“Rasismi ei vahingoita ainoastaan niitä ihmisiä, jotka sitä kohtaavat, vaan koko yhteiskuntaa. Se syventää epäluottamusta, lisää epäilyksiä kaikkien osapuolten välillä ja repii rikki yhteiskunnan rakenteita.” – Yhdistyneet Kansakunnat
Kansainvälistä rotusyrjinnän poistamisen päivää vietetään vuosittain 21. maaliskuuta muistoksi Sharpevillessä, Etelä-Afrikassa, vuonna 1960 tapahtuneesta väkivallasta. Tuolloin poliisi avasi tulen rauhanomaista apartheidin ”passilakeja” vastustanutta mielenosoitusta kohti ja surmasi 69 ihmistä. Tämän seurauksena YK:n yleiskokous nimesi vuonna 1979 viikon solidaarisuudelle rasismia ja rotusyrjintää vastaan taisteleville ihmisille.
Suomessa yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys, kuten Suomen yhdenvertaisuuslaissa on määritelty, eivät ole toteutuneet. Useat tutkimukset – muun muassa Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) – osoittavat, että rodullistetut ryhmät kohtaavat yhä rasismia, institutionaalista syrjintää, ulossulkemista ja järjestelmällistä epäinhimillistämistä.
Toistuvista sitoumuksista huolimatta pääministeri Petteri Orpon hallituksen toimet jäävät vakavasti vajaiksi rasismin ja syrjinnän torjumisessa.
Hallituksen rasisminvastainen ja yhdenvertaisuutta edistävä toimenpideohjelma vaikuttaa suurelta osin symboliselta, eikä osoita aitoa sitoutumista rasismin kitkemiseen. Yhteiskunnallinen ilmapiiri ja keskinäinen kunnioitus ovat heikentyneet, ja tätä kehitystä pahentaa politiikka, joka normalisoi vihapuhetta sekä etnisten, kielellisten ja uskonnollisten vähemmistöjen syrjäyttämistä.
Yhteiskunnalliset jakolinjat ovat syventyneet, mikä näkyy rasistisissa syrjintätapauksissa, viharikoksissa ja sosiaalisessa mediassa kasvavassa vihassa — kehityksessä, joka vakavasti horjuttaa yhteiskunnan eheyden tunnetta. Pääministerin ”nollatoleranssi rasismille” on lunastettava konkreettisilla toimilla, ei pelkillä sanoilla.
Elokuussa 2023 eduskunnalle annetun yhdenvertaisuusselonteon jälkeen hallituksen konkreettiset lainsäädäntötoimet ovat sen sijaan edenneet kohti järjestelmää, joka rakenteellisesti sulkee ulkopuolelle rodullistetut ja maahanmuuttajataustaiset ihmiset.
Hallitus vaikeuttaa Suomen kansalaisuuden saamista, lyhentää työttömäksi jääneiden ulkomaalaisten työnhakuaikaa ennen oleskeluluvan menettämistä, kiristää perheenyhdistämisen ehtoja ja tekee kansainvälisen suojelun saamisesta sekä turvapaikkamenettelystä vaikeampaa ja vähemmän saavutettavaa. Lisäksi se on vaarantanut kansanterveyttä rajoittamalla paperittomien pääsyä ei-kiireelliseen välttämättömään terveydenhuoltoon ja heikentänyt kotouttamisohjelmia.
Hallitus esittää EU:n uuden pakolaispolitiikan kansallisessa toimeenpanossa minimilinjan noudattamista. Vaikka EU-lainsäädäntö sallii laajan kansallisen harkinnan, hallitus on valinnut tiukimman mahdollisen tulkinnan, mukaan lukien pitkään voimassa olleen oikeusturvatakeen – maksuttoman oikeusavun – poistamisen turvapaikanhakijoilta prosessin ensimmäisessä ja kriittisimmässä vaiheessa. Lisäksi hallitus sivuuttaa EU:n vaatimuksen riittävästi resursoidusta kansallisesta ihmisoikeuksien seurantamekanismista, sillä se ei osoita riittäviä voimavaroja yhdenvertaisuusvaltuutetulle, jolle valvontatehtävä on suunniteltu.
Hallituksen suunnitelmat solmia ”turvallisen kolmannen maan” sopimuksia EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa sekä perustaa niin sanottuja palautuskeskuksia merkitsevät vaarallista poliittista suunnanmuutosta, joka sisältää vakavia ihmisoikeusloukkauksien riskejä. Näiden hankkeiden edistäminen viestii huolestuttavasta haluttomuudesta noudattaa vakiintuneita kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita.
Lisäksi hallituksen suunnitelmat luoda kaksitasoinen työttömyysturvajärjestelmä — alempi taso maahanmuuttajille ja korkeampi muille — ovat lähtökohtaisesti syrjiviä. Aikomukset rajoittaa osan maahanmuuttajien oikeutta kotihoidon tukeen syventävät eriarvoisuutta. Yhdessä nämä suunnitelmat merkitsevät merkittävää muutosta Suomen sosiaalipolitiikassa, jossa oikeus sosiaaliturvaan on perinteisesti perustunut asumiseen, ei syntyperään.
YHTEISET SUOSITUKSEMME:
Laajana asiantuntijoiden, kokemusasiantuntijoiden ja rasisminvastaisen työn tekijöiden yhteisönä olemme arvioineet hallituksen rasisminvastaisen ja yhdenvertaisuutta edistävän toimenpideohjelman. Tällä pohjalla esitämme seuraavat suositukset:
Suomen tulevaisuuden on oltava selkeästi antirasistinen. Hallituksen tulee perua meneillään olevat säästötoimet, jotka kohdistuvat rodullistettuihin ja maahanmuuttajataustaisiin yhteisöihin, ja sen sijaan säätää lakeja, jotka tehokkaasti estävät rasistista syrjintää kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Erityistä huomiota tarvitaan työllisyyteen ja ihmiskaupan torjuntaan, joissa valvontaa tulee vahvistaa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvolainsäädännön tasolle.
Suunnitelmat alentaa maahanmuuttajien sosiaaliturvaa tai rajoittaa heidän oikeuksiaan etuuksiin on peruttava. Sosiaalipolitiikan tulee perustua syrjimättömyyteen.
Viharikokset on tutkittava tehokkaasti ja tekijät saatettava vastuuseen. Viranomaisten tulee myös tunnistaa ja käsitellä viharikosten monimuotoiset ja toisiinsa kietoutuvat syrjinnän muodot.
Lainsäädäntöä on vahvistettava rasismin, vihapuheen ja viharikosten torjumiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja EU-lainsäädännön mukaisesti. Suomen rikoslain on vastattava EU:n puitepäätöstä rasismin ja muukalaisvihan torjunnasta. Etnisen profiloinnin kieltoa on selkeytettävä ja vahvistettava.
Viranomaisten tulee vahvistaa luottamusta ja kunnioitusta rodullistettuja vähemmistöjä ja maahanmuuttajayhteisöjä kohtaan sekä tuomita välittömästi ja yksiselitteisesti vihapuhe — erityisesti poliittisten johtajien esittämänä ja mediassa.
ECRIn suositusten mukaisesti hallituksen tulee ryhtyä määrätietoisiin toimiin rasismin ja LGBTI-vihapuheen torjumiseksi, myös verkossa ja silloin, kun sitä esiintyy julkisten henkilöiden toimesta. Hallituksen tulisi perustaa poikkihallinnollinen työryhmä, joka sisältää viranomaisia, yhdenvertaisuustoimijoita, kansalaisjärjestöjä, tutkijoita ja median edustajia. Tämän ryhmän tulee saada toimeksianto laatia kattava ohjelma konkreettisista, mitattavista ja ajallisesti rajatuista toimenpiteistä vihapuheen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi.
Viranomaisten tulee arvioida riippumattomasti budjettileikkausten ja lainsäädäntömuutosten yhteisvaikutukset maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin. Kohtuuttomat ja epäinhimilliset seuraukset aiheuttavat lait on peruttava.
Maahanmuuttajien oikeuksia, mukaanlukien oikeus turvapaikkaan, pitää vahvistaa, ei vähentää.
EU:n uutta maahanmuuttopolitiikkaa tulee toteuttaa ihmisoikeuksia kunnioittaen, ei minimitasolla. Maksuttoman oikeusavun tulee säilyä kaikissa turvapaikkaprosessin vaiheissa, ja valvontamekanismille on turvattava riittävät resurssit. Palautuskeskuksia tai turvallisen kolmannen maan sopimuksia ei tule edistää.
Hallituksen tulisi myös tarjota merkityksellistä tukea rasisminvastaisille kansalaisyhteiskunnan toimijoille ja varmistaa heidän aktiivinen osallistumisensa rasismin torjumista ja yhdenvertaisuuden edistämistä koskevan toimenpideohjelman toteuttamiseen. Vaadimme pitkäjänteistä ja ennakoitavaa rahoitusta, jotta hallituksen toimenpideohjelma voidaan toteuttaa tehokkaasti.
Toimenpideohjelman toteuttamisen ja rahoituksen lisäksi hallituksen on varmistettava kohdennettu rahoitus ja rakenteellinen tuki Suomessa suoraan rasisminvastaista työtä tekeville järjestöille, erityisesti niille, jotka ovat rodullistettujen yhteisöjen perustamia ja johtamia. Tällainen tuki on välttämätöntä rasisminvastaisen työn vahvistamiseksi ja laajentamiseksi koko yhteiskunnassa. Tällä hetkellä suurin osa rasisminvastaisesta työstä tehdään vapaaehtoispohjalta, pitkälti järjestöjen rajallisten rahoitusmahdollisuuksien vuoksi — mukaan lukien rodullistettujen afrikkalaisten yhteisöjen johtamat järjestöt.
Me kehotamme hallitusta voimakkaasti nostamaan kunnianhimon tasoa rasisminvastaisessa työssään, lopettamaan toimet, jotka lisäävät rodullistettujen syrjäytymistä, ja ottamaan suunnan, joka vastaa sen omia kansallisia ja kansainvälisiä sitoumuksia. Lisäksi muistutamme hallitusta sen velvollisuudesta turvata kaikkien ihmisten perus- ja ihmisoikeudet.
Lausunnon allekirjoittajat:
African Anti-Racism Society Finland ry
Amnesty International Suomen osasto
Forum for Foreign Scholars in Finland ry
Sahwira International ry
Food not bombs
Rasmus ry