“Maaliskuun 21. on sekä kevään alku että äitienpäivä Palestiinassa. Se on juhlapäivä, toivon päivä, mutta meidän on vaikea pitää toivoa yllä.
12-vuotias poikani pyysi minulta anteeksi, koska hän ei voinut ostaa minulle äitienpäivälahjaa. Halasin häntä ja sanoin, että se, että he ovat vielä elossa, on arvokkain lahja, jonka Jumala on minulle antanut. En halua mitään muuta.
Asun Beit Lahiassa. Yli kuukausi pohjoiseen paluun jälkeen lakaisemme edelleen raunioita ja yritämme kunnostaa vaurioitunutta taloamme, jotta siitä tulisi asumiskelpoinen. Täällä kaikki on kamppailua. Äitinä oleminen kansanmurhan aikana on taistelua joka minuutti, joka sekunti, jotta voit elättää perheesi, kun mitään ei ole saatavilla. Puhtaan veden hankkiminen on taistelua, ruoan saaminen on taistelua, tuoreiden vihannesten tai hedelmien saaminen on unelma. Mutta olen onnekas äiti, koska lapseni ovat yhä elossa.
Katson lapsiani ja tunnen syyllisyyttä, koska heiltä on evätty lapsuus. Heidät on pakotettu aikuisuuden julmaan maailmaan, sotaan, jossa ei ole kouluja, leikkipuistoja tai päivittäisiä kävelyretkiä meren rannalla. Kuulen pommituksia ja toivon, että voisin kietoa heidät omaan kehooni, jotta universumia suurempi rakkauteni suojaisi heitä.
Olen onnekas äiti, koska lapseni ovat yhä elossa
Puoli tuntia ennen kuin meidän oli määrä keskeyttää paastomme äitienpäivänä, ramadanin aikana, näimme, että Israelin armeija oli määrännyt alueemme ”evakuoitavaksi”. Mutta minne? Olemme väsyneitä siirtolaisuuteen, koko elämän kantamiseen hartioillamme, pakenemiseen ja aloittamaan kaiken aina alusta. Toivoimme, että olisimme voineet rakentaa elämäämme uudelleen pelkäämättä, että pommit satavat taukoamatta päällemme. Oliko se liikaa vaadittu?
Keskellä kansanmurhaa vaihtoehtoja ei ole. Pelaan jatkuvaa uhkapeliä kuoleman kanssa, että se pysyisi kaukana lapsistani. Olemme paenneet kuolemaa jo yhdeksän kertaa. Yritämme huijata sitä, mutta tiedämme, että lopulta emme voi puolustautua tätä vastaan.
Jos emme selviä, lähdemme tietäen, että teimme kaikkemme suojellaksemme lapsiamme
En tiedä, selviämmekö näistä pommituksista. En tiedä, muistaako maailma, että kerran ihmiset asuivat pienessä paikassa nimeltä Gaza, jossa oli maailman kaunein rannikko. Täällä asui ihmisiä, jotka halusivat elää, heillä oli paljon unelmia ja he halusivat kasvattaa lapsensa normaaleissa olosuhteissa, mutta eivät koskaan saaneet siihen mahdollisuutta.
Tiedän vain sen, että jos emme selviä, lähdemme tietäen, että teimme kaikkemme suojellaksemme lapsiamme. Beit Lahia oli mansikoiden ja kukkien pääkaupunki. Nyt se on raunioiden, savun ja kuoleman hajun kaupunki. Mutta muistakaa meitä mansikoilla ja unikoilla. Muistakaa marttyyrikuoleman kokeneiden lastemme nimet ja kasvot, lasten, joilla ei koskaan ollut mahdollisuutta antaa äidilleen äitienpäivälahjaa.”
Kirjoittajan nimi on salattu turvallisuussyistä.
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!