Joukkotuhonta on vakava kansainvälinen rikos, joka ei saa jäädä tutkimatta. Ruandan joukkotuhontaa tutkitaan YK:n perustamssa Ruanda-tuomioistuimessa, Ruandan kansallisissa tuomioistuimissa ja ns. Gacaca-prosesseissa. Ruandan joukkotuhontaa koskevia oikeudenkäyntejä on jo käyty ja on tällä hetkellä vireillä myös muissa valtioissa, kuten Belgiassa, Kanadassa ja Ranskassa.

Suomessa asia tuli vireille sen johdosta, että joukkotuhonnasta epäilty on oleskellut Suomessa. Rikosepäilyjen tultua poliisin tietoon Suomella oli  velvollisuus joko itse tutkia tapausta tai luovuttaa epäilty sellaiseen valtioon, joka haluaa tutkia tapausta. Ruanda-tuomioistuin on päättämässä toimintaansa, eikä se halunnut ottaa tapausta käsiteltäväksi. Ruandan hallitus pyysi Suomea luovuttamaan epäillyn Ruandaan, mutta oikeusministeriö päätti tammikuussa 2009 ettei häntä aiota luovuttaa sillä epäillylle ei olisi voitu taata oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä Ruandassa. Amnesty vastusti epäillyn luovuttamista Ruandaan, missä epäiltyä olisi myös saattanut uhata epäinhimillinen kohtelu.

Seuraamme Suomessa vireillä olevan tapauksen etenemistä. Tarkoituksenamme on monitoroida, millä tavoin universaalitoimivalta toteutuu Suomessa käytännössä. Amnesty ei ota kantaa epäillyn syyllisyyteen.

KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA RUANDA-OIKEUDENKÄYNNISTÄ

1. Mistä tässä on kyse?
Suomesta vuonna 2003 turvapaikkaa hakenutta ruandalaismiestä syytetään joukkotuhonnasta tai toissijaisesti 15 henkilön murhasta. Käytännössä häntä syytetään osallisuudesta Ruandan kansanmurhaan vuonna 1994.

2. Ruandan kansanmurha 1994 ja käsittely tuomioistuimissa

Ruandan kansanmurha on vuonna 1994 Ruandassa tapahtunut joukkomurha, jossa joukko äärihuturyhmiä tappoi sadan päivän aikana noin 800 000 tutsia ja maltillista hutua.

Kansanmurhaa on käsitelty YK:n perustamassa  Ruanda-tuomioistuimessa (International Criminal Tribunal for Rwanda, ICTR) Tansaniassa, Ruandan oikeusistuimissa sekä perinteisissä ns. Gacaca-käsittelyissä.

ICTR on saamassa työnsä päätökseen kaikkein vakavimpien tapausten osalta ja sen toiminta on määrä ajaa alas vähitellen.  Osa tapauksista siirretään vähitellen Ruandalaisiin tuomioistuimeen. Toistaiseksi ICTR on kuitenkin kieltäytynyt siirtämästä tapauksia, sillä se katsoo, ettei Ruanda pysty takaamaan syytetyille oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Amnesty vastustaa ICTR:n lakkauttamista ennenaikaisesti ja vaatii, että sen toimintaa turvataan kunnes se on saanut työnsä päätökseen.

3.    Mikä rankaisemattomuus?

Rankaisemattomuus tarkoittaa sitä, että rikokseen syyllistynyt henkilö ei joudu vastuuseen teostaan.

Amnestyssä puutumme kansainvälisiin rikoksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin liittyvään rankaisemattomuuteen. Silloin kyse on siitä, että henkilö, joka on syyllistynyt esimerkiksi kidutukseen tai sotarikoksiin, jää rangaistuksetta. Tekijä kuuluu usein valtion poliittiseen tai sotilaalliseen järjestelmään tai kuuluu esimerkiksi valtion tukemaan sissijärjestöön. Kaikkein vakavimmat ihmisoikeusrikkomukset vaativat lähes aina taakseen valtion koneiston.

Rankaisemattomuus johtuu usein siitä, että valtiossa ei ole poliittista tahtoa käsitellä asioita. Se voi myös johtua siitä, ettei valtiossa ole toimivaa oikeusjärjestelmää esimerkiksi useita vuosia kestäneen konfliktin takia.

Rankaisemattomuuden kitkeminen on hyvin tärkeää. Vakavien kansainvälisten rikosten jäädessä rankaisematta jäävät myös uhrit täysin ilman oikeutta ja korvauksia. Samalla annamme teoille hiljaisen hyväksynnän.

Viime vuosikymmenten aikana on tapahtunut suuria edistysaskeleita. Ruandan ja entisen Jugoslavian konflikteissa sattuneet sotarikokset otettiin YK:n perustamien tuomioistuinten tutkittavaksi; valtionjohdon immuniteetti ja rankaisemattomuus mureni Pinochetin tapauksen myötä ja vuonna 2002 perustettiin pysyvä, kansainvälinen rikostuomioistuin Haagiin.  Kansainvälisten rikosten käsitteleminen on siten jo osa kansainvälisen yhteisön toimintaa.

4.    Mikä joukkotuhonta on?

Joukkotuhonta on jonkin kansallisen, etnisen, rodullisen tai uskonnollisen taikka niihin rinnastettavan kansanryhmän hävittäminen kokonaan tai osittain.

Joukkotuhonta voidaan toteuttaa seuraavilla teoilla:
-    surmaamalla
-    aiheuttamalla vaikeita ruumiillisia tai henkisiä sairauksia tai vammoja (tähän sisältyy myös raiskaus)
-    asettamalla ryhmälle sellaisia elinehtoja, joista voi aiheutua ryhmän fyysinen häviäminen kokonaan tai osittain
-    ryhtymällä pakkotoimiin syntyvyyden ehkäisemiseksi ryhmän keskuudessa tai
-    siirtämällä pakolla lapsia ryhmästä toiseen

Rangaistuksena joukkotuhonnasta seuraa vähintään neljä vuotta vankeutta ja enintään elinikäinen vankeusrangaistus.

Joukkotuhonta on käytännössä sama asia kuin kansanmurha.

5.    Missä tuomioistuimessa asiaa käsitellään?

Ruanda-tapaus käsitellään Porvoon käräjäoikeudessa siksi, että Porvoo on syytetyn kotipaikka.

6.    Mitä nyt tapahtuu?

Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa alkaa 1.9.2009. Ensin kuullaan syyttäjän esittämä syyte ja sitten syytetyn vastaus. Sen jälkeen kuullaan syyttäjän todistajia ja sitten syytetyn todistajat. Suurin osa syyttäjän todistajista kuullaan Ruandassa, jonne tuomioistuin muuttaa kuukauden ajaksi. Tämän jälkeen syytetyn todistajia kuullaan Porvoossa.  Oikeudenkäynnin päätteeksi kummatkin osapuolet antavat loppulausuntonsa. 

7.    Syytetyn puolustusasianajaja on kertonut, että todistajia on kidutettu, mitä mieltä Amnesty on tästä?

Nämä ovat vakavia syytteitä, jotka on selvitettävä perinpohjaisesti. Vastuu näiden selvittämisessä on Suomen viranomaisilla, sillä kidutuksen avulla saatuja tietoja ei saa käyttää todisteena oikeudenkäynnissä.

Kidutus on vakava kansainvälinen rikos, joka ei saa jäädä rankaisematta. Kidutukseen mahdollisesti syyllistyneet on vietävä oikeuden eteen ja uhreilla on oikeus saada korvauksia kärsimyksestä sekä kuntoutusta. 

8.    Miksi Ruanda-tapausta käsitellään Suomessa?

Rikos käsitellään Suomessa siksi, että syytetty oleskelee Suomessa. Suomen toimivalta tutkia rikosta perustuu siihen, että Suomella on toimivalta vakavista, kansainvälisistä rikoksista.

Suomella on myös velvollisuus käsitellä asiaa, koska Suomi ei luovuttanut epäiltyä Ruandaan. Tämä on ns. ”luovuta tai tuomitse”-periaate, eli jos valtio ei luovuta rikoksentekijää toiseen maahan on sen itse ryhdyttävä toimiin asiassa. Näin voidaan välttää oikeuden pakoilua ulkomaille. Vastaavaa periaatetta tosin ei ole kaikissa valtioissa.

9.    Miksi sitä ei käsitellä YK:n perustamassa Ruanda-tuomioistuimessa?

Kyseinen henkilö ei ole ollut ICTR:n etsintäkuuluttama henkilö.
Koska ICTR:n toiminta on päättymässä, se on viime vuosina keskittynyt vain kaikkein vakavimpiin tekijöihin, esimerkiksi poliittiseen ja sotilaalliseen johtoon.

10.    Miksi sitä ei käsitellä Ruandassa?

Ruandan valtio olisi toivonut tapauksen käsittelyä Ruandassa ja pyysi Suomea luovuttamaan syytetyn Ruandaan. Amnesty vastusti luovuttamista, sillä tietojemme mukaan syytetty ei olisi saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä Ruandassa.

Ruandassa on ilmennyt mm. seuraavia ongelmia vastaavissa tapauksissa:
-    Poliittisilla tahoilla on ollut tapana painostaa tuomareita
-    Syytetyt eivät ole saaneet esittää omia todisteita
-    Syytetyn kutsumia todistajia on uhkailtu, pahoinpidelty ja jopa tapettu epäilyttävissä olosuhteissa
-    Syytettyä uhkaa vankilassa mm. kidutus ja epäinhimillinen kohtelu
-    Tuomittua uhkaa kansainvälisen oikeuden vastainen rangaistus (vankeusrangaistus jossa elinikäinen eristys)

Tammikuussa 2009 oikeusministeri Tuija Brax päätti, ettei syytettyä voida luovuttaa Ruandaan. Amnesty piti tätä päätöstä hyvin tervetulleena.

11.    Miksi syytettyä ei lähetetä Haagiin – niin kuin Milosevic ja Charles Taylor?

Haagissa ei ole sellaista tuomioistuinta, joka olisi toimivaltainen tässä asiassa.
Haagissa toimii neljä kansainvälistä tuomioistuinta ja tribunaalia, jotka käsittelevät kansainvälisiä rikoksia.

-    Kansainvälinen rikostuomioistuin (International Criminal Court, ICC) ei voi käsitellä Ruandan kansanmurhaa koskevia tapauksia sillä se pystyy käsittelemään vain sellaisia tapauksia, jotka ovat tapahtuneet tuomioistuimen perustamisen jälkeen 1.7.2002.
 
-    YK:n perustama Jugoslavia-tuomioistuin (International Criminal Tribunal for the Former Yugoslavia, ICTY, myös ”Haagin sotarikosoikeus” tms.) voi käsitellä ainoastaan Jugoslavian hajoamissotaan liittyviä kansainvälisiä rikoksia.

-    Libanonin erityistuomioistuin (Special Tribunal for Lebanon, STL, myös ns. ”Hariri-tuomiostuin”)  käsittelee ainoastaan Libanonin entisen pääministerin Rafiq Haririn salamurhaa

-    Sierra Leonen erityistuomioistuin (Special Court for Sierra Leone, SCSL) käsittelee Sierra Leonen sodan kansainvälisiä rikoksia. Sen istuin on Freetownissa, mutta Charles Taylorin oikeudenkäynti järjestetään turvallisuussyistä Haagissa.

12.    Miten Ruanda-tapaus liittyy Amnestyyn?

Amnesty kampanjoi systemaattisesti sen puolesta, että vakaviin rikoksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet eivät jää rangaistuksetta.  Suomessa kampanjan nimi on Oikeutta!

Amnesty vaatii, että kaikki kansainväliset rikokset on tutkittava, syylliset on rangaistava teoistaan ja uhreille on maksettava korvauksia. Käytännössä rikokset on tutkittava tapahtumavaltion tuomioistuimessa, kansainvälisissä tuomioistuimissa tai jos kumpikaan näistä vaihtoehdoista eivät tule kyseeseen, jonkun muun toimivaltaisen valtion tuomioistuimessa.

13.    Mitä Amnesty tekee Ruanda-tapauksen osalta?

Syyllisyydestä tai syyttömyydestä päättäminen kuuluu tuomioistuimelle. Amnestyllä ei ole kantaa tähän, eikä minkäänlaisia vaatimuksia tapauksen osalta.

Amnesty on monitoroinut tapauksen etenemistä ja aikoo tarkkailla oikeudenkäyntiä. Oikeudenkäynnin päätyttyä tarkoituksena on arvioida, millä tavoin universaaliperiaate ja rankaisemattomuuden estäminen ovat toteutuneet tämän tapauksen valossa. Amnestyn Suomen osasto työstää tällä hetkellä selvitystä universaaliperiaatteesta Suomen lainsäädännössä ja Ruanda-tapauksen monitorointi on osa tätä selvitystä.

Yleisellä tasolla Amnesty vaatii, että kaikki tapaukset on tutkittava kansainvälisten oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti. Nämä ovat mm. laillisuusperiaate, syyttömyysolettama, epäinhimillisen rangaistuksen kielto yms., jotka ovat myös osa Suomen lainsäädäntöä. Lisäksi Amnesty painottaa uhrien oikeutta saada oikeutta ja korvauksia.

14.    Mitä Amnesty tekee rankaisemattomuuden vähentämiseksi?

Tällä hetkellä Amnesty kampanjoi globaalilla tasolla ja maittain seuraavien tapausten ympärillä:

-    Kansainvälisen rikostuomioistuimen tapaukset Kongon demokraattisessa tasavallassa, Ugandassa, Keskiafrikan tasavallassa sekä Darfurissa.–> Amnesty vaatii mm., että tuomiostuimen pidätysmääräykset toimeenpannaan, eli Sudanin presidentti Al-Bashir on pidätettävä.

-    Tribunaalien tapaukset ICTY/ICTR mm. Radovan Karadzicin tapaus ICTY:ssä. Amnesty vaatii, että ICTY:n työtä jatketaan kunnes Karaddzicin oikeudenkäynti saadaan päätökseen ja oikeutta pakoileva Ratko Mladic saadaan pidätettyä.

-    Oikeutta konfliktien jälkeen tapahtumavaltiossa, esim. Guatemala, Nepal. Amnesty vaatii, että Nepal ja Guatemala selvittävät ihmisoikeusrikokset ja saattavat syylliset vastuuseen teoistaan.

-    Universaalitoimivaltaan perustuvat tapaukset kolmansissa maissa, esim. Suomessa, Iso-Britanniassa, Saksassa, Espanjassa ja Ruotsissa. Amnesty vaatii, että valtioiden on käytettävä universaalitoimivaltaa mikäli asia jäisi muuten tutkimatta. 

-    Kansainväliset sopimukset jotka kitkevät rankaisemattomuutta. Amnesty vaatii, että valtioiden on liityttävä sopimuksiin jotka kitkevät rankaisemattomuutta esim. ICC:n perussääntö ja tahdonvastaisia katoamisia koskeva yleissopimus.

-    Lainsäädäntömuutokset. Amnesty vaatii, että valtioissa on kriminalisoitava kansainväliset rikokset ja poistettava mahdolliset esteet syytteiden nostamiselle (esteitä ovat mm. valtionpäämiesten syytesuoja ja rikosten vanhentuminen).