Tehdyt toimenpiteet
Konfliktialueiden naisia suojeltava suunnitelmallisesti
On tärkeää varmistaa, että naisten oikeudet, erityisongelmat ja -tarpeet otetaan nykyistä paremmin huomioon kaikessa kriisinhallinnassa, kehitysyhteistyössä ja humanitaarisessa työssä.
Aseellisissa konflikteissa naiset joutuvat usein seksuaalisen väkivallan uhreiksi. Viimeaikaisissa konflikteissa, esimerkiksi keskisessä Afrikassa, entisen Jugoslavian alueella, Kolumbiassa ja Sierra Leonessa raiskaukset ovat olleet osa julmaa ja laskelmoitua strategiaa, jolla kokonaisia yhteisöjä on terrorisoitu ja siviilit pakotettu jättämään kotinsa.
Sodassa järjestelmälliset vastapuolen naisten raiskaukset voivat olla viesti vastustajille. Raiskaukset toimivat myös kidutuksen muotona, joka soveltuu tietojen kiristämiseen, rankaisemiseen ja uhkailuun. Myös miehet ja pojat kärsivät seksuaalisesta väkivallasta konflikteissa, mutta väkivallan pääasiallisia uhreja ovat naiset ja tytöt.
Kansainvälisen oikeuden viimeaikainen kehitys on lisännyt oikeudellisia keinoja, joilla voidaan taistella sodissa esiintyvää sukupuolistunutta väkivaltaa vastaan - olivatpa väkivallan tekijöinä sitten hallituksen joukot tai muut aseelliset ryhmät. Entisen Jugoslavian ja Ruandan sotarikostuomioistuinten antamat tuomiot ovat myös edesauttaneet sitä, että aseellisissa konflikteissa naisiin kohdistuneet ihmisoikeusloukkaukset eivät jää rankaisematta.
Konfliktin jälkeen naisten on usein vaikea päästä vaikuttamaan rauhan rakentamiseen ja yhteiskunnan jälleenrakentamiseen. Joissakin tapauksissa rauhanturvaajat ja avustustyöntekijät ovat syyllistyneet konfliktialueiden naisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja lisänneet naiskaupan kysyntää alueella.
YK:n päätöslauselma 1325 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta vaatii naisten roolin vahvistamista konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa sekä rauhanprosesseissa.
Amnesty vaati pitkään yhdessä muiden järjestöjen kanssa Suomen hallitusta laatimaan oman toimintaohjelman siitä, kuinka päätöslauselma 1325 pannaan tehokkaasti toimeen. Suomen ohjelma, joka laadittiin yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja tutkijoiden kanssa, julkistettiin viimein 19.9.2008. Ohjelman nyt saatua muotonsa olemme saavutukseen tyytyväisiä, mutta edessä on tavoitteittemme kannalta vaativin vaihe: ohjelman toimeenpano. Sukupuolinäkökulma on huomioitava kaikessa kriisinhallintatyössä ja kehitysyhteistyöhankkeissa. Lisäksi naisten määrää operaatioissa on lisättävä ja henkilökunnan koulutusta kehitettävä myös käytännössä, eikä pelkästään paperilla.