Amnesty International Suomen osasto lausui sosiaali- ja terveysministeriölle 15.6.2026 hallituksen esitysluonnoksesta laiksi terveydenhuoltolain 51 §:n muuttamisesta (digitaalinen hoidon tarpeen arvio).
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi terveydenhuoltolain 51 §:ää. Muutoksen tarkoituksena on mahdollistaa hoidon tarpeen arvion tekeminen digitaalisesti, automaatiota käyttäen. Käytännössä lääkinnällinen laite tekisi arvion potilaan hoidon tarpeesta ja sen kiireellisyydestä. Kyseessä olisi tietosuoja-asetuksen tarkoittama automatisoitu yksittäispäätös. Potilaalla olisi aina oikeus terveydenhuollon ammattihenkilön tekemään arvioon. Esityksen tavoitteena on nopeuttaa perusterveydenhuollon palvelujen piiriin pääsyä ja vähentää hoidon tarpeen arvion tekemiseen käytettävää työaikaa.
Amnesty katsoo, että vaikka esityksen tavoite hoitoon pääsyn nopeuttamisesta on hyväksyttävä ja kannatettava, esitetty ratkaisu sisältää merkittäviä perus- ja ihmisoikeusriskejä.
Keskeinen ongelma on, että esitys siirtäisi hoidon tarpeen arviointia, joka on osa perustuslain 19 §:ssä turvattua oikeutta riittäviin terveyspalveluihin, pois terveydenhuollon ammattihenkilön vastuulta automaattiselle järjestelmälle. Hoidon tarpeen arviointi ei ole pelkkä tekninen vaihe, vaan ratkaiseva portinvartijatoimi, joka vaikuttaa suoraan siihen, saako henkilö tarvitsemansa hoidon ja millä aikataululla. Tällaisessa tilanteessa päätöksenteon tulee perustua ensisijaisesti yksilölliseen, ammatilliseen arvioon.
Kansainvälisesti tarkasteltuna vastaavanlaisia järjestelmiä ei ole otettu laajasti käyttöön siten, että tekoäly tai automaatio tekisi itsenäisesti hoidon tarpeen arvioinnin. Esimerkiksi Ruotsissa ja Isossa‑Britanniassa digitaalisia järjestelmiä käytetään niin sanottuina triage- ja tukivälineinä, ei itsenäisinä päätöksentekijöinä. Lopullinen arvio ja hoitoon pääsyä koskevat ratkaisut perustuvat näissä malleissa aina terveydenhuollon ammattihenkilön tekemään arvioon. Esitysluonnos edustaa siten kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen pitkälle menevää automaation käyttöä.
Lisäksi esitykseen liittyy merkittäviä riskejä potilaiden oikeusturvan, yhdenvertaisuuden ja tietosuojan kannalta.
Automaattinen arvio voi ohjata potilaita pois palveluista, viivästyttää hoitoon pääsyä tai tuottaa syrjiviä lopputuloksia erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien kohdalla. Samanaikaisesti oikeussuojakeinojen, virkavastuun kohdentumisen ja teknologiaa kehittävien yritysten vastuun käsittely jää esityksessä puutteellisiksi.