Etusivu Lähes kaikki presidenttiehdokkaat haluavat muuttaa translakia ja raiskauksen määritelmää

Lähes kaikki presidenttiehdokkaat haluavat muuttaa translakia ja raiskauksen määritelmää

Amnesty kysyi presidenttiehdokkaiden kantoja translakiin, arvojohtajuuteen ja ihmisoikeuspuolustajien työn turvaamiseen. Yksimielisyyttä ei löytynyt missään kysymyksessä, mutta seitsemän ehdokasta kahdeksasta kannattaa muutoksia translainsäädäntöön ja raiskauksen määritelmän ankkuroimista suostumuksen puutteeseen.

1

Arvojohtajuus

Presidentillä on arvojohtajana mahdollisuus – ja velvollisuus – vaikuttaa yhteiskunnallisen keskustelun suuntaan. Turvaa hakevien ihmisten epäinhimillistäminen, rasismin lisääntyminen ja uhkailu ovat esimerkkejä siitä, miten ihmisiä pyritään vaientamaan.

Aiotteko presidenttinä edistää vastuullista, vihapuheesta vapaata yhteiskunnallista keskustelua?

Vasemmistoliiton Merja Kyllösen mielestä presidentin yhtenä tehtävänä on toimia arvojohtajana ja sitä kautta ohjata asiallista ja ihmisyyteen pohjaavaa keskustelua, jossa vaikeistakin asioista voidaan puhua ilman vihapuhetta ja toisten ihmisten halventamista.

”Vihapuheen ei pidä antaa arkipäiväistyä suomalaiseen kielenkäyttöön”, Kyllönen painottaa.

Vihreiden Pekka Haaviston mukaan elämme nyt vihapuheen maassa, jossa tölväilyistä on tullut arkipäivää. Hän pitää Suomen suurimpana turvallisuusriskinä sitä, että maa lahoaa sisältäpäin.

”Lupaan toimia sellaisen Suomen puolesta, jossa vihapuhe, syrjintä ja häirintä loppuvat, ja jossa jokaisen oikeutta ilmaista itseään vapaasti ja pelkäämättä kunnioitetaan”, Haavisto kirjoittaa.

Haaviston mukaan presidentti on myös arvojohtaja, joka voi vaikuttaa Suomen ilmapiiriin puhumalla ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta. Hän uskoo, että kiusaaminen kouluissa ja työpaikoilla loppuu, jos siihen uskalletaan puuttua.

”Haluan olla presidenttinä lisäämässä faktaperusteista keskustelua vaikeistakin aiheista”, keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen kirjoittaa vastauksessaan.

Vanhasen mukaan pakolaisuus ja maahanmuutto ovat aiheita, joihin liittyy paljon vääriä uskomuksia ja omasta epävarmuudesta tai katkeruudesta kumpuavia kielteisiä sävyjä.

”Se ei kuitenkaan riitä, että rasismi tuomitaan ja rasistisesti käyttäytyvät ihmiset suljetaan ulkopuolelle. On nähtävä rasismin taakse – sieltä ei aina löydy natsi-ideologiaa, vaan usein itse koettua voimakasta osattomuutta ja putoamista yhteiskunnan kelkasta”, Vanhanen uskoo.

Vanhasen mukaan rasismi ei ole koskaan hyväksyttävää, mutta valtiojohdon on tunnistettava yhteiskunnan syvävirtaukset ja pystyttävä vaikuttamaan niihin muutenkin kuin tuomitsemalla. Vanhanen uskoo maltilliseen ja faktaperustaiseen keskusteluun.

”En halua, että poteroidumme käsittelemään näitä asioita vain samanmielisten ihmisten kanssa, vaan dialogia on lisättävä eri tavalla ajattelevien kanssa.”

Perussuomalaisten ehdokas Laura Huhtasaari pitää kysymyksen muotoilua ongelmallisena, eikä siksi voi vastata siihen.

”Vihapuheen vastustaminen ja vastuullisen yhteiskunnallisen keskustelun edistäminen ovat tietysti hyviä ja kannatettavia asioita”, Huhtasaari perustelee. Hänen mielestään se, mitä niillä usein tarkoitetaan julkisessa toiminnassa on ongelmallista.

Huhtasaaren mukaan hän joutuu vihapuhesyytösten kohteeksi siksi, että kannattaa kriittistä maahanmuuttopolitiikkaa ja suomalaisten etusijalle laittamista. ”Vihapuheen vastustusta ei saa käyttää sensurointikeinona. Yhteiskuntamme on riittävän vahva ja ihmiset fiksuja kestämään myös erilaisia näkökulmia”, Huhtasaari kirjoittaa.

”Toisaalta tiedän varsin hyvin myös, mitä on olla vihapuheen kohteena. Politiikassa siitä ei koskaan pääse irti.”

Sosialidemokraattien ehdokas Tuula Haatainen kertoo peräänkuuluttaneensa kampanjassaan ihmisarvoa ja vastustavansa vihapuhetta.

”Nämä asiat kulkevat käsi kädessä, epäselvää on ainoastaan se, kummasta syntyy kumpi. Historiassa on paljon esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun vihapuhe ja kansankiihottaminen saa vallan ihmisistä”, Haatainen kirjoittaa.

Hänen mukaansa demokratiassa pitää olla tilaa sananvapaudelle, mutta vihapuhe ei kuulu sen piiriin.

Paavo Väyrysen mukaan vihapuheen käsite on kuitenkin epämääräinen, joten sen käyttöä on syytä välttää.

Valitsijayhdistyksen ehdokas Sauli Niinistö on sitä mieltä, että presidentti voi mielipiteillään johdatella tai vaikuttaa, ja kertoo niin tehneensä niin Suomessa kuin YK:ssa.

”Olen useassa yhteydessä vedonnut maltillisen yhteiskunnallisen keskustelun puolesta vihapuhetta vastaan. Olen tuominnut rasismin, vihapuheen ja ihmisten syvän loukkaamisen yksiselitteisesti”, Niinistö sanoo.

Niinistö on myös kiinnittänyt huomiota siihen ongelmaan, ettei netissä olevien sivustojen ylläpitäjillä ole samoja sisältöä koskevia vastuita kuin mediassa vallitsee.

Ruotsalaisen kansanpuolueen ehdokas Nils Torvalds uskoo, että globaalilla tasolla nähty huolestuttava kehitys siitä, miten politiikasta ja yhteiskunnasta puhutaan, muuttuu vain näyttämällä parempaa esimerkkiä.

”Presidentillä on erinomainen mahdollisuus tuoda esille ne arvot, jotka haluamme että yhteiskunnassamme ovat esillä. Vihapuhe ei kuulu sivistysyhteiskuntaan, ja tulen tekemään kaikkeni sen ilmiön katoamiseksi”, Nils Torvalds lupaa.

2

Turvapaikka­politiikka

Vuonna 2016 Afganistanissa oli enemmän siviiliuhreja kuin kertaakaan tilastohistorian aikana. 11 418 siviiliä kuoli tai loukkaantui. Kansainvälisen oikeuden non-refoulement-periaatteen eli palautuskiellon mukaisesti ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa hän on vaarassa joutua vakavan ihmisoikeusloukkauksen uhriksi.

Pitäisikö mielestänne palautukset Afganistaniin keskeyttää, kunnes palautusten turvallisuudesta voidaan varmistua?

Pekka Haavisto kertoo käyneensä Afganistanissa kesäkuussa 2017 juuri Kabulin suuren pommi-iskun jälkeen.

”Iskuja on kohdistunut nimenomaan siviileihin. Ongelmaksi palautuksissa ovat myös muodostuneet koko elämänsä Iranin puolella eläneet pakolaiset, joita nyt palautetaan Afganistaniin heille tuntemattomiin olosuhteisiin. En pidä palautuksia suuren riskin alueille perusteltuina”, Haavisto perustelee.

Matti Vanhanen luottaa viranomaisten maa-arvioihin, ja muistuttaa, että ne on pidettävä ajantasaisina. Hänen mukaansa monissa maissa on alueita, joissa on turvallisempaa ja alueita, joissa on turvatonta.

”Arviointi suojelun tarpeesta tulee tehdä turvapaikkakäsittelyn aikana. Ei ole kestävää tehdä päätöksiä, joita ei toimeenpanna. Siksi palautuskiellon sijasta pitää keskustella turvapaikkakriteerien muuttamisesta, jos muutoksia nykyiseen linjaan halutaan”, Matti Vanhanen perustelee.

Laura Huhtasaari uskoo, että Afganistanista löytyy turvallisia alueita, joihin voidaan palauttaa. Hänen mielestään turvapaikkainstituutio on monilta osilta toimimaton. ”Ihmisten siirtäminen tuhansien kilometrien päähän, täysin toisenlaiseen kulttuuriin, ei ole kestävää mistään näkökulmasta katsoen”, Huhtasaari kirjoittaa.

Huhtasaaren mukaan turvallisuudesta ei voi täysin varmistua missään päin maailmaa. ”Jopa Ruotsissa esimerkiksi ampumarikokset ovat lisääntyneet huomattavasti.”

Tuula Haatainen pitää Afganistanin turvallisuustilanteen arvioimista hankalana siksi, että tilanne elää koko ajan ja poikkeaa maan eri osissa.

”Kokonaisuutena arvioituna Afganistanin turvallisuustilanne on viime vuosina heikentynyt, minkä tulisi vaikuttaa turvapaikkapäätöksiä tehtäessä ja kielteisen päätöksen saaneiden hakijoiden palautuksissa”, Haatainen sanoo. Hänen mukaansa uudelleenarvioinnille on olemassa painavat perusteet.

Paavo Väyrysen mukaan turvallisuustilanne on arvioitava alueittain ja yksilöllisesti.

Sauli Niinistön mielestä Afganistanin kohdalla ei voida antaa kaavamaista kantaa, sillä olosuhteet maan eri osissa ovat erilaiset. Niinistö muistuttaa, että jokainen turvapaikkahakemus käsitellään Suomessa yksilöllisesti. Suomen turvapaikkapäätöksenteko ja lainsäädäntö perustuvat EU-lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin.

”Palautuskielto sisältyy lainsäädäntöömme ja sen mukaan ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Tätä on tietysti noudatettava”, Niinistö vastaa.

Niinistön mukaan Maahanmuuttoviraston asiantuntijat seuraavat säännöllisesti kohdemaiden, siis myös Afganistanin, tilannetta monista eri lähteistä sekä turvapaikkapäätöksiin liittyvää oikeuskäytäntöä.

Nils Torvaldsin mukaan Afganistan ei ole turvallinen maa. ”Tilastot puhuvat selvää, ja synkkää kieltä. Palautukset Afganistaniin tulee keskeyttää”, toteaa Torvalds.

Merja Kyllösen mukaan epäinhimilliset palautukset on lopetettava. ”Suomen ei pidä palauttaa ihmisiä millekään turvattomalle alueelle. Meillä on Suomessa varaa toimia toisin. Kyse on arvoistamme ja siitä että tosiasiallisesti, emmekä vain paperilla ja juhlapuheissa, kunnioitamme ihmisoikeuksia”, Kyllönen kirjoittaa.

Kyllösen mielestä Suomen toiminta on hyvin ristiriitaista: Suomi palauttaa maihin, joihin omien viranomaisten mukaan ei pitäisi edes matkustaa. Kyllönen viittaa ulkoministeriön matkustustiedotteisiin, joiten mukaan Irakin ja Afganistanin turvallisuustilanteet ovat huonot.

Kyllösen mukaan hallitus perusteli palautuksia vaarallisille alueille viittaamalla esimerkiksi sisäisen paon mahdollisuuteen. Se tarkoittaa, että ihmisiä voidaan palauttaa muualle kuin kotiseudulleen.

”Suomella on vastuu varmistaa palautettavien turvallisuus, mutta kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia on kierretty tietoisesti. Ihmisten palauttaminen Afganistaniin, Irakiin tai Somaliaan ei ole inhimillisesti kestävää”, Kyllönen toteaa.

3

translaki

Suomen nykyisen translain mukaan henkilötunnukseensa sukupuolimerkinnän muutosta hakevan henkilön on oltava lisääntymiskyvytön eli tarvittaessa suostuttava sterilisaatioon, esitettävä lääketieteellinen selvitys siitä että hän kuuluu ”vastakkaiseen sukupuoleen” ja oltava täysi-ikäinen. Viime keväänä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin teki ratkaisun, joka osoittaa, että lisääntymiskyvyttömyysvaatimus sukupuolen juridisen vahvistamisen edellytyksenä on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Monet eri ihmisoikeusasiantuntijat ja -elimet ovat huomauttaneet, että transihmisten itsemääräämisoikeutta vahvistaa lääketieteellisen ja juridisen prosessin erottaminen toisistaan sekä ehdottomasta ikärajasta luopuminen.

Pitääkö Suomen nykyistä translakia muuttaa niin, että se kunnioittaa transihmisten itsemääräämisoikeutta ja turvaa heidän ihmisoikeuksiensa toteutumisen?

”Muutos tarvitaan”, kuuluu Matti Vanhasen ytimekäs perustelu.

Laura Huhtasaari pitää kysymyksenasettelua ongelmallisena. ”Te vastaatte itse omiin kysymyksiinne – jos ei kannata lain muuttamista, ei turvaa ihmisoikeuksia?” Huhtasaari kritisoi.

Tuula Haataisen mukaan lainsäädännön vaatimukselle sukupuoltaan korjaavan henkilön lisääntymiskyvyttömyydestä ei ole mitään asiallista perustetta.

”Se on historiallinen jäänne, joka on ristiriidassa Suomen ihmisoikeussitoumusten kanssa ja tulee poistaa. Suomen tulee säätää sukupuolen itsemääräämisoikeuteen perustuva translaki”, perustelee Haatainen.

Paavo Väyrynen ei perustellut vastausta.

Sauli Niinistön mukaan pakkosterilisaatio ei ole ihmisoikeuksien mukaista. ”Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.”

”Suomen tulee tietysti noudattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöstä”, perustelee Nils Torvalds.

Merja Kyllösen mukaan on ihmisoikeuksien vastaista, että Suomen laki vaatii yhdeltä ihmisryhmältä sterilisaatiota sen takia että heidän juridinen sukupuolensa on väärin määritelty. Kyllösen mielestä tällainen laki ei kuulu oikeusvaltioon, ja laki on uudistettava kokonaisuudessaan.

”Lähtökohtana on oltava itsemääräämisoikeus omaan sukupuoleen. Nykyisessä translaissa on useita ongelmia. Sterilisaatiovaatimuksen poistamisen lisäksi lakiin tulisi kirjata mahdollisuus jättää sukupuoli määrittelemättä, ja lain tulisi mahdollistaa juridisen sukupuolen vahvistaminen väestötietoihin omalla ilmoituksella, ilman nykyistä vaatimusta lääketieteellisestä selvityksestä”, perustelee Kyllönen.

Pekka Haavisto muistuttaa, että Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa transihmisiltä vaaditaan lisääntymiskyvyttömyyttä. Haaviston mielestä tarvitaan translain kokonaisuudistus, jossa turvataan transihmisen itsemääräämisoikeus ja oikeudellinen sekä lääketieteellinen prosessi erotetaan toisistaan.

”Transsukupuolisten pakkosteriloinnista tulee luopua, ja lääketieteellisen hoidon tulee perustua sukupuoliristiriitaa kokevan tarpeeseen saada hoitoa”, Haavisto kirjoittaa. Hän kertoo myös hiljattain tavanneensa translapsia ja -nuoria ja ymmärtäneensä, mitä vaikeuksia lapset ja nuoret voivat kouluissa ja elinympäristössään kohdata.

4

naisiin kohdistuva väkivalta

Viimeistään #MeToo-kampanjan myötä on selvää, että seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta on hälyttävän yleistä myös Suomessa. Suomen lainsäädännössä suostumuksen puutetta ei ole vieläkään nostettu raiskauksen määritelmän keskiöön. Tämän johdosta moni raiskaus, jossa uhri ei kyennyt vastustamaan tekijää esimerkiksi nuoren ikänsä vuoksi, jää tunnistamatta ja rankaisematta.

Pitäisikö raiskauksen määritelmän rikoslaissa ankkuroitua suostumuksen puutteeseen?

Laura Huhtasaaren mukaan seksuaalirikoksiin liittyy huomattavasti suurempia ongelmia kuin #MeToo-kampanja antaa ymmärtää. Hän kertoo esimerkin Ruotsista, jossa Huhtasaaren mukaan ei kyetä selvittämään yksinkertaisiakaan raiskauksia.

”Kaikenlaiset seksuaalisen itsemääräämisen loukkaukset ovat tietysti tuomittavia, mutta niiden yhteiskunnallisen näkyvyyden täytyisi olla hieman vähemmän suhteetonta”, Huhtasaari toteaa. Hänen mielestään yleisesti ottaen Suomessa seksuaalirikoksista annettavat tuomiot ovat ehdottomasti liian lieviä, ja siihen tulisi kiinnittää huomiota. Huhtasaaren mukaan rikoslaki itsessään ei ole ongelma.

”Suostumuksen puuttumisen ankkuroitumista raiskauksen määritelmään tulisi vahvistaa, sillä uskon joidenkin raiskaustuomioiden tämän perusteella olevan kansalaisten oikeustajun vastaisia”, Tuula Haatainen kirjoittaa. 

Hän haluaa kuitenkin korostaa sitä, että seksuaalisen häirinnän ja väkivallan osalta Suomen rikoslaki on varsin kattava. Sen sijaan suomalaisen yhteiskunnan asenneilmapiirissä on Haataisen mukaan toivomisen varaa. 

”Liian usein häiritsevä ja väkivaltainen käytös lakaistaan maton alle vedoten humalatilaan. Tähän täytyy tulla muutos”, Haatainen vaatii. 

 

Paavo Väyrynen ei perustellut kantaansa. 

Sauli Niinistön mielestä lainsäädäntöä on tarpeen kehittää niin, ettei raiskauksia jää tuomitsematta. ”Suostumuksen puute rangaistavuuden perusteena edistää tätä tavoitetta”, hän perustelee.  

Nils Torvalds toteaa, että nykyinen raiskaukseen viittaava lainsäädäntö puhuu väkivallasta tai väkivallan uhasta. 

”Selvä ’ei’ ei siis nykyään riitä. Tämä on väärin. Ratkaisu ei tietysti ole niin helppo että pelkkä lainmuutos hoitaisi asian, mutta se olisi askel oikeaan suuntaan”, Torvalds pohtii. 

 

Merja Kyllösen mielestä Suomen lainsäädäntöä pitää uudistaa Ruotsin suuntaan, missä raiskauksen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä uhrin nimenomaista vastustusta. Kyllösen mukaan Ruotsissa lähdetään päinvastoin siitä, että uhri vastustaa sukupuoliyhteyttä, mikäli ei ole antanut siihen suostumusta..

Pekka Haavisto muistuttaa viime aikoina esiin nousseista, erityisesti lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista, joissa tuomio on annettu hyväksikäytöstä, ei raiskauksesta. Teon ei ole näissä tapauksissa katsottu sisältäneen väkivaltaa tai uhkaa. 

”Mielestäni tämä tulkinta on väärä. On paikallaan tarkastella lainsäädäntöä tältä osin. Väkivallan määrä ja tapahtuman luonne on lainsäädännössä liikaa esillä verrattuna uhrin itsemääräämisoikeuteen”, kirjoittaa Haavisto. 

 

”Suostumusperusteisuus istuu omaan oikeustajuuni ja se olisi myös linjassa Istanbulin sopimuksen kanssa”, Matti Vanhanen kirjoittaa. 

 

5

ihmisoikeus­puolustajat

Ihmisoikeudet ovat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähtökohta ja olennainen osa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää. Nyt koko ihmisoikeusjärjestelmä on vakavasti uhattuna. Ihmisoikeustyö on muuttunut yhä vaarallisemmaksi. Vuonna 2016 eri puolilla maailmaa murhattiin 281 ihmisoikeuspuolustajaa. Tuki ja tunnustus ihmisoikeuspuolustajille vahvistaa koko kansainvälistä ihmisoikeusjärjestelmää ja on yksi parhaista tavoista edistää ihmisoikeuksien toteutumista 

Olisitteko valmis tukemaan ihmisoikeuspuolustajia esimerkiksi antamalla julkisesti tunnustusta ihmisoikeuspuolustajien työlle niin kansainvälisesti kuin kotimaassa?

Tuula Haataisen mukaan ihmisoikeuksien puolustaminen on Suomen kaltaisen maan velvollisuus. 

”Suomi on valittu maailman parhaaksi maaksi, milloin lehdistön vapauksien osalta tai vähiten korruptoituneeksi maaksi toisessa vertailussa. Kyllä palkintosijoja niittävän demokraattisen Pohjoismaan tulee olla valmis puolustamaan ihmisoikeuksia niissä maissa, joissa tätä työtä tekevät ovat hengenvaarassa”, Haatainen kirjoittaa. 

 

Paavo Väyrysen mukaan ihmisoikeuspuolustajat ovat tärkeitä YK:n kestävän kehityksen rauhan ja oikeudenmukaisuuden tavoitteen edistämisessä.

Sauli Niinistö kirjoittaa, että on antanut tukea ihmisoikeuspuolustajille ja tulee tekemään niin jatkossakin. 

Nils Torvaldsin mukaan ihmisoikeuden puolustus korostuu nykymaailmassa entisestään. 

”Suomella on moraalinen vastuu olla etulinjassa ihmisoikeuiden puolustuksessa. Tämä tulee luonnollisesti olemaan yksi tärkeä osa presidentin roolista”, Torvalds toteaa.

Merja Kyllönen muistuttaa, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille maailman ihmisille, ne ovat luovuttamattomia ja aina myös toisistaan riippuvaisia eli yhden oikeuden loukkaus vaikuttaa usein kielteisesti myös muiden oikeuksien toteutumiseen. 

”Siksi meidän on aina ja kaikessa puolustettava näitä perustavanlaatuisia oikeuksia ja pidettävä huolta myös ihmisoikeuspuolustajista ja kunnioitettava heidän työtään. Sillä hehän puolustavat työssään meitä jokaista ja ovat myös oikeutettuja suojeluun ja tukeen”, Merja Kyllönen perustelee. 

Pekka Haaviston mielestä ihmisoikeuspuolustajien työ on tärkeää. Haavisto valittelee, että myös Suomella on ollut hankkeita, joiden yhteydessä on tapahtunut hyökkäyksiä ihmisoikeuspuolustajia vastaan. Hän on itse ollut seuraamassa Berta Caceresin murhaoikeudenkäyntiä Hondurasissa. 

”On tärkeää että Suomi nostaa esille ihmisoikeuspuolustajien tilanteen, tukee heidän oikeuttaan ilmaista itseään ja pitää esillä ihmisoikeuskysymyksiä sekä tarvittaessa takaa turvallisen oleskelun Suomessa tilanteessa, jossa turvapaikkaa haetaan Suomesta sen vuoksi, että toimija on joutunut vainotuksi oman ihmisoikeusaktiivisuutensa vuoksi”, Haavisto kirjoittaa. 

 
 

Matti Vanhanen ei perustellut vastausta.  

 

Laura Huhtasaari ei vastannut kysymykseen. 

ehdokkaat

Amnesty pyysi kaikilta presidenttiehdokkailta kyllä tai ei -vastauksia viiteen kysymykseen. Ehdokkailla oli myös mahdollisuus avata vastaustensa perusteluja. Perusteluja on tiivistetty ja kirjoitettu auki luettavuuden helpottamiseksi.

lue lisää työmme teemoista

ihmisoikeus­puolustajat

transihmisten oikeudet

pakolaiset ja siirtolaiset

naisiin kohdistuva väkivalta

Seuraa meitä: