EU:n uusi turvapaikkasopimus tuo Suomeen tänä kesänä mittavan joukon muutoksia, joista useimmat heikentävät turvapaikanhakijoiden oikeuksia. Niin sanottu EU-pakti tarkoittaa esimerkiksi turvapaikkahakemusten nopeutettua käsittelyä, turvaa hakevien liikkumisvapauden rajoituksia, uusia velvollisuuksia hakijoille ja ankaria seuraamuksia niiden rikkomisesta. Suomi on päättänyt toimeenpanna uudet turvapaikkasäännökset asetusten rajoissa kireimmällä mahdollisella tavalla, vaikka EU ei sitä vaadi. 

Kaiken keskellä on tärkeä uudistus, jota voisi kutsua pieneksi valonpilkahdukseksi: Suomelta edellytetään riippumattoman perusoikeuksien seurantamekanismin luomista. Sen tehtävä on seurata toteutuvatko hakijoiden oikeudet turvapaikkaprosessin alussa seulonnassa ja rajamenettelyssä. Seulonta on uusi vaihe, jossa rajalle saapuneen tausta tarkistetaan ennen varsinaista prosessia. Rajamenettelyssä puolestaan turvapaikkahakemus käsitellään rajan läheisyydessä nopeutetusti, ja tänä aikana hakijoiden liikkumista rajoitetaan. Näissä menettelyissä tehdään nopeita ratkaisuja, ja virheillä voi olla peruuttamattomia seurauksia. 

Siksi valvontamekanismi on aidosti tärkeä. Se on EU:n tapa viestiä, että vaikka menettelyt nopeutuvat ja tiukentuvat, ihmisoikeuksien toteutumisesta ei saa tinkiä. 

Tämä valonpilkahdus on kuitenkin vaarassa sammua heti alkuunsa. 

Hallitus ehdottaa, että seurantamekanismia toteuttaa Yhdenvertaisuusvaltuutettu (YVV), joka saisi tehtävään vain yhden henkilötyövuoden. YVV on itse arvioinut tarvitsevansa viisi henkilötyövuotta sekä lisärahoitusta voidakseen tehdä työnsä asianmukaisesti: muun muassa pistotarkastuksia, dokumentaation läpikäyntiä, raportointia ja suosituksia. On absurdi ajatus, että yksi henkilö voisi valvoa läpinäkyvästi ja tehokkaasti menettelyjä, joissa vuositasolla vähintään 2 000 ihmisen haavoittuvuus on tunnistettava nopeasti. 

Uusi turvapaikkasopimus edellyttää seurantamekanismille riittäviä resursseja. Muutoin mekanismista tulee näennäinen ja EU‑oikeuden vastainen. Nykyiset suunnitelmat viestivät, että hallitus on valmis hoitamaan valvonnan minimin kautta ja tinkimään ihmisoikeuksien toteutumisesta, jos se sopii poliittiseen linjaan. 

Jos päättäjät todella ottavat Suomen kansainväliset velvoitteet ja ihmisoikeuksien toteutumisen vakavasti, he varmistavat seurantamekanismille realistiset ja riittävät resurssit. Kriisiytyneessä maailmassa nojaamme EU:n ja muun kansainvälisen yhteistyön yhteisiin pelisääntöihin. Nyt on aika näyttää, että olemme valmiita noudattamaan niitä myös itse.

Kaisa Korhonen
oikeudellinen asiantuntija