Amnesty kuvaa raportissaan Year of Rebellion: State of Human Rights in the Middle East and North Africa kuinka alueen hallitukset käyttivät vuonna 2011 äärimmäistä väkivaltaa yrityksissään tukahduttaa ennennäkemättömät uudistusvaatimukset. Protestiliikkeet eivät kuitenkaan näyttäneet hylkäävän kunnianhimoisia tavoitteitaan tai hyväksyvän vähittäisiä uudistuksia.

"Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta hallitukset eivät ole tajunneet, että kaikki on muuttunut. Protestiliikkeet, joita monissa maissa johtavat nuoret ja joissa naisilla on keskeinen rooli, ovat osoittautuneet hämmästyttävän sitkeiksi. Ne ovat osoittaneet, ettei niitä huijata uudistuksilla, joilla on vain vähäisiä vaikutuksia poliisin tai turvallisuusjoukkojen toimintaan. Ne tahtovat konkreettisia muutoksia maiden hallintatapoihin ja rikoksiin syyllistyneet vastuuseen teoistaan", sanoo Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson.

"Viime vuoden tapahtumissa silmiinpistävää on ollut se, että muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta muutoksen takana on ollut tavallisten ihmisten toiminta, ei ulkovaltojen vaikutus tai osallisuus.”

Amnestyn mielestä kansainvälisten vallanpitäjien ja alueellisten toimijoiden, kuten Afrikan unionin, Arabiliiton ja Euroopan unionin reaktiot tapahtumiin ovat olleet epäjohdonmukaisia, eivätkä ne ole onnistuneet ymmärtämään haasteen laajuutta.

Ihmisoikeuksia käytettiin perusteluna Libyan sotilaalliselle interventiolle, mutta Venäjän ja Kiinan rampauttama YK:n turvallisuusneuvosto oli vuoden loppuun mennessä antanut vain laimean lausunnon Syyrian väkivallan tuomitsemiseksi. Arabiliitto toimi nopeasti erottaessaan Libyan helmikuussa, ja myöhemmin se erotti myös Syyrian ja lähetti maahan tarkkailijoita. Se kuitenkin pysyi hiljaa, kun Saudi-Arabian joukot tukivat Bahrainin hallitusta protestien murskaamisessa.