Amnestyn tietojen mukaan alttius ottaa henkilö säilöön vaihtelee huomattavasti eri poliisilaitosten välillä ja varsinkin poliisin ja rajavartioston välillä. Näin ei saa olla, sillä se merkitsee ulkomaalaisten henkilöiden kohtelua eri tavoin riippuen siitä, millä paikkakunnalla ja minkä viranomaisen päätöksenteon kohteena he ovat. Amnesty vaatii, että rajavartiostojen ja poliisilaitosten säilöönottokäytäntöjä valvotaan ja varmistetaan, että ne eivät poikkea toisistaan merkittävästi.

Suomen ulkomaalaislaissa on pikimmiten kiellettävä yksintulleiden alaikäisten säilöönotto. Lapsiperheiden säilöönottoa olisi viimeiseen asti vältettävä ja tukeuduttava tarvittaessa muihin turvaamistoimiin niin, että perheen yhtenäisyys säilyy. Näitä periaatteita edellyttää muun muassa UNHCR:n ohje turvapaikanhakijoiden säilöönotosta.

EU:ssa viime vuonna hyväksytty paluudirektiivi edellyttää säilöönoton maksimikeston säätämistä laissa ja mahdollistaa jopa 6+12 kuukautta kestävän säilöönoton. Amnesty katsoo, että Suomen laissa ei missään tapauksessa tule sallia tällaista epäinhimillisen pitkää säilöönottoaikaa, vaan on lähdettävä käytännössä riittäviksi osoittautuneista säilöönottoajoista. Kolmea kuukautta pidemmät säilöönottoajat ovat olleet erittäin harvinaisia.  Sallituksi säilöönoton kestoksi tulisi säätää yksi kuukausi, jota erityisin perustein olisi mahdollista jatkaa enintään kahdella kuukaudella.

Tiedonsaanti säilöönotoista on erittäin vaikeaa, sillä sitä koskevat tilastot eivät ole avoimesti saatavilla. Eri viranomaisten tilastot poikkeavat toisistaan. Perusongelma on, että niissä ei eritellä turvapaikanhakijoita muista ulkomaalaisista.

Amnesty esittää kannanotossaan eri viranomaisille suosituksia säilöönoton epäkohtien korjaamiseksi. Erityisen kiireellisesti Amnesty odottaa kehittämisehdotuksia huhtikuun lopussa mietintönsä jättävältä säilöönoton selvityshankkeelta.

Pakolaiskysymysten asiantuntija
Amnesty International, Suomen osasto
p. 050 520 0434

Tiedottaja
Amnesty International, Suomen osasto
p. 040 833 1532