Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen osasto kannustaa suomalaisia paikalliseen ihmisoikeusaktivismiin: laatimaan kuntalaisaloitteita naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. ”Jokainen meistä voi olla ihmisoikeusaktivisti ja patistaa oman kuntansa poliittisia päättäjiä kantamaan vastuunsa lähisuhdeväkivallan ehkäisemisestä ja väkivallan seurausten hoitamisesta”, sanoo Amnestyn kampanjapäällikkö Niina Laajapuro.

Aloitteiden tueksi Amnesty on julkaissut ”työkalupakin”, johon on koottu perustietoa ja neuvoja kuntalaisaloitteen laatimisesta ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta työstä kuntatasolla. Julkaisu on osa Amnestyn Joku raja! –kampanjaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

Naisiin kohdistuva väkivalta on kotimainen ihmisoikeusongelma, jonka poistamiseksi on tarjolla monia hyviä ratkaisumalleja. Väkivalta vähenee, uhrien asema helpottuu ja väkivaltakierre pystytään usein katkaisemaan, jos paikallistasolla on tarjolla riittäviä tukipalveluita kuten neuvontaa, terveyspalveluita, turvakoteja, keskusteluryhmiä ja oikeusapua.

Tällä hetkellä näitä keinoja ei kuitenkaan hyödynnetä tehokkaasti. Kuntatasolla on puutetta sekä poliittisesta tahdosta, kattavista palveluketjuista että tiedosta ja osaamisesta. Myös valtakunnalliset ohjelmat naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi jäävät sanahelinäksi, jos kunnat eivät osallistu työhön kehittämällä aktiivisesti omia palveluverkostojaan.

Amnestyn paikalliset aktiivit Hangossa, Helsingissä ja Tampereella valmistautuvat parhaillaan tekemään kuntalaisaloitteet paikallisten, naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisten toimintaohjelmien laatimiseksi.

Inkoossa vastaava aloite jätettiin kunnanvaltuustolle syksyllä.  ”Kunnallisvaalien jälkeen Inkoon valtuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajat päättivät toteuttaa lähidemokratiaa tapaamalla kuntalaisia pari kertaa kuukaudessa kasvokkain. Tällaisen kuntalaistapaamisen yhteydessä kävin tapaamassa Inkoon kunnanvaltuuston puheenjohtajaa. Tapaamisen summa oli, että valtuuston puheenjohtaja sanoi kannattavansa aloitettani täydestä sydämestään”, kertoo Kaj Karlstedt joka toimii Amnestyn paikallisryhmässä Länsi-Uudellamaalla.

AMNESTYN RAPORTTI TARJOAA LÄÄNIKOHTAISTA TIETOA VÄKIVALTAPALVELUIDEN TILASTA

Koska kunnat ovat avainasemassa väkivaltaa ehkäisevien ja estävien palveluiden tarjoajina, Amnestyn Suomen osasto toteutti keväällä 2005 valtakunnallisen kyselyn naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta työstä suomalaisissa kunnissa.

Kyselyllä koottiin tietoa siitä, miten sitoutuneita Suomen kunnat ovat naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön. Käytännössä sitoutuminen näkyy poliittisesti hyväksyttyinä toimenpiteinä ja ohjelmina. Kunnilta kysyttiin myös mm. millä tavoin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tilastoidaan, arvioidaanko väkivallan laajuutta paikallistasolla, mitä palveluja kunnat tarjoavat väkivallan eri osapuolille ja miten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäistään.

Kyselyn tulokset julkaistiin syyskuussa 2005. Vastausten keräämistä jatkettiin vuoden 2006 alussa. Täydennetyt tulokset on nyt julkaistu Amnestyn verkkosivuilla sekä painettuna raporttina.

Raportti sisältää läänikohtaista tietoa kuntien palvelutarjonnasta väkivallan osapuolille. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 129 kuntaa, noin 30 prosenttia kaikista Suomen kunnista. Vastanneiden kuntien alueella asuu 3,2 miljoonaa suomalaista, noin 60 prosenttia koko Suomen asukkaista.

Entistä suurempi aineisto vahvisti aiemmin tehtyjä johtopäätöksiä. Vastaukset paljastavat, että kuntien väkivaltatyö on monelta osin vasta alkutaipaleella. Peruspalvelujen tarjonnassa on isoja puutteita ja suurin osa väkivallan tunnistamiseen, hoitamiseen ja ehkäisyyn jo kehitetyistä hyvistä malleista ja käytännöistä vasta odottaa leviämistään laajaan käyttöön. Myös alueelliset erot ovat suuria.

Raporttiin on toisaalta koottu myös esimerkkejä hyvistä käytännöistä: palveluketjuista, toimintaohjelmista ja kuntien yhteistyöstä väkivallan estämiseksi.

Amnesty on laatinut raportin tulosten pohjalta suositukset kunnille, lääninhallituksille ja valtioneuvostolle. Tärkeimpinä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn liittyvinä toimenpiteinä järjestö pitää erillisten toimintaohjelmien luomista, moniammatillisten työryhmien perustamista ja palveluketjumallien kehittämistä. Myös tilastointia väkivallan laajuudesta tarvitaan kipeästi. ”On tärkeää, että kunnat nimeävät selkeän vastuutahon koordinoimaan naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä ja kokoamaan ilmiöön liittyvää tietoa alueeltaan”, Niina Laajapuro korostaa.