Hallituksen “välineellistämistä” koskeva esitysluonnos poikkeuslaiksi on perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastainen. Poikkeuslaki murentaisi oikeusvaltiota ja loukkaisi turvaa hakevien ihmisten ihmisoikeuksia.
Hallitus lähetti 15.3.2024 lausuntokierrokselle “välineellistämistä” koskevan esitysluonnoksen. Esitysluonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi poikkeuslaki, jolla estettäisiin kansainvälisen suojelun hakeminen rajatulla osalla Suomen rajaa. Laki käytännössä mahdollistaisi sen, että rajalla toimiva viranomainen voisi estää turvapaikanhakijan tulon maahan rajalla ilman, että hänen turvapaikkahakemustaan otettaisiin vastaan tai käsiteltäisiin.
Poikkeuslaki olisi vastoin perustuslain ydintä ja murentaisi oikeusvaltiota
Hallituksen esitysluonnos on monin osin erittäin ongelmallinen. Se loukkaa sekä Suomen perustuslakia että kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. Tällainen poikkeuslaki murentaisi suomalaisen oikeusvaltion perustaa.
Kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ovat erottamaton osa Suomen perustuslakia ja niiden sitovuus on yksi perustuslain keskeisistä periaatteista. Jopa perustuslain poikkeusoloja koskevassa pykälässä on vaatimus, että myös tilanteissa, joissa perustuslain tekstistä poiketaan, täytyy huolehtia kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden toteutumisesta. Tältä pohjalta hallituksen kaavailemaa poikkeuslakia ei voida toteuttaa.
Esitysluonnos on useiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sekä EU-oikeuden vastainen.
Poikkeuslaki loukkaisi jopa sellaisia ihmisoikeusvelvoitteita, jotka ovat luonteeltaan ehdottomia, eli niistä ei voida poiketa missään tilanteessa. Esitysluonnoksessa ehdotetuilla toimenpiteillä siis loukattaisiin useita ihmisoikeusjärjestelmän ytimeen kuuluvia oikeuksia, kuten oikeutta elämään, kidutuksen kieltoa sekä palautuskieltoa. Palautuskielto tarkoittaa sitä, että ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Kyseisiä kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita ei voida rajoittaa edes poikkeuslailla.
Kansainvälinen sopimusjärjestelmä on erityisesti pienten valtioiden turva. On hyvä kysyä, millaisten maiden rintamaan Suomi asettuu, jos se ei kunnioita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.
On tärkeää muistaa, että kansainväliset sopimukset turvaavat jokaisen ihmisoikeuksia, eivät ainoastaan turvaa hakevien ihmisten. Jos yhden ihmisryhmän kohdalla aletaan joustaa ihmisoikeuksien turvaamisesta, se vaikuttaa ennen pitkää kaikkiin.
Poikkeuslaki olisi turvapaikkapolitiikkaa eikä vastaisi hallituksen esittämiin turvallisuushuoliin
Sisäministeri Mari Rantanen on useasti toistanut, että hallituksen kaavailemassa poikkeuslaissa ei ole kyse turvapaikkapolitiikasta, vaan turvallisuudesta. Kuitenkin kaikki esitysluonnoksessa ehdotetut toimenpiteet kohdistuvat turvapaikanhakuun ja turvapaikanhakijoihin. Turvallisuutta ei myöskään luoda ihmisoikeuksia loukkaamalla. Päinvastoin, ihmisoikeussopimuksien kunnioittaminen lisää turvallisuutta.
Esitysluonnoksessa viitataan turvapaikanhakijoihin vaikuttamisen välineinä. Kysymys on ihmisistä, ei välineistä. Turvaa hakevien ihmisten aseman sivuuttaminen tällä tavalla on epäinhimillistä ja riistää heiltä ihmisarvon. Esitysluonnoksessa maalataan turvapaikanhakijoista uhkakuvia perusteilla, jotka ovat vähintäänkin epämääräisiä. Tällaisia uhkakuvia ei maalailtu esimerkiksi silloin, kun Venäjän hyökkäyssotaa paenneet ukrainalaiset saapuivat Suomeen hakemaan turvaa. Tuolloin Suomi toimi kuten pitää, mikä osoittaa kristallinkirkkaasti sen, että Suomi pystyy halutessaan vastaamaan suureenkin määrään turvapaikanhakijoita inhimillisesti ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.
Poikkeuslaki loukkaisi turvaa hakevien ihmisoikeuksia ja aiheuttaisi inhimillistä kärsimystä
Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus. Esitysluonnos poikkeuslaiksi loukkaisi turvaa hakevien ihmisten ihmisoikeuksia. Poikkeuslaki estäisi turvapaikanhaun rajatulla osalla Suomen valtakunnanrajaa, kuten itärajalla, ja mahdollistaisi käytännössä niin sanotut pushbackit, kun rajavartijat estäisivät ihmisten pääsyn Suomeen rajalla käsittelemättä heidän tarvettaan kansainväliselle suojelulle. Pushbackit eivät ole laillisia missään tilanteessa. Pahimmillaan ihmisiä saatettaisiin palauttaa hengenvaaraan sen seurauksena, että Suomen viranomaiset estäisivät heidän pääsynsä maahan.
Poikkeuslaki vaarantaisi turvaa hakevien ihmisten oikeusturvan, joka on keskeinen osa oikeusvaltiota. Turvapaikanhakija ei saisi rajalla minkäänlaista virallista päätöstä Suomen viranomaisilta, eikä hänellä myöskään olisi mahdollisuutta hakea muutosta päätökseen.
Poikkeuslaki aiheuttaisi turvaa hakeville ihmisille inhimillistä kärsimystä. Riskinä on, että turvaa hakevia ihmisiä jäisi Suomen ja Venäjän väliselle rajavyöhykkeelle. Lisäksi ihmisoikeustilanne Venäjällä on heikko ja monet vähemmistöihin kuuluvat ihmiset elävät jatkuvassa ihmisoikeusloukkausten vaarassa.
Amnestyn aiempi tutkimus osoittaa, että suljetut rajat ovat lisänneet väkivaltaa ja ajaneet turvaa hakevat ihmiset vaarallisimmille reiteille. Esimerkiksi Puolan ja Valko-Venäjän rajalla vuosina 2021–2022 ihmiset olivat pakkasessa vailla suojaa. Puolan ja Valko-Venäjän viranomaiset pompottelivat heitä maasta toiseen väkivaltaisesti. Valko-Venäjän viranomaiset kiduttivat ja pahoinpitelivät maiden rajalle tulleita siirtolaisia ja turvapaikanhakijoita. Lisätietoa Euroopan suljetuilla rajoilla tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista löytyy tästä linkistä.
Liian suuri harkintavalta ja vastuu yksittäiselle rajavartijalle
Esitysluonnoksen mukaan kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia otettaisiin vastaan joissain poikkeustapauksissa poikkeuslain ollessa käytössä. Tällainen poikkeustilanne olisi kyseessä, jos hakija olisi lapsi, vammainen henkilö tai muuten erityisen haavoittuvassa asemassa oleva henkilö. Hakemus otettaisiin vastaan myös, jos rajavartija arvioisi hakijan olevan vaarassa joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen tai muun epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun tai rangaistuksen kohteeksi.
Tämä asettaisi yksittäisen rajavartijan tilanteeseen, jossa hän joutuisi mahdollisesti hyvin lyhyen kohtaamisen perusteella tekemään päätöksen asiassa, jossa on kyse ihmisoikeuksien ytimestä, kuten oikeudesta elämään. Rajavartijoilla ei ole riittävää osaamista tämänkaltaisen arvioinnin tekemiseksi. Rajavartijat toimisivat virkavastuulla myös poikkeuslain ollessa voimassa. Toisin sanoen rajavartija olisi oikeudellisesti vastuussa, mikäli tekisi virkaa hoitaessaan virheen – kuten estäisi ihmistä hakemasta turvapaikkaa, jonka seurauksena henkilö joutuisi esimerkiksi kidutettavaksi.
Tällaista poikkeuslakia ei pidä hyväksyä
Hallituksen kaavailema poikkeuslaki rapauttaisi oikeusvaltiota ja sopimuksiin perustuvaa kansainvälistä järjestelmää. Tällaista poikkeuslakia ei pidä säätää. Suomen on kunnioitettava perustuslakiaan, pidettävä kiinni ihmisoikeusvelvoitteistaan ja varmistettava turvaa hakevien ihmisten oikeuksien toteutuminen. Suomi on toiminut näin aiemmin esimerkiksi ukrainalaisten turvaa hakevien ihmisten kohdalla ja oikeusvaltiona sen täytyy toimia näin myös nyt.