Kuntapalvelut, perusoikeudet  ja lähisuhdeväkivallan vastainen työ

Yhteiskunnalla on velvollisuus suojella väkivallalta ja tarjota palveluita, joilla edistetään fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Kunnilla on avainasema naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyssä. Palveluiden tarjonnassa on kuitenkin vielä isoja puutteita. Alueelliset erot ovat suuria, työtä ei koordinoida riittävästi eikä tieto kulje eri toimijoiden välillä.

Käynnissä oleva palvelurakenneuudistus velvoittaa kunnat laatimaan selvityksen palvelujen uudistamisesta ja uudistuksen toimeenpanosuunnitelman. Myös esimerkiksi sisäasiainministeriö on kehottanut kuntia liittämään perhe- ja läheisväkivallan vähentämisen osaksi paikallista turvallisuussuunnittelua. Sosiaali- ja terveysministeriön tuore suositus Tunnista, turvaa, toimi on hyvä kartta väkivallan eri osapuolten parempaan auttamiseen.

 On viime kädessä kuntien poliittisen johdon tahdosta kiinni, millaisia resursseja halutaan suunnata naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön.

Vastuu ihmisoikeusloukkausten torjumisesta ei ole yksin kunnilla

Vastuu ihmisoikeusloukkausten torjumisesta ei ole yksin kunnilla. Valtion on tuettava kuntia väkivallan vastaisessa työssä. Parhaiten tämä onnistuu muista väkivallan ehkäisyohjelmista erillisen, valtakunnallisen ja poikkihallinnollisen naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen toimintaohjelman puitteissa. Ilman puoluerajat ylittävää poliittista tahtoa ohjelmaa ei synny.

Puolueiden johto voi myös vaikuttaa siihen, miten yksittäiset, paikallisiin luottamuselimiin valituiksi tulevat puoluepoliitikot suhtautuvat arkiseen ihmisoikeusongelmaan. Tästä syystä Amnesty kysyi vaikutusvaltaisilta puoluepoliitikoilta kantaa naisiin kohdistuvan väkivallan kysymyksiin.