Kadonneiden perheiden kokemusten pohjalta ja ihmisoikeusjärjestöjen, kuten Amnesty Internationalin, sekä tiettyjen valtioiden tuella syntynyt sopimus määrittelee tahdonvastaisiin katoamisiin liittyvät ihmisoikeusloukkaukset ja osoittaa katoamisten tutkinnan ja selvittämisen ongelmia.

Ensimmäistä kertaa omaisten oikeus korvauksiin ja tietoon kadonneiden kohtalosta on tunnustettu kansainvälisellä sopimuksella. Sopimus velvoittaa valtiot suojelemaan todistajia ja saattamaan katoamisiin syyllistyneet rikosoikeudelliseen vastuuseen. Sopimuksessa velvoitetaan valtiot myös perustamaan tehokkaat oikeussuojakeinot henkilöille, joiden vapaus on riistetty. Valtiot ovat velvollisia etsimään kadonneen henkilön ja jos kadonnut löytyy kuolleena, ruumis on palautettava omaisille.

Sopimus velvoittaa valtiot joko syyttämään tai luovuttamaan toimivaltaiselle valtiolle omalla alueellaan oleskelevat epäillyt siitä huolimatta, minkä valtion alueella rikos on tapahtunut.  Epäilty voidaan myös luovuttaa kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Asiantuntijoiden muodostama komitea valvoo yleissopimuksen toimeenpanoa ja käsittelee yksityishenkilöiden ja valtioiden toimintapyyntöjä ja valituksia.

Nyt yleissopimus on enää seitsemän ratifioinnin päässä voimaantulosta. Kaikkien valtioiden, mukaan lukien Suomen, tulisi ratifioida sopimus viipymättä. Yleissopimuksen ratifiointi antaa vahvan viestin siitä, että tahdonvastaisia katoamisia ei voida hyväksyä. Sopimus on myös kipeästi kaivattu apukeino läheisiään etsiville.