Seksuaalirikoslainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa tutkivan Case Closed: Rape and Human Rights in the Nordic Countries -raportin mukaan raiskauksen uhrin ihmisoikeudet eivät toteudu täysimääräisinä tasa-arvon mallimaina pidetyissä Pohjoismaissa.

”Suomen seksuaalirikoslainsäädäntö ei yllä Ruotsin, Norjan ja Tanskan tasolle. Raiskauksen uhrien palveluihin on viimein kiinnitettävä huomiota. Suomen on aika tunnustaa, että raiskaus on yksi naisiin kohdistuvan syrjinnän muodoista, joihin valtiolla on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukainen velvollisuus puuttua”, sanoo Amnestyn raportin Suomen osuudesta vastaava asiantuntija Pia Puu Oksanen.

Raiskauksista tehtyjen rikosilmoitusten määrä on Suomessa kasvanut, mutta yhä vain noin 15 prosenttia poliisille ilmoitetuista raiskauksista päätyy oikeuskäsittelyyn. Syyttämättäjättämispäätösten peruste on liki 90 prosentissa tapauksista riittävän näytön puuttuminen. Epäillyn tuomitsemiseen johtaa yksi seitsemästä rikosilmoituksesta.

Amnestyn raportti osoittaa useita Suomen lainsäädännön, oikeuskäytännön ja palvelujärjestelmän ongelmia, jotka johtavat raiskauksen uhrien syrjintään:

• Seksuaalirikosten syyteoikeutta on tarkistettava

Suomi on tutkituista Pohjoismaista ainoa, jossa osassa seksuaalirikoksia rangaistuksen vaatiminen on uhrin vastuulla. Asianomistajarikoksia ovat muun muassa sukupuoliyhteyteen pakottaminen ja tietyt seksuaalisen hyväksikäytön muodot.

Pohjoismaista vain Suomessa raiskauksen uhri voi ns. vakaan tahdon pykälään vetoamalla pyytää syyttäjää luopumaan syytteestä. Jopa kolmessa neljästä raiskauksesta uhri ja tekijä tuntevat toisensa ennalta, jolloin uhrin todellisen tahdon arvioiminen on vaikeaa. Vapaan tahdon pykälä osoittaa, että oikeusjärjestelmä suhtautuu yhä eri tavoin julkisen ja yksityisen piirissä tapahtuvaan seksuaalirikollisuuteen.

• Rikoslain määritelmä raiskauksesta on liian kapea

Jos nainen ei kykene puolustamaan itseään esimerkiksi unen tai humalatilan vuoksi, rikos määritellään raiskauksen sijaan seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Maksimirangaistus on tällöin raiskausta alhaisempi. Ruotsin ja Norjan lainsäädännössä vastaavaa erottelua ei tehdä.

Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat linjanneet, että uhrin suostumuksen puute on ratkaiseva tekijä raiskauksen määrittelyssä. Suomen fyysisen väkivallan käyttöön keskittyvä ja uhrin teot huomioiva määritelmä raiskauksesta ei ole kansainvälisen oikeuden mukainen.

• Seksuaalirikosten uhrien tuki ei yllä muiden Pohjoismaiden tasolle

YK:n naisten syrjinnän vastaisen sopimuksen (CEDAW) osapuolina Pohjoismaat ovat sitoutuneet naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien kuntouttamiseen. Suomessa seksuaalisen väkivallan uhreille ei ole tarjolla valtion varoilla toimivaa, koko maan kattavaa palvelujärjestelmää. Järjestelmän tarve todettiin rikoslain uudistuksen yhteydessä kymmenen vuotta sitten, mutta lupaus on yhä lunastamatta.

• Kansallinen toimintaohjelma puuttuu edelleen

Ruotsi, Norja ja Tanska ovat luoneet naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiset kansalliset toimintaohjelmat. Suomessa ohjelmaa ei ole saatu aikaan kansainvälisestä kritiikistä huolimatta. Hallituksen tuoreeseen tasa-arvo-ohjelmaan on kirjattu lupaus toimintaohjelman laatimisesta.  Amnesty kehottaa Suomen hallitusta luomaan ja toimeenpanemaan ohjelman viipymättä.

Amnesty antaa raportissa yhteiset suositukset kaikille Pohjoismaille ja kansalliset suositukset jokaiselle maalle erikseen. Amnesty kehottaa Suomea tarkistamaan lainsäädäntöään niin, että kaikki seksuaalirikokset tuodaan virallisen syytteen alaisiksi ja vakaan tahdon pykälästä luovutaan. Suomen on saatettava raiskauksen uhrien palvelut kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteidensa mukaiselle tasolle.

• Lisätietoja:

Pia Puu Oksanen
Naisten ihmisoikeuskysymysten asiantuntija
Amnesty International, Suomen osasto
p. (09) 5860 4438, 040 833 1140
pia.oksanen@amnesty.fi

Anu-Elina Jaskari
Tiedottaja
Amnesty International, Suomen osasto
p. (09) 5860 4444, 040 833 1532
anu-elina.jaskari@amnesty.fi

Amnestyn raportti Case Closed: Rape and Human Rights in the Nordic Countries