Eduskunta hyväksyi eilen seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksen, jossa rikoksen keskeinen määrittäjä on teko vasten toisen tahtoa. Uudistus kuitenkin jättää mahdollisuuden valta-aseman väärinkäytön rankaisemattomuuteen, toteaa Amnesty International.
Uudessa seksuaalirikoslainsäädännössä raiskauksen keskeinen määrittäjä on teko vastoin toisen tahtoa. Tahtotila täytyy voida muodostaa ja ilmaista vapaaehtoisesti. Mikäli tahdonmuodostukseen on vaikutettu erityistä valta-asemaa vakavasti väärinkäyttäen, kyseessä on raiskaus.
Lainsäädäntö nostaa esiin myös muut suostumukseen vaikuttavat olosuhdetekijät. Pelko, heikentynyt tietoisuudentila, teon äkkinäisyys ja teon yhteydessä käytetty väkivalta tai sen uhka voivat kumota suostumuksen.
“Tämä on upea päivä ihmisoikeuksille. Lakiuudistus pyyhkii pois vanhentuneet ja vaaralliset raiskauslait, auttaa vähentämään rikosten uhreihin kohdistuvaa stigmaa ja kitkee rankaisemattomuuden kulttuuria”, sanoo Amnestyn Suomen osaston sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Pia Puu Oksanen.
Suostumusperustaisuuteen siirtyminen painottaa myös rikoksen kokonaisarviointia. Avoin arviointi mahdollistaa rikoksen tarkastelemisen prosessina, ei yksittäisenä tekona. Tämä on merkittävä muutos, sanoo asiantuntija.
”Esimerkiksi jos tekijä käyttää parisuhteessa sosiaalista ja taloudellista kontrollointia ja väkivaltaa, uhri saattaa menettää mahdollisuutensa kertoa vapaasti, haluaako harrastaa seksiä vai ei. Vapaaehtoisen suostumuksen merkitys rikoksen tutkinnassa kasvaa”, sanoo Amnestyn Oksanen.
Puutteita seksuaalisen hyväksikäytön pykälissä
Hyväksytty lakiuudistus ei ole täydellinen. Vakavimmat puutteet kiteytyvät seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaan viidenteen pykälään. Pykälän yhteydessä listataan tilanteita ja olosuhteita, joissa on kyse rikoksesta.
Säännös koskee erityistilanteissa tehtyjä seksuaalisia tekoja, jotka eivät uuden lain mukaan täyttäisi raiskauksen tai seksuaalisen kajoamisen tunnusmerkistöä ja joissa heikomman tai haavoittuvamman osapuolen vapaaehtoisuus on rajoittunut. Rangaistavuuden perusteena on teon kohteen heikomman aseman tai harkintakyvyn hyväksikäyttö ja sen muodostama vahinko uhrin seksuaaliselle itsemääräämisoikeudelle.
Amnesty katsoo, että pykälässä listatuissa olosuhteissa ei ole kyse vapaaehtoisesta osallistumisesta. Heikomman aseman tai harkintakyvyn hyväksikäyttö tarkoittaa valta-aseman väärinkäyttöä.
“Valta-aseman väärinkäyttö on aina este toisen henkilön tahdonmuodostukselle ja siten se loukkaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta”, sanoo Pia Puu Oksanen.
“Lakitekstissä valta-aseman väärinkäytön on oltava vakavaa, jotta se täyttää raiskauksen tai seksuaalisen kajoamisen tunnusmerkistön. Valta-aseman väärinkäyttö voi kuitenkin olla hienovaraista, tavanomaista, karkeaa – ja kaikissa tapauksissa sillä on vaikutusta uhrin tahdonmuodostukseen. Lakitekstin rajaus on epäselvä ja voi johtaa siihen, ettei valta-aseman merkitystä uhrin suostumukselle ymmärretä”, Oksanen painottaa.
Kohti suostumuskulttuuria
Amnestyn tuoreen kyselytutkimuksen mukaan peräti 93 prosenttia vastaajista ajattelee, että seksi ilman suostumusta ei ole oikeutettua missään olosuhteissa. Kuitenkin 43 prosenttia vastaajista katsoo, että ihmisen pitää kieltäytyä seksistä ääneen tai vastustella fyysisesti, jotta teko olisi seksuaaliväkivaltaa. Tutkimus osoittaa, että suostumus on vielä käsitteenä vieras.
“Ei riitä, että lainsäädäntö uudistuu. On olennaista, että ymmärrys suostumuksesta kasvaa kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Se tarkoittaa niin suostumusperustaista seksuaalikasvatusta kuin rikostutkijoiden kouluttamista ja läpileikkaavaa asennemuutosta”, Amnestyn Pia Puu Oksanen toteaa.