Minulle turvattomuuden tunnetta ei aiheuta turvapaikanhakijoiden tulo rajalle vaan se, miten Suomi vastaa rajavaltion mahdollisiin pyrkimyksiin käyttää turvaa hakevia ihmisiä oman poliittisen päämääränsä edistämiseen, kirjoittaa Amnestyn oikeudellinen harjoittelija Inkeri Tervo.
Syrjivien ja ihmisoikeuksia rajoittavien säännösten läpi ajaminen kansallisen turvallisuuden nimissä on yleistä autoritäärisissä valtioissa. Sama kehitys vaikuttaa kuitenkin normalisoituvan myös pitkät oikeusvaltiollisen kehityksen juuret omaavissa Euroopan valtioissa – kuten Suomessa. Suomessa turvapaikanhakuoikeutta loukkaaviin lakiuudistuksiin on liittynyt vahvasti keskusteluilmapiiri, jossa jokaista universaalisti suojaavat ihmisoikeusvelvoitteet esitetään esteenä kansallisen turvallisuuden suojelemiselle.
Sanoja ei käytetä vain ympäröivän maailman jäsentämiseen tai hahmottamiseen, vaan niillä rakennetaan aktiivisesti ”yhteistä” todellisuutta. Sanoilla valitaan, mihin huomio kiinnitetään. Sanoilla voidaan rakentaa seiniä tai siltoja.
Vuonna 2015, kun Eurooppaan saapui yli miljoonaa turvapaikanhakijaa, alettiin puhua ”pakolaiskriisistä”. Mutta ketä tämän kriisin katsottiin ensi sijassa koskevan? Kriisistä ei puhuttu turvaa hakevien ihmisten kriisinä tai lähtövaltioiden naapurimaiden kriisinä, jotka tänäkin päivänä kantavat suurimman vastuun maailman pakolaisista. Pakolaiskriisistä puhuttiin Euroopan vakautta uhkaavana ”Euroopan kriisinä”.
Mielikuvaa siitä, että turvaa hakevien ihmisten tulo Eurooppaan ja Suomeen on jatkuvaa ja hallitsematonta, luotiin ja vahvistettiin käyttämällä turvapaikanhakijoista ja pakolaisista luonnonilmiöihin viittavia kielikuvia, kuten ”turvapaikanhakijavirta” tai ”pakolaisaalto”.
Yksittäiset turvapaikanhakijat epäinhimillistettiin ja huomio käännettiin pois niistä vaaroista ja vaikeuksista, joita turvaa hakevat ihmiset ovat kohdanneet niin lähtömaassaan kuin matkallaan Eurooppaan ja Suomeen. Kriisinarratiivilla oikeutettiin turvapaikanhakuoikeuteen tehtäviä epäinhimillisiä rajoituksia turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien kustannuksella.
Tällä kertaa pyrkimykselle heikentää turvapaikanhakijoiden oikeuksia on annettu nimi: turvapaikanhakijoiden välineellistäminen.
Tällä kertaa pyrkimykselle heikentää turvapaikanhakijoiden oikeuksia on annettu nimi: turvapaikanhakijoiden välineellistäminen. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa toinen valtio pyrkii käyttämään turvapaikanhakijoita oman poliittisen päämääränsä edistämisen välineinä antamalla heille esimerkiksi väärää tietoa rajan ylittämisestä ja saattamalla heitä naapurivaltion rajalle.
Samaan aikaan kansainvälisten normien ja ihmisoikeusvelvoitteiden soveltamatta jättämistä perustellaan kansallisen turvallisuuden suojelemisella ”muuttuneessa turvallisuusympäristössä”.
Euroopan turvapaikkapolitiikka julmistuu
Minulle turvattomuuden tunnetta ei aiheuta laajamittainenkaan turvapaikanhakijoiden tulo rajalle, vaan se, miten Suomi vastaa rajavaltion mahdollisiin pyrkimyksiin hyväksikäyttää pakenemaan joutuneita ihmisiä poliittisten tarkoitusperien edistämiseksi.
Kansainvälistä suojelua hakevien oikeudet eivät voi olla riippuvaisia siitä, ovatko he mahdollisesti ”välikappaleina” tällaisessa tilanteessa. Päinvastoin tilanteessa hakijoiden haavoittuva asema ja suojan tarve korostuvat entisestään.
Kun Trump rakensi aitaa Meksikon rajalle joitakin vuosia sitten, pidin sitä niin järjettömänä ja brutaalina, että en olisi osannut aavistaa, että vuonna 2022 aitojen rakentamisesta aletaan keskustella Suomessa. Aitoja nousee ympäri Eurooppaa ja tämän hyväksyttävyyttä on perusteltu liittämällä hankkeet kansallisen turvallisuuden suojelemiseen.
On syytä pysähtyä miettimään, ketkä ovat oikeasti vaarassa, kun ajatellaan tilannetta Euroopan ulkorajoilla. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet ihmisoikeusloukkauksista EU:n ulkorajoilla useissa valtioissa. Raporteissa on nostettu esille väkivalta turvapaikanhakijoita kohtaan, laittomat push backit ja turvapaikanhakuoikeuden estäminen.
Esimerkiksi Puolan rajalla on raportoitu olevan ihmisiä, jotka ovat pakkasessa vailla suojaa ja joita Puolan ja Valko-Venäjän viranomaiset pompottelevat maasta toiseen väkivaltaisesti. Humanitaarista apua ei päästetä rajalle.
Ihmisiä Puolan rajalla.
Liettuassa viranomaiset ovat pitäneet turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia vankiloita muistuttavissa säilöönottokeskuksissa jopa kuukausien ajan. Moni säilöönottokeskuksissa ollut on kertonut, kuinka vartijat pahoinpitelivät, uhkailivat ja solvasivat rasistisesti täysin umpimähkäisesti säilöön otettuja ihmisiä.
Tanskassa hyväksyttiin viime kesänä laki, joka mahdollistaa Tanskasta kansainvälistä suojelua hakevien ihmisten lennättämisen EU-alueen ulkopuolisiin keskuksiin odottamaan hakemustensa käsittelyä. Hakemusten käsittely tapahtuisi myös kolmansissa valtioissa. Jos hakijan turvapaikkahakemus hyväksyttäisiin, hakija voisi jäädä maahan, jonne hänet on lähetetty tai vaihtoehtoisesti Tanska esittää, että pakolainen voitaisiin siirtää YK:n ylläpitämälle leirille. Kielteisen päätöksen saaneiden karkottamisesta vastaisi Tanskan ulkomainen yhteistyökumppani. Suunnitelma on osa Tanskan pyrkimystä varmistaa, että maahan ei tule jatkossa yhtäkään turvapaikanhakijaa.
Iso-Britannia on solminut Ruandan kanssa noin 144 miljoonan euron arvoisen sopimuksen, jossa Ruanda alkaa vastata osan Britanniasta turvapaikkaa hakeneiden ihmisten turvapaikkaprosessista. Sopimus mahdollistaa turvaa hakevien ihmisten lennättämisen ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneeseen Ruandaan.
Hollannin hallitus hyväksyi heinäkuussa suunnitelman majoittaa turvapaikanhakijoita risteilyalukselle. Hollanti on tilannut jo kolme alusta tätä varten. Miten risteilijöihin majoitetut ihmiset pääsevät liikkumaan laivaan ja pois vapaasti? Valtio ei voi vangita heitä laivaan. Kyse on ihmisten liikkumisvapauden rajoittamisesta.
Euroopan turvapaikkapolitiikka muuttuu jatkuvasti julmemmaksi ja tähän jatkumoon Suomi on hyvää vauhtia liittymässä.
Suljettuja keskuksia myös Suomen rajoille?
Ennen kuin eduskunta jäi kesälomalle, se hyväksyi kauden viimeisessä täysistunnossaan rajavartiolakiin ja valmiuslakiin tehtävät muutokset, jotka mahdollistavat kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämisen yhdelle rajanylityspaikalle, rajanylitysliikenteen rajoittamisen ja rajanylityspaikkojen sulkemisen.
Jos turvapaikkahakemuksen jättäminen tehdään liki mahdottomaksi erilaisin rajoituksin, kuten estämällä ihmisten pääsy maahan aidoin tai osoittamalla turvapaikanhakemiselle vain yksi kaukainen paikka, ei turvapaikkahakemuksen jättäminen ole tosiasiallisesti mahdollista. Silloin loukataan oikeutta hakea turvapaikkaa. Henkilö, jolla olisi perusteet saada kansainvälistä suojelua, voi joutua takaisin vakavien ihmisoikeusloukkausten vaaraan, jopa hengenvaaraan, ja valtio syyllistyy ehdottoman palautuskiellon loukkaukseen.
Turvapaikan hakeminen ei ole rikos, vaan oikeus.
Palautuskielto on ehdoton, eikä siitä voi poiketa edes sodan tai kansallista turvallisuutta uhkaavan yleisen hätätilan aikana. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan esimerkiksi joukoittainen maahantulo tai siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrän huomattava kasvu ei vapauta valtiota noudattamasta ehdotonta palautuskieltoa.
Nyt eduskunnan on tarkoitus alkaa käsitellä ehdotusta rajamenettelyn käyttöönottamiseksi. Rajamenettelyssä turvapaikkahakemuksia voitaisiin käsitellä nopeasti heti rajalla tai sen läheisyydessä ilman pääsyä maahan. Turvapaikkahakemusten pikakäsittely rajalla tuo muualta Euroopasta tutut suljetut keskukset myös Suomen rajoille.
Turvapaikanhakijoiden liikkumista rajoitetaan suhteettomasti, mikä tosiasiallisesti tarkoittaa säilöönottoa. Turvapaikanhakijoiden liikkumisvapauden rajoittaminen ja sulkeminen keskuksiin muistuttaa rangaistusta. Turvapaikan hakeminen ei ole rikos, vaan oikeus.
Turvapaikkahakemusten pikakäsittely vaarantaa turvaa hakevien oikeusturvan ja voi johtaa palautuskiellon loukkauksiin, kun kansainvälistä suojelua tarvitsevia ihmisiä ei tunnisteta ja heidän hakemuksiaan ei tutkita riittävän huolellisesti.
Oikeusvaltiota täytyy suojella
Oikeusvaltiossa kaikki julkinen valta toimii lainsäädännön asettamissa rajoissa perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen ja on riippumattomien ja puolueettomien tuomioistuinten valvonnassa. Oikeusvaltio sekä perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat Suomen perustuslaissa vahvistettuja periaatteita, joihin Suomi on sitoutunut myös EU:n jäsenvaltiona sekä osana kansainvälisiä velvoitteitaan.
Oikeus turvapaikanhakuun on perustavanlaatuinen ihmisoikeus, jolla suojellaan viime kädessä ihmisen oikeutta elämään. Oikeusvaltio ei voi valita itselle mieluisampia perus- ja ihmisoikeuksia ja soveltaa ja kunnioittaa vain niitä. Ihmisoikeudet muodostavat kokonaisuuden, jossa eri oikeudet ovat kiinteässä suhteessa toisiinsa ja mahdollistavat toinen toisensa toteutumisen. Kaikista ihmisoikeuksista täytyy pitää kiinni systemaattisesti.
Meihin on jo onnistuttu vaikuttamaan, ja meihin on vaikutettu niin vahvasti, että olemme valmiita sulkemaan silmämme siltä, että varautumisemme ei ole linjassa perustuslakimme eikä kansainvälisen oikeuden kanssa.
Nyt puheena olevan lainsäädännön tarpeellisuutta on perusteltu muun muassa niin, että tällainen etukäteinen varautuminen viestii vaikuttamista yrittäville vieraille valtioille, että meihin ei kannata kohdistaa vaikuttamisyrityksiä. Mutta voidaanko puhua enää ennakollisesta varautumisesta tai vaikuttamisyrityksistä?
Itse näen, että nämä lainsäädäntöuudistukset viestivät nimenomaan siitä, että meihin on jo onnistuttu vaikuttamaan, ja meihin on vaikutettu niin vahvasti, että olemme valmiita sulkemaan silmämme siltä, että varautumisemme ei ole linjassa perustuslakimme eikä kansainvälisen oikeuden kanssa.
Samalla rapautamme ihmisoikeusjärjestelmää paitsi kansallisesti myös kansainvälisesti. Viestimme, että ihmisoikeusjärjestelmä onkin jotain toissijaista, josta voi poiketa oman harkintansa mukaan. Normalisoimme ihmisoikeusloukkauksia ja luomme hedelmällistä maaperää oikeusvaltioiden rapautumiselle
Kun puhutaan arkielämän ympyröistä, turvallisuuden tunnetta luo ennakoitavuus ja yhteisistä säännöistä kiinni pitäminen. Turvapaikanhakijoiden välineellistäminen poliittisten tarkoitusperien edistämiseksi ammentaa vaikuttavuutensa epävarmuuden ja sekasorron lietsonnasta. Parasta varautumista ja immuniteettia on noudattaa pitkäjänteisesti ja systemaattisesti kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia, joiden tarkoitus on nimenomaan lisätä turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta.
Teksti: Inkeri Tervo. Kirjoittaja työskentelee oikeudellisena harjoittelijana Amnestyn Suomen osastossa.
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!