Sodista ja selkkauksista kärsivät erityisesti siviilit, joihin kohdistuu mielivaltaista tai tarkkaan harkittua väkivaltaa: asuinalueita pommitetaan ja koteja tuhotaan, naisia ja tyttöjä raiskataan, pidätettyjä kidutetaan. Raiskausta on käytetty sodankäynnin välineenä esimerkiksi Darfurin ja Kongon demokraattisen tasavallan konflikteissa.

Aseelliset konfliktit tuhoavat usein paikallisten ihmisten elinkeinot ja tuottavat näin köyhyyttä. Konfliktien päätyttyä fyysiset ja henkiset vammat, kotien tuhoutuminen, ympäristön pilaantuminen ja perheiden hajoaminen hidastavat jälleenrakennusta ja heikentävät ihmisten mahdollisuuksia hankkia toimeentulonsa tai osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Siviiliväestön ihmisoikeuksia konfliktialueilla ja sotien jälkeisessä jälleenrakennuksessa tulisi suojella järjestelmällisesti.

Aseiden helppo saatavuus on levottomilla alueilla konfliktien polttoainetta, joka edesauttaa sekä valtion että aseellisten ryhmien harjoittamaa sortoa ja ihmisoikeusloukkauksia. Monet köyhät maat käyttävät merkittäviä osia budjetistaan asevarusteluun samalla kun esimerkiksi koulutus tai sosiaali- ja terveydenhuolto jäävät hoitamatta. Samalla yhä useammat siviilit tuntevat pelon vallassa tarvetta suojella itseään asein. Todellista turvallisuutta asevarustelukierteellä ei siis luoda.

Humanitaarinen ja ihmisoikeuskriisi Darfurin maakunnassa Sudanissa on osuva esimerkki siitä, miten hallitsematon asevienti saattaa pitkittää käynnissä olevia konflikteja, ruokkia ihmisoikeusloukkauksia ja pitää yllä köyhyyden kierrettä. Amnestyn keräämien tietojen mukaan esimerkiksi Venäjä ja Kiina ovat toimittaneet aseita Darfurin alueelle kriisin aikana.

Aseita tuottavat maat on saatava kantamaan vastuuta asekaupankäynnin seurauksista. Amnesty on mukana kansainvälisessä Control Arms –kampanjassa, jonka päämääränä on hallitusten nykyistä tehokkaampi puuttuminen aseviennin aiheuttamiin humanitaarisiin ja ihmisoikeusongelmiin.

Kansainvälinen asevientisopimus loisi maailmanlaajuiset pelisäännöt sekä estäisi kansainvälistä aseliikennettä, joka puolestaan edistää konflikteja, köyhyyttä ja vakavia ihmisloukkauksia maailmassa.

Amnesty tekee työtä myös siviilien turvallisuuden takaamiseksi konfliktialueilla. Tärkeä tavoite on varmistaa, että naisten oikeudet, erityisongelmat ja –tarpeet otetaan nykyistä paremmin huomioon kaikessa kriisinhallinnassa, kehitysyhteistyössä ja humanitaarisessa työssä.