkana
Israel on tähdännyt juutalaisväestön enemmistön saavuttamiseen ja säilyttämiseen perustamisestaan vuonna 1948 saakka. Valtio on hallinnut maa-alueita ja resursseja niin, että niistä hyötyvät Israelin juutalaiset. Vuonna 1967 Israel ulotti nämä käytännöt myös Länsirannalle ja Gazaan. Nykyään kaikilla Israelin hallitsemilla alueilla noudatetaan käytäntöjä, jotka ovat eduksi Israelin juutalaisille ja jotka syrjivät palestiinalaisia.
Amnesty International tunnustaa niin juutalaisten kuin palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden, eikä kyseenalaista Israelin halua olla koti juutalaisille. Se, että Israel kutsuu maata juutalaiseksi valtioksi, ei itsessään osoita tarkoitusta sortaa ja alistaa.
Amnestyn raportti kuitenkin osoittaa, että Israelin hallitukset ovat jatkuvasti kohdelleet palestiinalaisia väestöllisenä uhkana. Hallitukset ovat rajoittaneet palestiinalaisten oleskelua sekä oikeutta maa-alueisiin Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Viralliset suunnitelmat Israelin ja Länsirannan alueiden “juutalaistamiseksi” asettavat tuhannet palestiinalaiset pakkosiirtojen vaaraan.
Sortoa ilman rajoja
Israelin palestiinalaisiin kohdistamat sortotoimet vaihtelevat sekä alueellisesti että oikeudellisen aseman perusteella. Tämä johtuu siitä, että palestiinalaisväestö on ajan myötä sirpaloitunut niin maantieteellisesti kuin poliittisesti. Vuosien 1947–1949 ja 1967 sodat, palestiinalaisalueiden miehitys sekä erilaisten oikeudellisten ja hallinnollisten järjestelmien luominen alueelle ovat hajottaneet palestiinalaisyhteisöjä ja erottaneet heidät Israelin juutalaisväestöstä.
Israelissa asuvien palestiinalaisten oikeudet toteutuvat paremmin kuin miehitetyillä palestiinalaisalueilla asuvien palestiinalaisten oikeudet. Myös Gazassa ja Länsirannalla asuvien palestiinalaisten kokemukset eroavat toisistaan. Amnesty Internationalin tutkimus kuitenkin osoittaa, että kaikki palestiinalaiset ovat saman, sortavan järjestelmän kohteita.
Palestiinalaisten kohtelulla on kaikkialla sama tavoite: maa-alueita ja resursseja jaetaan niin, että Israelin juutalaiset hyötyvät niistä ja samalla palestiinalaisten oleskelua ja oikeutta maa-alueisiin kavennetaan.
Israelin viranomaiset kohtelevat palestiinalaisia vähempiarvoisena rodullistettuna ryhmänä, joka määritellään ei-juutalaisuuden kautta. Israelin lakeihin perustuva rotusyrjintä vaikuttaa kaikkiin palestiinalaisiin Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla.
Israelin kansallisvaltiolaissa maan palestiinalaiset kansalaiset asetetaan oikeudellisesti eriarvoiseen asemaan Israelin juutalaisiin verrattuna. Länsirannalla ja Gazassa, missä Israel on hallinnut väestörekisteriä vuodesta 1967 saakka, suurinta osaa palestiinalaisista pidetään kansalaisuudettomina. He saavat elää ja työskennellä alueella vain Israelin armeijan myöntämän henkilöllisyystodistuksen nojalla.
Israeliin pakkoliitetyssä Itä-Jerusalemissa eläville palestiinalaisille myönnetään kansalaisuuden sijasta pysyvä oleskelulupa. Pysyvyys ei toteudu läheskään aina, sillä vuoden 1967 jälkeen Israelin sisäministeriö on perunut yli 14 000 palestiinalaisen oleskeluluvan ja pakkosiirtänyt heidät kaupungin ulkopuolelle.
Sotien aikana pakkosiirretyt palestiinalaispakolaiset ja heidän jälkeläisensä eivät saa palata entisille kotiseuduilleen. Tämä on kansainvälisen oikeuden vastaista.
Vähempiarvoisia kansalaisia
Israelin asukkaista noin 19 prosenttia on palestiinalaisia. He kohtaavat monenlaista rakenteellista syrjintää. Vuonna 2018 syrjintä tuli näkyväksi myös kansallisvaltiolaissa, jossa Israeliin viitattiin ensimmäistä kertaa eksklusiivisesti “juutalaisten valtiona”. Laki edistää juutalaisten siirtokuntien rakentamista ja heikentää arabian asemaa maan virallisena kielenä.
Amnestyn tutkimus osoittaa, että 80 prosenttia Israelin maa-alueista on palestiinalaisten ulottumattomilla rasististen pakkolunastusten sekä maankäyttöön liittyvien lakien, suunnittelun ja kaavoituksen vuoksi.
Israelin eteläosissa sijaitseva Negev/Naqab toimii esimerkkinä alueesta, jossa Israelin viranomaisten suunnittelu- ja rakentamiskäytännöt tarkoituksenmukaisesti poissulkevat palestiinalaiset. Israelin viranomaiset ovat pyrkineet “juutalaistamaan” aluetta vuodesta 1948 saakka: laajoja maa-alueita on nimetty luonnonsuojelualueiksi tai armeijan ampumavyöhykkeiksi. Alueelle on asetettu myös tavoitteita juutalaisväestön kasvulle. Käytännöillä on ollut musertava vaikutus kymmenien tuhansien alueella asuvien palestiinalaisbeduiinien elämään.
Israel ei ole tunnustanut 35 beduiinikylää, joissa asuu yhteensä 68 000 ihmistä. Siksi ne eivät ole valtiollisessa sähkö- tai vesiverkossa ja alueen taloja tuhotaan säännöllisesti. Koska kylillä ei ole virallista asemaa, niiden asukkaat eivät saa osallistua politiikkaan, eikä heillä ole oikeutta terveydenhuoltoon tai koulutukseen. Olosuhteet ovat pakottaneet monet palestiinalaiset pakenemaan kodeistaan ja kylistään, mikä tarkoittaa pakkosiirtoa.
Vuosikymmenten tietoinen epätasa-arvoinen kohtelu on johtanut siihen, että Israelin palestiinalaiset ovat taloudellisesti merkittävästi heikommassa asemassa kuin Israelin juutalaiset. Valtion resurssien räikeästi syrjivä jakaminen pahentaa tilannetta entisestään. Tuore esimerkki resurssien jakamisesta nähtiin koronapandemian aikana, kun hallituksen koronaelvytystuista ohjattiin vain 1,7 prosenttia palestiinalaisviranomaisille.
Palestiinalaisten pakkohäädöt
Israelin apartheidin ytimessä ovat palestiinalaisten pakkosiirrot ja häädöt kodeistaan. Perustamisestaan saakka Israel on pakkolunastanut maata palestiinalaisilta ja jatkaa yhä lukemattomien lakien ja käytäntöjen toimeenpanoa, jotta se saisi suljettua palestiinalaiset mahdollisimman pienille erillisalueille. Israel on olemassaolonsa aikana tuhonnut satoja tuhansia palestiinalaiskoteja ja muuta omaisuutta kaikilla hallitsemillaan alueilla.
Itä-Jerusalemissa ja miehitettyjen palestiinalaisalueiden C-vyöhykkeellä asuvat palestiinalaiset ovat Israelin hallinnon alla. Näillä alueilla viranomaiset eivät myönnä palestiinalaisille rakennuslupia, minkä vuoksi palestiinalaiset joutuvat rakentamaan laittomia rakennuksia, joita Israelin viranomaiset tuhoavat kerta toisensa jälkeen.
Israelin laittomien siirtokuntien jatkuva laajentuminen heikentää tilannetta entisestään miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Laittomien siirtokuntien rakentaminen on ollut hallituksen johtama käytäntö vuodesta 1967 saakka. Siirtokunnat kattavat nykyään 10 prosenttia Länsirannan pinta-alasta. Itä-Jerusalemissa on pakkolunastettu 38 prosenttia palestiinalaisten maa-alueista vuosien 1967–2017 välillä.
Liikkumisvapauden rajoittaminen
Israelin viranomaiset ovat rajoittaneet palestiinalaisten liikkumista miehitetyillä palestiinalaisalueilla 1990-luvun puolivälistä saakka. Liikkumista rajoitetaan armeijan tarkastuspisteillä, tiesuluilla, aidoilla ja muilla rakenteilla. Palestiinalaisia estetään matkustamasta Israeliin tai ulkomaille.
Palestiinalaiset on eristetty “sotilasalueille” yli 700 kilometrin mittaisella aidalla, jota Israelin viranomaiset rakentavat yhä. Palestiinalaisten pitää hakea lukuisia erilaisia lupia, jotta he voivat palata tai poistua kodeistaan. Yli kaksi miljoonaa palestiinalaista elää Israelin saartamassa Gazassa, jonne on syntynyt humanitaarinen kriisi. Gazalaisten on lähes mahdotonta matkustaa ulkomaille tai miehitetyille palestiinalaisalueille. Heidät on erotettu tehokkaasti muusta maailmasta.
“Miehitettyjen palestiinalaisalueiden lupajärjestelmä on kuin symboli palestiinalaisten syrjinnälle. Kun palestiinalaiset ovat tuntikausia jumissa tarkastuspisteillä tai odottavat jälleen uutta lupaa liikkumiseen, Israelin kansalaiset voivat liikkua alueella kuinka haluavat”, Amnestyn pääsihteeri Agnès Callamard kuvailee.
Amnesty Internationalin tutkijat kävivät läpi kaikki turvallisuusperustelut, joihin Israelin viranomaiset viittaavat palestiinalaisten kohtelussa. Osalla Israelin käytännöistä on oikeutettu tavoite turvallisuuden takaamiseen alueella, mutta ne on toimeenpantu täysin suhteettomalla ja syrjivällä tavalla, joka loukkaa kansainvälistä oikeutta. Muilla käytännöillä ei sen sijaan ole minkäänlaisia turvallisuuteen liittyviä perusteita, vaan ne tähtäävät yksinomaan sortoon ja alistamiseen.
Amnestyn suositukset tulevaan
Amnesty International tarjoaa raportissaan lukuisia suosituksia, joiden avulla Israel voi alkaa purkaa apartheid-järjestelmää sekä syrjiviä rakenteita, rotuerottelua ja sortoa, jotka ylläpitävät apartheidia.
Kotien tuhoaminen ja pakkohäädöt on lopetettava välittömästi. Israelin on myönnettävä palestiinalaisille yhtäläiset oikeudet niin Israelissa kuin miehitetyillä palestiinalaisalueilla kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja humanitaarisen oikeuden mukaisesti. Palestiinalaispakolaisille ja heidän jälkeläisilleen on annettava lupa palata kotiin. Ihmisoikeusloukkauksia tai rikoksia ihmisyyttä vastaan kokeneille ihmisille täytyy antaa täydet korvaukset.
Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla tapahtuneiden ihmisoikeusloukkausten mittakaava on niin merkittävä, että kansainvälisen yhteisön on viipymättä muutettava suhtautumistaan alueen ihmisoikeuskriisiin. Kaikki valtiot voivat soveltaa yleismaailmallista toimivaltaa niihin henkilöihin, joita voidaan perustellusti epäillä kansainvälisessä oikeudessa määritellyistä apartheid-rikoksista. Yleismaailmallisen toimivallan nojalla valtiot voivat aloittaa oikeusprosessin riippumatta rikoksesta epäillyn henkilön kansalaisuudesta tai siitä, missä rikos on tapahtunut. Apartheidin vastaisen yleissopimuksen allekirjoittaneilla valtioilla on siihen velvollisuus.
“Muut maat eivät voi suhtautua apartheidiin mitäänsanomattomilla moitteilla ja kiertelyllä. Palestiinalaiset ja israelilaiset jäävät jumiin väkivallan kierteeseen, jollemme kitke sen juurisyitä”, toteaa Agnès Callamard.
“Israelin pitää purkaa apartheid-järjestelmä ja alkaa kohdella palestiinalaisia ihmisinä, joilla on yhtäläiset oikeudet ja ihmisarvo. Ennen tätä rauha ja turvallisuus jäävät saavuttamatta niin palestiinalaisille kuin israelilaisille.”